Anna Huhtilainen: Vihreä ja kestävä kemiläinen arki

Itselleni juuri alkanut elokuu tuntuu vielä täysipainoiselta kesäkuukaudelta, vaikka tiedän sen tarkoittavan monelle paluuta arkeen kesälomien jälkeen. Toki omakin mieleni alkaa pikkuhiljaa kääntyä jos ei vielä syksyn, niin ainakin loppukesän suuntaan – mutta edelleen joka ikisestä lämmittävästä auringonsäteestä nauttien.

Arkeenpaluu on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan omia rutiineita. Olisiko kesän jäljiltä tarpeen tehdä muutoksia, vai jatkuuko elämä siitä mihin se keväällä jäi? Jätän nyt ruokavaliorempat ja uudet hittiliikuntalajit iltapäivälehtien sivuille, vaikka nostankin puheeksi hyvin arkisen asian.

Miten sinä huomioisit ympäristöasioita entistä paremmin alkavana syksynä? Mikä on oma osuutesi kohti vihreämpää ja kestävämpää Kemiä, joksi meidät on kuntatasolla sertifioitu? Kaikkivoipa ei kenenkään meistä tarvitse olla, mutta pieniä tekoja voimme arjessamme jokainen tehdä.

Kesällä tämä on ollut erityisen helppoa! 🙂

Meille ihmisille on tyypillistä joko-tai-tyyppinen ajattelu. Hetkittäin haluamme kaikkimullenythetipaikalla, kun toisinaan tekisi mieli mennä sieltä missä aita on matalin tai sitä ei enää edes ole. Mutta elävänä esimerkkinä voin todeta, että ympäristöasioiden yhdistämisessä omaan arkeen on olemassa myös välimallin ratkaisuja. Ainakin täällä nousee heti yksi käsi ylös!

Mielestäni taloudessamme on oltu suhteellisen tiedostavia kuluttajia – ja myönnettäköön, että myös ympäristön kuluttajia – jo vuosia. Silti omia silmiä tuli hieraistua vuosi sitten omakotitaloasumisen aloittamisen myötä: kun muuttolaatikoina erinomaisesti palvelleet banaanilaatikot oli viety asianmukaisesti pahvinkeräykseen, alkoi seuraavaksi pullistella sekajäteastiamme. Kuten monessa muussakin perheessä, erityisesti käyttämämme maitotaloustuotteet erityisesti rahkan ja raejuuston muodossa saavat ensin vatsat ja sitten pakkauksillaan myös sekajäteastian helposti ja nopeasti täyteen. Niin tosiaan, joku muovinkeräyskin taisi olla olemassa?

Viime syksystä lähtien kierrätyspisteet esimerkiksi isompien marketien edustoilla ovatkin olleet viikoittaisten kauppareissujemme ensimmäisiä etappeja. Kun homma on tehty näin helpoksi, tulee omia entisiä kierrätystapoja pohdittua jopa hieman häpeillen. Sinne meni samaan pussiin niin poltettavat kuin muovitkin, mikä ei tulisi enää kuuloonkaan. Lasi- ja metallijätteet sekä kotikeräyspaperin olen lajitellut niin kauan kuin muistan, mutta nyt kuvioihin astui myös muovi. Ja kartonki.

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Ai mikäkö? Se, että parempia valintoja tulee tehtyä nykyisin vähän huomaamattakin jo kaupan hyllyllä. Kyllä meillä edelleen syödään muovipikareihin pakattuja maitotuotteita, koska materiaalivaihtoehtoja ei juuri ole, mutta esimerkiksi hedelmät ja vihannekset tulee ostettua niin vähillä kääreillä kuin mahdollista.

Myös muilla valinnoilla on merkitystä 🙂

Miten sinä teet arjestasi (lue: askel kerrallaan koko maailmasta) vihreämmän? Liian pieniä tekoja ei ole olemassakaan, kun puhutaan ekologisista valinnoista paremman huomisen luomiseksi. Itse koen jokaviikkoisen jätteidennakkelun oikeista luukuistaan jopa jollain tavalla puhdistavana rituaalina. Herättelevänäkin, koska onhan roskan määrä aivan valtava.

Vihreämpiä valintoja jatkuvasti itsekin harjoitellen,
Anna

.
ps. Kaikki Kemistä löytyvät Rinki-ekopisteet saat haettua tämän linkin takaa.
.


Olen Anna Huhtilainen, 29-vuotias kiteeläislähtöinen uudehko kemiläinen. Kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Posted in Ihmekaupungin ihmisiä and tagged , , , , .