Pentti Korpela: Retkeilijän Kemissä on valinnanvaraa

Kiikelin näköalatorni.

Sanotaan, että vaikka mies lähtee Kemistä, niin Kemi ei lähde miehestä. Tämän olen huomannut itsekin, kun olen käynyt vähän kauempana  reissussa. Silloin, viimeistään matkan lopulla, näkee kotikaupunkinsa uusin silmin. Ymmärtää, ettei se hassumpi paikka ollutkaan. Mutta eritoten muistaa, kuinka upea ja monipuolinen luonto meillä on ympärillämme. Neljä selkeää vuodenaikaa tuovat siihen lisää vaihtelevuutta.

Kemi on kesäisin vihreä. Siellä tuoksuvat vilvoittavat merituulet sekä kauniit kukkaistutukset, joita puistotyöntekijät ovat asettaneet iloksemme eri puolille kaupunkia. Sisäsatamasta on tullut kaupunkilaisten olohuone. Sieltä kannattaa välillä suunnata hieman kauemmas retkeilemään, koska viehättäviä paikkoja meillä riittää.

Meri-Lapin alueella riittää tuntemattomia, hyödyntämättömiä, mielenkiintoisia ja upeita luontokohteita. Täältä löytyy polkuja ja reittejä, joiden olemassaolosta matkailijat – saati valtaosa paikallisista asukkaista – eivät tiedä. Alue on yllättänyt minut myönteisesti kerta toisensa jälkeen.

Veitsiluodon makeavesialtaalta vesi laskee koskena merta kohti.

Kaupungin ympäristöön suunnitteilla olevat uudet ulkoilureitit sopivat täydellisesti Vihreä ja kestävä Kemi -teeman alle. Merkityt ympyräreitit maastossa tulevat lisäämään kaupunkimme viihtyisyyttä ja luontomatkailullista houkuttelevuutta sekä tarjoavat kaupunkilaisille ja turisteille mielenkiintoisia ja innostavia vaihtoehtoja kävelyretkiin kauniissa Meri-Lapin luonnossamme. Toki näille poluille voi mennä jo nyt.

Suunnitelmiin kuuluvat noin 15 kilometriä pitkä ”puoli-urbaani” kaupunkimainen reitti, joka lähtee sisäsatamasta. Sieltä se koukkaa Pajarinrannan kautta Takajärvelle ja edelleen makeavesikanavan vartta Pertajärven laavulle. Paluureitti hyödyntää kuntoilureittiä palatakseen kevyen liikenteen väyliä takaisin rantaan.

Takajärveltä lähtee metsäinen reitti, jolla kulkija pääsee heti luonnon rauhaan. Takajärvi–makeavesikanava–Pertajärvi–Takajärvi-reitti (7,5 km) kulkee pääosin metsäpolkuja pitkin. Vastikään liikapuustosta karsittu makeavesikanava tarjoaa ainutlaatuisen kauniin, kasvistoltaan ja linnustoltaan rikkaan luontopolun. Heinäkuussa kanavan vedenpinnalla kukkii keltavalkoisina lauttoina järvisätkimiä. Vanha kivilouhos “Kivilonka” on toiminut sota-aikana 40-luvun alussa salatanssien pitopaikkana ja sieltä on louhittu (1900-1902) graniittikivet Kemin kirkon sokkeliin.

Erämaisempia näkymiä tarjoaa Ristikangas–Putkensuu–makeavesikanava–Pertajärvi–Ristikangas-reitti (noin 13 km). Reitillä on mahdollisuus tutustua historiallisiin kohteisiin, joihin kuuluvat lentokentän takana olevat saksalaisten lentokonehallin ja bunkkerin sekä pommivaraston jäänteet.

Vähämaan uimaranta jokisuulla.

Kuivanuoron kierros (7,5 km) esittelee monimuotoista jokisuiston luontoa. Kuivanuoron reitillä voi tutustua mm. uiton historialliseen rantaan sekä Meri-Lapin kauneimpaan riippusiltaan. Mustakarinnokalta avautuu upea merinäkymä suoraan Sotisaarenkrunniin ja matala hiekkaranta soveltuu uimiseen. Vähäkuivanuoron kierroksella (4 kilometriä) ohitetaan Kemin kaunein ja samalla makeavetinen uimaranta.

Ajoksen kierroksella (5,7 km) ohitetaan Murhaniemen luonnonsuojelualue, jonka laavu sijaitsee henkeäsalpaavan kauniilla paikalla rantakalliolla avomeren äärellä. Meri-Lapin jyhkein kuusi. “Pirtukuusi” tarjoaa palan 20-luvun kieltolain aikaista historiaa. Reitin lähtöpisteessä venäläisten sotavankien hautausmaa muistuttaa meitä sodan kauhuista. Myös Vallitunsaareen kaavaillaan merkittyjä kävelypolkuja. Tulevana syksynä saadaan parille ensimmäiselle reitille kyltit ja opasteet.

