Eija Kinnunen: Minäkin pyöräilen – huvikseen ja hyödykseen

Peesaan Annan viime viikon blogin aihetta, joka on todella lähellä sydäntäni: pyöräily, ihana laji! Ja helppo harrastaa huvikseen ja hyödykseen.

Vietin lapsuuteni maalla Simoniemessä ja ensimmäinen automme hankittiin, kun olin jo yli 10-vuotias, joten olen tottunut siihen, että varmin tapa päästä paikasta toiseen on lihasvoima. Tottumusta vahvistaa perheemme nykyisten autojen kunto ja ikä. Pidän pyöräilyä vaivattomimpana siirtymiskeinona, kunhan kilometrimäärä on kohtuullinen. Potkurikin on kiva, varsinkin talvella, tosin nykymaailman hiekotustaso vähän heikentää kelejä.

Ajelin siis pyörällä ympärivuotisesti lapsuuteni ja nuoruuteni. Aikuisiällä, kun lapsemme olivat pieniä, oli aina niin kiire, että autolla säästetyt minuutit olivat olennaisia. Kun minuuttiaikataulu vuosien myötä löystyi, palasin ympärivuotiseen työmatkapyöräilyyn ja onhan se mukavaa!

Kun aloin taas pyöräillä työmatkat, hirveä ajankulumisvauhti hidastui. Havainnoin jälleen vuodenaikojen vaihtumiset. Toisin kuin kiireisimpänä aikana, tiesin esimerkiksi vähälumiseen aikaan helposti, onko talvi tulossa vai menossa. Noteerasin kevään ensimmäiset rentukat ja syksyn ensimmäiset jääriitteet. Ja ne tuoksut! Viime viikolla aistin ensimmäisen kerran tälle vuodelle SEN kevätsateen vihreän tuoksun.

Kun työmatkapyöräilyä jatkaa tarpeeksi kauan, sään täytyy olla todella huono tai auton todella tarpeellinen päivän aikana, jotta pyörän vaihtaa autoon. Kun pyöräilee oikein huonolla säällä, tuntee itsensä sankariksi. Kun on kotiin tullessaan saanut hiukset ja ripset sulatettua tai kurat pestyä naamalta, voi hyvällä omatunnolla rentoilla illan sohvannurkassa. Rehellisyyden nimissä on tosin todettava, että autoonkin tottuu. Kun kulkee usein autolla, on erittäin helppoa keksiä syitä, miksi sillä tänäänkin pitää.

Mekaaniset aivot toimivat paremmin, kun polkee. Asiat loksahtelevat paikoilleen ja oikeisiin mittasuhteisiin ja ideoitakin pulpahtelee. Joskus ajatukset selkiytyvät ja toisinaan taas pää tyhjenee sopivasti. Milloinkaan ongelmat eivät kasva vaikeammiksi pyöräilyn aikana. Koko päivän tai useita päiviä kestävät pyöräilyt ovat suorastaan meditatiivisia. Kun poljimme pyöräretkellämme kymmenen kokonaista päivää peräkkäin, maailma muuttui hyvin yksinkertaiseksi. Samoin me ajajat. Mutta siitä palautuu samalla kun fyysisestäkin rasituksesta. Luulemme me.

Jos tulee oikein anarkistinen olo, voi työmatkan pyöräillä eri kautta kuin tavallisesti. Se on yllättävän hurjaa. Eikä edes tarvitse välttämättä kiertää Sompujärven kautta, vaan riehakkaaksi itsensä tuntee jo, kun ajaa eri katuja pitkin.

Kemissä on hyvä pyörätieverkosto ja lisää on rakenteilla. Opasteetkin ovat keskimääräistä kattavammat. Ja nyt puhuu kokenut, useilla paikkakunnilla eksynyt retkipyöräilijä. Eikä kehuni johdu siitä, että osaan pyöräillä Kemissä opastamattakin, vaan siitä, että Kemissä on pyöräteilläkin retkipyöräilijälle olennaisia opasteita naapurikaupunkeihin Tornioon ja Ouluun eikä pelkästään oman kaupungin eri osiin, kuten monessa muussa kaupungissa.

Ei kuitenkaan tarvitse lähteä pois Kemistä hienoja reittejä ajellakseen. Rantareitti on upea ja kilometrien pituinen. Terassejakin matkan varrelta löytyy, jos jäätelönhimo iskee tai juomapullo on päässyt tyhjentymään. Pajusaaren patosiltareitti on mielenkiintoinen ja maastossa pääsee ajelemaan vaikka Vähä-Ruonaojan vartta Siikakankaalta Elijärvelle. Meillä on normaalit retkipyörät, mutta jos mieheni pääsee valitsemaan reitin, se kulkee yleensä maastossa, jossa vähintään kerran joutuu kantamaan pyörää. Reittejä ja monenlaista muutakin karttatietoutta Kemistä löytyy osoitteesta http://kartta.kemi.fi, kannattaa tutustua.

Niin ja muistakaa kypärä!
Eija


Olen virkaiältäni nuori Vihreä ja kestävä Kemi hankkeen projektipäällikkö Eija Kinnunen, kierrätys-Kinnusena tai Vihreänä Kyylänäkin tunnettu. Synnyin jonkin verran Kemiä myöhemmin eli 57 vuotta sitten Simossa, josta koukkasin mieheni kanssa Oulun, Vaasan ja Helsingin kautta kolmisenkymmentä vuotta sitten Kemiin enkä ole katunut paluumuuttoamme päivääkään. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri eli ekonomi ja aiemmin olen työskennellyt pääasiassa IT-alalla. Helsingissä asuvat kolme lastamme alkavat olla kanssamme samanikäisiä. Harrastan puuhastelua, rentoilua yksin tai ystävien kanssa, pyöräilyä, hiihtelyä ja niistä kirjoittamista.

Posted in Ihmekaupungin ihmisiä and tagged , , , , .