Anna Huhtilainen: Universuminkansalainen Kemissä

Elokuun alussa tuli kuluneeksi vuosi Kemiin muutostamme. En edelleenkään koe itseäni kemiläiseksi – mutta en toisaalta myöskään ”minkään muunkaan paikkakuntalaiseksi”. Juureni ovat Pohjois-Karjalassa mutta muuten en osaa itseäni lokeroida, eikä liene tarvettakaan. Eräs äskettäin itsekin paikkakunnalta toiselle muuttanut ystäväni totesikin viisaasti: ”Ehkä olemmekin emme edes maailman- vaan universuminkansalaisia.” Tällä hän viittasi siihen, että on oikeastaan aika helpottavaa, kun itseään ei tarvitse leimata asuinpaikkakuntansa mukaan. Kun elämäänsä asennoituu avoimin mielin, pystyy kodin tehdä sinne, missä milloinkin on. Naulan kantaan!

Kun mietin kulunutta vuotta, olen kohdannut tässä muutto- ja kotiutumisasiassakin monenlaisia ihmisiä ja asenteita. Siinä missä “uutta alkuamme” ja sen luomia mahdollisuuksia on hehkutettu, olen saanut myös joitain kommentteja kirjaimellisesti Perämeren no-siitä-teidätte-kyllä-mistä-reiästä. Huumoria, kyllä, mutta silti aika mielenkiintoinen ensireaktio etenkin paikkakuntalaisilta itseltään.

Vaikka Kemistä tuskin saa leivottua mitään maailman täydellisintä paikkaa (toisaalta, saako mistään muustakaan paikkakunnasta tai onko sellaista edes olemassa?), niin itse miettisin pari kertaa ennen tuollaisen mielipiteen esittämistä. Etenkin tässä tilanteessa, kun aiemmat piirimme ja ennen kaikkea perheemme sekä muut läheisemme – oikeastaan koko aiempi elämämme – ovat täysin eri puolella Suomea. Vaikka noiden kommenttien antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin kyllähän ne aina jollain tasolla jäävät kaikumaan omaan mieleen, halusipa tai ei.

Mutta kun elämäänsä ei perusta liikaa toisten mielipiteille, ainakin meille Kemi on ollut – muutamia ei ehkä niin mukavalla tavalla esitettyjä kummasteluja muuttoomme liittyen lukuun ottamatta – aiempien asuinpaikkakuntiemme lailla oikein hyvä. Tärkeimpänä tietysti oma ihana koti. Toisekseen mielenkiintoiset työt ja harrastukset sekä niiden mukanaan tuomat ihmiset ja muut kontaktit. Harrastukset, Kouvolan vuosien jälkeen aivan veden äärellä oleminen ja luonto ylipäätään. Ulko-ovelta lähtevät lenkkipolut ja pienet mustikkamättäät. Valoisuudellaan yllättänyt kesä. Oma rauha ja sopivan eloisa asuinalue sopusoinnussa keskenään, ainakin kasvotutuiksi tulleet naapurit ja rutiineiksi muodostuneet ruokakauppareitit. Silti vielä paljon uusia kadunkulmia ja oikopolkuja opittavaksi. Tiivistetysti: oikeastaan aika lailla kaikki, mitä ihminen arkeensa tarvitsee.

.
Toivotetaanhan kaikki uudet tämänkin maan-, maailman- ja universuminkolkan kokijat ilolla tervetulleiksi :),
Anna

.


Olen Anna Huhtilainen, 30-vuotias kiteeläislähtöinen vuoden verran Kemissä asunut eli kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Posted in Ihmekaupungin ihmisiä and tagged , , , .