Ja onhan Kemissä retkeilijän taukopaikkoja, laavuja komeilla paikoilla niin mantereella kuin Perämeren vehmaassa saaristossa. Satamankankaan laavun avomerimaisemaan pääsee helposti autolla. Veitsiluodon kalapaikan makeavesialtaan ympäri kulkee 3,5 kilometrin pituinen patikkapolku, jonka varressa on neljä laavua ja laitureita. Majaputaan laavu Sotisaaressa sijaitsee suojaisen joenhaaran kainalossa. Vallitunsaaren jokimaisemat avautuvat kahdelta laavulta.

Ajoksen Murhaniemen laavun edustalta avautuvat avomeri ja silokalliot.

Ajoksessa kalasataman laavulle kuttereiden katveeseen pääsee autolla. Murhaniemen laavulle joutuu kävelemään puoli kilometriä, mutta vaiva palkitaan upealla kuusimetsällä, avomerinäkymällä, silokallioilla ja lähteellä. Kiikeli, Takajärvi ja Mansikkanokka ovat kaupunkimaisia lähilaavuja. Kiikelin laavu on hyvin suosittu ja täällä on myös näköalatorni.

Veneilijän käsillä ovat monet saarilaavut. Laitakarissa ja Syväletossa niitä on molemmissa kaksi. Laitakarin naapurissa Juurakossa ja Pikku-Räiskössä Kemijokisuulla on molemmissa yksi. Selkäsaaressa on kota.

 

Kemin lähiympäristössä riittää tutkimista

Jos sitten laajennetaan kokemuspiiriä, ulottuvilla on täysin erämaisia ja toisaalta upean merellisiä kohteita alle tunnin ajomatkan päässä Kemin keskustasta. Keminmaan Keski-Penikan kivirakkaisella huipulla (185 m) on näköalatorni ja autiotupa. Vieraskirja kertoo, että vierailijat ympäri maailmaa ovat ihastelleet näitä näköaloja. Kemistä tulee ajomatkaa polun alkuun 40 kilometriä. Rinteen juurella on jääkäriautiokämppä, laavu ja puro. Lisäksi laavut löytyvät viereisen Martimonaavan vaellusreitin molemmista lähtöpisteistä. Reitillä on kaksi autiotupaa.

Kallinkankaan luontopolku tarjoaa sekin monimuotoista luontoa, kaksi laavua ja kolme kotaa. Vaaran päällä on näköalatorni, jonka maisemat yllättävät kokeneenkin kulkijan.

Tervolan Kätkävaaran (183 m) kiertoreitti (7 km) nousee lampien rannalta avoimelle muinaisrannalle, missä on näköalatorni ja kota. Lampilaavulle pääsee esteetöntä polkua vaikka rullatuolilla ja myös järven ympäri.

Tervolan Vammavaara (228 m) Kemijoen itäreunalla on huikea näköalapaikka. Reitti sinne lähtee päätien varresta, kulkien Meri-Lapin vaikuttavimman pirunpellon poikki. Huipulla on kota ja laavu. Katse kantaa yli Kemijoen aina Kemiin asti.

Simonkylän luonto- ja kulttuuripolku avaa maaseudun perinnemaisemat talonpoikaistaloineen. Mertakoskella on laavut molemmin puolin jokea. Meren rannalla on laavut Palokarissa ja Vasankarissa. Viehättävässä Vasankarissa on lisäksi kesäkahvila ja uimaranta. Simoniemessä on venesataman lisäksi uusittu uimaranta ja kaksi laavua. Ykskuusen lapsiystävällisellä rannalla on laavu.

Kuivaniemen Vatunginnokka muistuttaa monella tapaa Hailuotoa. Jo tie sinne tarjoaa ihastuttavia maalaismaisemia latoineen ja niittyineen. Vatunginnokalla on kalasatama, tuulivoimaloita, uimaranta, karavaanari-alue, huoltorakennus, kesäravintola Pooki, luontopolku, kota ja vuokramökkejä. Ns. ”Oolannin laavu”, joka sijaitsee komealla rantakalliolla. Täällä on myös Oolannin sodan (1854–55) muistomerkki. Britit hyökkäsivät täällä 24.7.1855, mutta paikalliset torjuivat hyökkäyksen

Torniossa Alkunkarin kosteikkoalueella on kaksi laavua ja lintutornia. Toinen laavuista ja torneista on esteetön. Luontopolku kulkee Alkunkarin laavulta Leton venesatamaan.

Pentti Korpela

_________________________

Kirjoittaja on patikointia, suunnistusta, retkeilyä, pyöräilyä, melontaa ja luontokuvausta harrastava paljasjalkainen kemiläinen freelance-kirjoittaja.

Posted in Ihmekaupungin ihmisiä.