Anna Eveliina Koivunen: Jouluintoilua ja treffailua

Vielä marraskuun alussa oli paljon lunta ja Kara oli siitä ihan innoissaan. Hän joka kerta työntää pään lumihankeen niin, että korvat vain näkyvät. Karan kanssa parhainta on käydä talvisin lenkillä, kun näkee, kuinka innoissaan hänkin siitä on.

Ainoana huonona puolena on se, että välillä tiet ovat niin liukkaat, että koirakaan ei meinaa pysyä pystyssä. Pitäisi tässä tämän vuoden puolella ottaa vielä tavoitteeksi lähteä aikaisin aamulla ensimmäiselle lenkille. Käymme Karan kanssa ulkona joskus aamupäivästä yleensä, aina myöhään illasta ja tarvittaessa vielä yöllä, niin hänkin saa rauhassa aamuun asti nukkua, vanha kun on.

On se jotenkin ihanaa ja hellyyttävää katsella, kun noinkin vanha koira jaksaa nauttia lumesta ja pyöriä vielä lumihangessa. Ei sitä kehtaa heti mennä sisällekään, vaikka olisi kylmä, kun tuo pikkuinen haluaa katsella ympäristöä ja hieroa turkkiaan hankeen. Nyt kuluneiden viikkojen aikana Kara on nauttinut täysillä talvesta, paitsi silloin, kun on satanut vettä ja lumet sulaneet välillä pois. Itse sitten vain odotan tässä, jokohan se joulu olisi.

Saanko jo koristella?

Innostuin viime viikolla koristelemaan kotiamme jouluisaksi. Villen perheellä on kuulemma ollut tapana pystyttää joulukuusi Villen syntymäpäivän tienoilla eli marraskuun lopussa. Itse en ihan joulukuusta vielä ole laittanut, mutta pikkuhiljaa se joulutunnelma hiipii meillekin.

Tykkään joulussa niistä perinteisistä väreistä, kuten punainen ja kultainen, mutta meillä on tällä hetkellä enemmän punaista ja harmaata kuin kultaista. Ville jopa osti meille uudet kuusenkoristeet, jotka ovat hopeat. Verhot pitäisi vielä vaihtaa keittiöön, ja minun pitäisi ostaa punaiset sohvatyynyliinat. Että rakastan joulua!

Ehkä en kuitenkaan vielä ihan kaikkia joulukoristeita laita paikoilleen, ne saavat odottaa laatikossa vielä hetken. Ostin Haaparannalta uuden kranssin oveen, jota sitten vähän itse muokkailin omaan silmääni kivan näköiseksi. Käytin turhaksi jääneitä kuusenkoristeita. Pyöritin pallon nauhan avulla kranssiin ja kuumaliimasin pallot kiinni, etteivät ne roiku liikaa. Lopuksi hyödynsin joulunauhaa ja pyöritin sen vielä kranssin ympärille. Nyt se näyttää kivalta.

Treffit Lumilinnassa

Noin kaksi viikkoa sitten pääsin pitkästä aikaa treffeille. Ainakin lasken ne treffeiksi, kun käy avomiehen kanssa ravintolassa syömässä. Kävimme ensimmäistä kertaa Lumihiutaleessa syömässä open burgerit. Ville otti omaan ateriaansa possunniskaa, itse en siitä välittänyt, kun maistoin sitä Villeltä. Jännän näköisiä olivat hampurilaiset, ja koko illallinen ravintolassa oli harvinaista herkkua.

Vaikka käymme usein hakemassa ruokaa jostain pikaruokapaikasta, se ei vastaa samaa, kuin ravintolassa syöminen. Siellä on kuitenkin ihan erilainen tunnelma kuin missään pikaruokaketjussa. En kyllä osaa kovin usein käydä ravintolassa, tuntuu, että pitäisi olla mahdollisimman fiinin näköinen, enkä nytkään uskaltanut puhua kovin lujaan ääneen, koska olimme ainoat asiakkaat sillä hetkellä. Jankutin Villelle ennen lähtöä, mitä pitää laittaa päälle ja mitä ei, kauheasti stressasin sitä, miltä pitää näyttää. Kaiken turhan stressin pystyi heittämään pois, kun pääsimme perille ja saimme nauttia toistemme seurasta hyvän ruuan äärellä.

Hyvää alkanutta joulukuuta kaikille vaan!


Olen Anna Eveliina, 21-vuotias kemiläinen opiskelija. Olen ihan syntyperäinen kemiläinen henkeen ja vereen.
Asun Kemissä avopuolisoni, saksanpaimenkoiran ja teddyhermeliini-kääpiökanin kanssa.
Opiskelin Ammattiopisto Lappiassa lähihoitaja-alaa, tein työharjoitteluita Kemin Lämäreillä ja lähdin Tornioon
opiskelemaan mediapalvelujen toteuttajaksi vuonna 2017.
Työskentelen opiskeluiden ohella FC Kemillä ja kirjoitan myös omaa blogia nimeltä Nuoren tytön mietteitä.
Harrastan  kirjoittamista ja laavuilua rakkaani ja kavereiden kanssa, en pidä urheilusta, vaikka hiihtoa
harrastinkin aikoinaan, nykyään tykkään luovista asioista, kuten valokuvaus ja piirtäminen.
Rakastan matkustamista, tähän mennessä olen uinut Kreikan rannalla, nähnyt Alanyan moskeijat ja kävellyt Amsterdamin kaduilla.
Olen outo, mukava persoona ja lähestulkoon absolutisti, joka meinaa välillä aiheuttaa ihmetystä, kun ottaa huomioon nuoren iän.
Nautin hyvästä seurasta ja elän kahvista! Tätä menoa kolmas nimeni on Kulta Katriina.
Posted in Ihmekaupungin ihmisiä.