Eija Kinnunen: Hiihtokausi alkaa

Ihanaa, kun on taas talvi ja lunta ja voi aloittaa hiihtokauden!

Meillä hiihtokausi alkaa niin, että sopivat sukset ja sauvat kaivetaan esiin ulkorakennuksen vintiltä. Hiihtovälineitä on nimittäin kertynyt vintille aika paljon – valikoima ulottuu nappulaikäisten suksista isävainaan metsäsuksiin, puisista muovisiin ja lasikuituisiin, rottinkisauvoista hiilikuituisiin ja tietenkin läjässä on sekalainen valikoima kaikkien perheenjäsenten pertsa- ja luistelusuksia. Monot kaivetaan kellarin tavarakerrostumista.

Kun sopivat välineet on löydetty, tarkistetaan kemi.fi:stä, että ladut on ajettu, siirrytään ladun varteen, ähistään sukset jalkaan ja lähdetään hiihtämään. Joinakin talvina, kun ollaan oikein tunnollisia ja kunnollisia, suksista puhdistetaan jo kotona pohjaliistereihin helteisellä vintillä sulaneet oravien ja hiirten raadot sekä sahanpurut ja linnunkakat. Yleisemmin ne kuitenkin hinkataan pois hiihtämällä ja rumia sanoja lausumalla.

Talven ensimmäinen hiihtokeli on yleensä nihkeä, vaatetta on tullut puettua liikaa ja saattaa olla, ettei hiihtokuntokaan ole ihan kohdallaan. Mutta siitä se lähtee, seuraava reissu on jo paljon helpompi. Ehkä. Hiihto on tehokasta ja mukavaa liikuntaa – varsinkin lenkin jälkeen on mukavaa.

Jos haluaa antaa itsestään kuvan paljon hiihtävänä, kannattaa kirjoitella aiheesta runsaasti somessa ja blogeissa, jos sellaisia sattuu harrastamaan. Luultavasti minulla kuluukin enemmän energiaa hiihdosta kirjoittamiseen kuin itse hiihtämiseen.

Niin siis itsehän en ole vielä aloittanut hiihtokautta. En ole vielä ehtinyt. On niin paljon kaikkea. Oli Rukan reissu. Ja itsenäisyyspäivä. Joulukin tulee. Odottelen keväthankia. Lähteminen on niin vaikeaa. Mutta ajatuksissa hiihtelen jo ja Rukalla kävin sentään katsomassa maailmancupin live-hiihtoa, joten ehkä  kuitenkin jo tammikuussa olen itsekin ladulla? Kemin latuverkostosta starttaamisen viivästyminen ei ainakaan ole kiinni, se on loistava.

Mukavaa ja leppoisaa joulua sekä hyviä hiihtokelejä!

Eija


Olen virkaiältäni nuori Vihreä ja kestävä Kemi hankkeen projektipäällikkö Eija Kinnunen, kierrätys-Kinnusena tai Vihreänä Kyylänäkin tunnettu. Synnyin jonkin verran Kemin kaupunkia myöhemmin Simossa, josta koukkasin mieheni kanssa Oulun, Vaasan ja Helsingin kautta kolmisenkymmentä vuotta sitten Kemiin enkä ole katunut paluumuuttoamme päivääkään. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri eli ekonomi ja aiemmin olen työskennellyt pääasiassa IT-alalla. Helsingissä asuvat kolme lastamme alkavat olla kanssamme samanikäisiä. Harrastan puuhastelua, rentoilua yksin tai ystävien kanssa, pyöräilyä, hiihtelyä ja niistä kirjoittamista.

Posted in Ihmekaupungin ihmisiä and tagged , , .