Anna Huhtilainen: Ouluun emme olisi ehtineet

Vain muutama tunti ennen parin viikon takaisen blogitekstini ilmestymistä olin synnyttänyt esikoisemme tähän maailmaan. Yllätin itsenikin, että sinnittelin supistusten kanssa kotona niin kauan, että sairaalaan saapuessamme lääkäri oli jo käytävällä vastassa kertoen, että meitä oltiinkin jo osattu odottaa. Olo(suhteide)ni pakosta hyvin pikaisesti tehty tsekkaus osoitti kaiken olevan ponnistusta vaille valmiina, joten ei muuta kuin suoraan saliin. Lääkäriä ei itse synnytykseemme tarvittu, mutta hänen huikkaamansa ”Ouluun ette olisi ehtineet!” antoi lisätsemppiä itselleni: nyt oltiin jo niiiiiiin lähellä!

Tosiaan, Ouluun emme olisi ehtineet. Emme myöskään Rovaniemelle. Poikamme syntymä oli sellainen 36-minuuttinen säpäkkä tapaus, nimittäin.

Viiden minuutin automatkalle synnytyssairaalaan ei onneksi mahtunut ihan hirveän paljon töyssyjä ja hidasteita – joskin aivan tarpeeksi kun supistusten kohdalle sattuivat, kirjaimellisesti. Lyhyt ajomatka ei kuitenkaan ollut ainut asia, mistä kiittelin omalla paikkakunnalla sijaitsevaa synnytyssairaalaa.

Synnytyssairaalaa, jossa
… h-hetken koittaessa ja tulostamme soittaessa toivotettiin iloisesti tervetulleeksi, eikä käännytetty toiseen yksikköön täyden potilaspaikkatilanteen vuoksi
… pääsimme tilanteen niin vaadittua suoraan saliin, emmekä joutuneet odottelemaan saati synnyttämään esimerkiksi liinavaatevarastossa
… meidät muistettiin ja meitä puhuteltiin heti alusta lähtien omilla nimillämme
… henkilökunnalla oli aikaa olla läsnä, tukea ja neuvoa meitä uusia vanhempia niin paljon kuin ikinä tarvitsimme ja ensikertalaisina halusimme
… henkilökunnasta laitoshuoltajasta lähtien jokainen käytävällä vastaantuleva kysyi, miten perheemme voi
… aina sairaalaympäristöä kammoksuneena totesin nauttineeni olostani ja saamastamme asiantuntevan napakasta, mutta äärettömän sydämellisestä kohtelusta
… työtä tehdään selvästi sydämellä oman työpaikan liipaisimella olosta huolimatta – tai kenties juuri sen takia

.
Etukäteen olin kuullut ja lukenut synnäristämme aikamoisiakin tarinoita. Onneksi en antautunut niiden vietäväksi, vaan halusin tehdä johtopäätökseni oman henkilökohtaisen kokemukseni perusteella. Ja kyllä kannatti.

Ottamatta poliittisesti kantaa synnytyssairaalamme toiminnan jatkumiseen, kommentoimatta maamme ”vauvapulaa” tai sukeltamatta omaa synnytyskokemustani syvempiin pohdintoihin, totean, että Kemissä synnytin ja kehtaan sanua!

.
KIITOS Mehiläinen Länsi-Pohjan osasto 2 C:n henkilökunnalle sydämellä tekemästänne työstä ja siitä välittämisenne määrästä, jolla saitte ainakin tämän uuden vauvan, uuden perheen, kokemaan itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan!

Anna perheineen

.


Olen Anna Huhtilainen, 30-vuotias kiteeläislähtöinen vuoden verran Kemissä asunut eli kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova tuore äiti. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Posted in Ihmekaupungin ihmisiä and tagged , .