Eija Kinnunen: Hävikistä hyvikiksi


Minusta ei olisi ruokakauppiaaksi tai ravintoloitsijaksi. Ei sillä, että muitakaan edellytyksiä olisi, mutta viimeinen este on, että söisin itse kaiken myymättä jääneen ruuan, sillä sydämeni jättää lyöntejä väliin, jos joudun heittämään ruokaa roskiin. Kompostorini onneksi vähän helpottaa ekologista tuskaa.

Lapsuudessani (ikä näkyy lauserakenteista – aika usein huomaan aloittavani joko noin tai ”kun minä olin nuori…”) kellarissa säilötyistä hillopurkeista ja mehupulloista poistettiin näkyvä home päältä ja loppu sisältö syötiin ja juotiin tyytyväisinä. Home kirkastaa lauluääntä. Mikä saattoi olla rahaa säästävien perheenäitien oma tutkimustulos.

Kun minä olin nuori, samaa ruokaa syötiin yleensä useampi päivä. Eilisen eväs lämhäytettiin ja lopputulos saattoi olla jopa parempi kuin edellisenä päivänä. Jämäpuurosta tuli vielä velliä tai sämpylöitä. Kuivahtaneet leivät ja pullat muuttuivat köyhiksi ritareiksi tai korpuiksi. Joulupipareista taiottiin pappilan hätävara. Useista nykypäivän hävikin vähentämisvinkeistä tuleekin déjà-vu.

Olen ilokseni ja ylpeydekseni läheltä seuraamassa ja mukanakin Vihreä ja kestävä Kemi –hankkeen sosiaalinen keittiö –kokeilussa, jossa kasvisravinto-ohjaajamme Tarja taikoo kauppojen lahjoittamista hävikkikasviksista mitä moninaisimpia herkkuja smoothieista kokonaisiin aterioihin. Tummapilkkuisista banaaneista tai salaateista, joissa yksi lehti on nahistunut, saa valmistettua vielä monenlaista laadukasta syötävää. Tosin Tarjan taidoilla herkkua syntyisi vaikka pikkukivistä tai talouspaperista. Kasvisruokataikoja seuratessa omakin pää inspiroituu ja salaatit monipuolistuvat – tulee tehtyä muutakin kuin kurkku-tomaatti- tai vähän tuhdimpaa voissapaistetut meetwurstikuutiot-feta-/homejuustosalaattia.

Viime viikolla vietettiin hävikkiviikkoa. Suomalainen heittää vuodessa roskiin keskimäärin 23 kiloa ruokaa, mikä on rahaksi muutettuna noin 125 euroa. Koko ruokaketju tuottaa noin kolmanneksen maailman kulutuksen aiheuttamasta ympäristökuormasta. Ruokahävikin vähenemiseen jokaisen on helppo vaikuttaa: Ostapa siis ruokaa vain sen verran, mitä syöt ja syö, mitä ostat. Paitsi että näin vähennät päästöjä, säästät näkemääsi vaivaa. Sen sijaan, että raahaisit kotiin 23 kiloa ylimääräistä ruokaa vuodessa, voit heittää hukkaruokaan käyttämäsi 125 euroa suoraan roskiin. Tai jos haluat säästää myös rahaa, sijoita näin säästämäsi 125 euroa roskiksen sijaan tilillesi tai lompakkoosi.

Niin ja se hyvikki: uusi kemiläislähtöinen sana, jonka järjestämämme nimikilpailun voittaja keksi, kiitos hänelle! Ruokahan ei ole hävikkiä, jos se käytetäänkin ravinnoksi sen sijaan, että se päätyisi roskiin. Se on läheltä-piti-hävikkiä. Eli hyvikkiä.

Makoisaa syksyä!

Eija


Olen virkaiältäni nuori Vihreä ja kestävä Kemi hankkeen projektipäällikkö Eija Kinnunen, kierrätys-Kinnusena tai Vihreänä Kyylänäkin tunnettu. Synnyin jonkin verran Kemiä myöhemmin eli 57 vuotta sitten Simossa, josta koukkasin mieheni kanssa Oulun, Vaasan ja Helsingin kautta kolmisenkymmentä vuotta sitten Kemiin enkä ole katunut paluumuuttoamme päivääkään. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri eli ekonomi ja aiemmin olen työskennellyt pääasiassa IT-alalla. Helsingissä asuvat kolme lastamme alkavat olla kanssamme samanikäisiä. Harrastan puuhastelua, rentoilua yksin tai ystävien kanssa, pyöräilyä, hiihtelyä ja niistä kirjoittamista.

Posted in Ihmekaupungin ihmisiä and tagged , , , .