Anna Huhtilainen: Oi maamme Suomi

Ja näin olemme taas päässeet vuodenkierrossa joulukuuhun. Ajatuksissa pimeimmät päivät ovat taittuneet ja nyt kausivalojen välkkeessä mennäänkin jo kohti kevättä. Vielä on kuitenkin juhlia juhlittavana ja pyhiä hiljennyttävänä. Ensimmäisenä huominen itsenäisyyspäivä, joka pysäyttää kiitollisuuden äärelle yhä uudestaan ja uudestaan.

Olen matkustellut maailmaa paljon ja asunutkin ulkomailla. Meille suomalaisille itsestäänselvät asiat saavat aivan toisenlaisen merkityksen, kun yhtäkkiä käykin olemassa hetken saati pidemmän ilman niitä. Lopputuloksena se, etten sittenkään vaihtaisi elämää ulkomaiden edullisempiin ravintoloihin tai ympärivuotisiin rantakeleihin vaikka ne sopivina annostuksina mukavaa vaihtelua ovatkin 🙂

Meillä Suomessa kraanasta tulee puhdasta vettä, luontoon pääsee kun ulko-oven avaa, ja kauppaan voi kulkea kävelytietä pitkin. Verojen maksaminen välillä sapettaa, mutta tiedän saavani niille myös vastinetta, vaikka aina en osaa sitä hoksatakaan. Ja tämä kaikki koko pitkän maamme matkalta, kuten olen saanut myös Kemissä asuessamme huomata. Muutimme tänne 700 kilometrin päästä, mutta lääkäriin pääsemme täälläkin yhtä lailla kuin kirjastoon ja uimahalliinkin. Liikuttiinpa missä ja mihin päin maatamme tahansa, tietyt perusasiat ovat ja pysyvät – palveluiden määrä voi toki vaihdella noin niin kuin periaatteessa. Tiedän, etteivät edellämainitsemani asiat ole suoranaisessa syy-seuraussuhteessa maamme itsenäisyyteen, mutta näin juhlapäivän aattona niitä tulee kuitenkin pohdittua tavallistakin suuremmalla kunnioituksella. Itsenäisyyspäivänä ei tee mieli valittaa pientäkään vähää mistään turhanpäiväisistä asioista.

Yksi useista upeista suomalaisista maisemista: Iitin Hiidenvuori itsenäisyyspäivänä pari vuotta sitten

En koskaan unohda sitä tarinaa, miten jo edesmennyt sotaveteraaniukkini kertoi uineensa taskukello suussaan Vuoksen yli vihollisen luotien suihkiessa ihan hänen päänsä vierestä. Ja miten itse pääsin pitelemään lapsena tuota samaista taskukelloa käsissäni monet kerrat. Se oli jotain, mitä en koskaan voinut käsittää, enkä koskaan tule käsittämäänkään. Pystyn vain olla äärettömän kiitollinen, jälleen kerran, ja laittamaan omia pieniä maallisia murheitani hieman uuteen perspektiiviin.

Rauhallista itsenäisyyspäivää toivottaen

Anna


Olen Anna Huhtilainen, 30-vuotias kiteeläislähtöinen vuoden verran Kemissä asunut eli kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova tuore äiti. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Posted in Ihmekaupungin ihmisiä and tagged , .