Eija Kinnunen: Etsivä löytää – vai löytääkö?

18Kuten olen aiemminkin ihastellut, Kemin kyltintekijät ovat ilahduttavasti huomioineet, että kaupungissa pyöräilevät saattavat olla menossa myös naapurikuntiin tai jopa lähikaupunkeihin!

Pyöräretkillämme olemme nimittäin törmänneet toisenlaisiinkin opastuksiin. Varsinkin isommissa kaupungeissa oletetaan, että kaupungista ei poistuta kevyen liikenteen väyliä pitkin.

Kaupungin keskustaan ja kaupunginosiin opastetaan, muttei ulos kaupungista. Pyöräilijän on tiedettävä, minkä kaupunginosien kautta on ajettava päästäkseen naapurikuntaan. Toki on olemassa navigaattoreita, mutta niiden kevyenliikenteen kartastot eivät välttämättä ole ajan tasalla. Eräskin volttilähtö on otettu ulostietä vieraasta kaupungista etsiessä. Jos harhaan ajon ylimääräiset autoilukilometrit harmittavat, niin harhaan ajon pyöräilykilometrit ne vasta harmittavatkin.

Eikä ne autojen navigaattoritkaan aina osaa. Eräs tuttavani asetti suurkaupungissa navigaattoriin määränpääksi tehtaan. Tuttava päätyi hautausmaalle, jossa navigaattori kertoi hänen olevan nyt perillä. Tuttavani suuttui, sulki navigaattorin ja suunnisti  loppumatkan paperikartan avulla.

Toisaalta minulla ei ehkä ole varaa arvostella kenenkään opastustaitoja. En ole kyltittänyt kotiamme ollenkaan riittävästi, sillä ehkä yleisin kotona kuulemani lause alkaa sanalla “misä” – ”Misä mun pipo?”, ”Misä mun toinen sukka?”, ”Misä meilä on makaronia?”…

Ja jos ihan rehellinen olen, etsiskelen itsekin aika usein. Lähes päivittäin on hukassa avaimet, puhelin ja silmälasit. Tällä viikolla olen lisäksi etsinyt mm. erästä kuittia, kirjaa ja paria pipoa. Töissä olemme ajatelleet lisätä hankesuunnitelmaan ajan, joka kuluu kollegani  ja minun avaimien etsintään.

Joitakin vuosia sitten mieheni mietiskeli ammatinvaihtoa. Hän suunnitteli juuri lukemansa kirjan innoittamana perustavansa etsivätoimiston. Siis se sama mies, joka ei löydä makaronipussia ruokakaapin hyllyltä. Toisaalta työtähän kyllä riittäisi. Työpäivät täyttyisivät helposti erinäisiä esineitä etsiskellessä. Etsivätyön maksaja tosin oli suunnitelmassa hakusessa. Varsinkin jos etsinnän tulisi tuottaa tulosta.

Onneksi helppojakin reittejä matkojen varsilla on!

Löytämisen iloa!

Eija


Olen virkaiältäni nuori Vihreä ja kestävä Kemi hankkeen projektipäällikkö Eija Kinnunen, kierrätys-Kinnusena tai Vihreänä Kyylänäkin tunnettu. Synnyin jonkin verran Kemiä myöhemmin eli 57 vuotta sitten Simossa, josta koukkasin mieheni kanssa Oulun, Vaasan ja Helsingin kautta kolmisenkymmentä vuotta sitten Kemiin enkä ole katunut paluumuuttoamme päivääkään. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri eli ekonomi ja aiemmin olen työskennellyt pääasiassa IT-alalla. Helsingissä asuvat kolme lastamme alkavat olla kanssamme samanikäisiä. Harrastan puuhastelua, rentoilua yksin tai ystävien kanssa, pyöräilyä, hiihtelyä ja niistä kirjoittamista.

Posted in Ihmekaupungin ihmisiä and tagged , , .