Eija Kinnunen: Säännöt ja ohjeet on tehty noudatettaviksi

Pääasiassa noudatan sääntöjä. Toisinaan kuitenkin anarkistiminäni punkee esiin ja teen jotain hurjaa sääntöjä rikkoen. Se on välillä vapauttavaa.

Säännöt luovat turvallisuutta, on helpompaa esimerkiksi liikkua kaduilla ja teillä, kun voi luottaa muidenkin kulkijoiden noudattavan liikennesääntöjä. Varsinkin pyöräillessä sääntöjä noudattamalla tuo turvaa ihan vaan itselleenkin: On hyvä pitää kypärää, varsinkin talvikeleillä, jolloin kaatuilee ilman toista osapuoltakin ainakin kerran talvessa. On hyvä käyttää valoja ja heijastimia ja siten näkyä kunnolla muille. Heijastinliivi päällä ajellessa saa tämän tästä yllättyä, kuinka autot pysähtyvät suojatien eteen, vaikka olen vielä reippaan matkan päässä tulossa. Ilmeisesti näky on niin loistava. Hyvin haukkuvat heijastavat tamineet itsensä näillä korkeuksilla. Monta kuukautta niitä saa pitää ihan työmatkoillakin.

Kokonaisia mustapippureita ja valkopippureita punaisella alustalla.

Noudatan tarkkaan ohjeita myös ruuanlaitossa ja varsinkin leipomisessa, sillä olen melkoisen lahjaton loihtimaan syötävää itse säveltäen. Tai jonkinlaista ruokaa niinkin saan tehtyä – mieheni jopa kehuu tekeleitäni, tosin todennäköisesti vain taatakseen ravinnon saantinsa ylipäätään. Leipoessani luen ohjetta joka liikkeen välissä. Yritin aikoinaan oppia äidiltäni jotain bravuureitaan ja kirjoittaa niitä resepteiksi. Mittayksiköt olivat luokkaa ”sopivasti”, ”kuha jonku verran”, ”kourallinen”, ”meleko reilusti” tai vähän eksaktimpi ”teeffatillinen”. Ja ”jo sitten”, jos vähän lörähti.  Tuloksena oli ämpärillinen torttuja tai ikeakassillinen rieskoja.

Yllytin vuorotteluvapaalla olleen miehenikin ruuanlaittoon. Sen kun vaan hakee sopivan ohjeen, käy tarvittaessa kaupassa ja alkaa kokkailla. Siispä eräänä päivänä, kun tulin kotiin, keittiö oli kalakeitonvalmistusareenana. Keiton ohjeessa kalaa oli kilo mutta ostettu file painoi 1,3kg, joten teknikko oli laatinut muuntokaavan ja aloittanut kokkaamisoperaationsa matematiikalla. Pöydälle oli laskettu mm. 5½ valkopippuria. Kuusi olisi ollut liikaa. Mutta keitto oli oikein hyvää ja sitä oli riittävästi.

Mukavaa joulukvartaalia,

Eija


Olen virkaiältäni nuori Vihreä ja kestävä Kemi -hankkeen projektipäällikkö Eija Kinnunen, kierrätys-Kinnusena tai Vihreänä Kyylänäkin tunnettu. Synnyin jonkin verran Kemiä myöhemmin eli 57 vuotta sitten Simossa, josta koukkasin mieheni kanssa Oulun, Vaasan ja Helsingin kautta kolmisenkymmentä vuotta sitten Kemiin enkä ole katunut paluumuuttoamme päivääkään. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri eli ekonomi ja aiemmin olen työskennellyt pääasiassa IT-alalla. Helsingissä asuvat kolme lastamme alkavat olla kanssamme samanikäisiä. Harrastan puuhastelua, rentoilua yksin tai ystävien kanssa, pyöräilyä, hiihtelyä ja niistä kirjoittamista.

Posted in Ihmekaupungin ihmisiä.