Anna Eveliina Koivunen: Monipuolinen vuosi

Ja niin se vain vuosi vaihtui, tuntuu, että yllättävän nopeastikin. Viime vuonna kyllä ehti tapahtua kaikenlaista, iloisia ja surullisia asioita. Syötimme sorsia Oulun puistoissa Villen kanssa, kävelin Kleopatran linnan muureilla äidin ja isän kanssa. Kesällä hypin Metallican tahtiin Hämeenlinnan sateisessa puistossa ja valittelin selkäkipuja moottoripyörän selässä kotimatkan aikana. Täytin melkein vuosi sitten 21 vuotta, 7. tammikuuta täytän jo 22! Vaikea kuvitella, vasta totuin siihen, että olen 21-vuotias. Olen juonut monia kymmeniä litroja kahvia ystävien kesken, vaihtanut kuulumisia ja ollut muuttoapuna parillekin ihmiselle.

Vuosi toi paljon tullessaan ja toivon, että tämä tuleva vuosi tekee saman. Rakastan myös ikuistaa nämä muistot kamerallani. Valokuva-albumeita on paljon kivempi selailla kuin puhelimen pientä ruutua. Olen täyttänyt jo kaksi ja puoli albumia muistoilla, niitä siis on paljon. Joskus tykkään niitä selailla ihan itsekseni ja muistella, mitä kaikkea hauskaa olen kokenut viime vuosina. Se auttaa, jos on surullinen olo.

Pikkuleipiä lautasella.Onnistuneita ja epäonnistuneita herkkuja

Joulukuu oli kiireistä aikaa, vaikka emme vietä koko jouluaattoa kotona. Halusin kuitenkin leipoa meillekin kaikkea hyvää, vaikka välillä se epäonnistui. Leivoin pikkuleipiä taistellen taikinan kanssa. Ne onneksi onnistuivat yllättävän hyvin. Taikina oli todella pehmeä ja tahmainen, jouduin useampaan kertaan leikkelemään niitä rinkuloita, että sain ne pysymään ehjinä. Tein mansikkahillo- ja omena-kanelimarmeladikeksejä. Leivoin myös kukanmallisia torttuja, ne aukesivat uunissa. Leivoin tutun ja turvallisen suklaakakun, ja eiköhän kakun kansi jäänyt vuokaan kiinni! Vaikka siitä ei tullut järin kaunista, oli se silti hyvänmakuinen. Se on pääasia, eikö niin?
En kuitenkaan koko kuukautta viettänyt leipoen. Kävin myös ystäväni kanssa Cafe Hertassa kahvilla. Kahvittelemme yleensä meidän luona, joten halusin vaihteeksi käydä jossain ulkona kahvilla. Hain ystäväni ja menimme joulukahville. Tilasin kahvia, jossa oli mausteena appelsiinia, kanelia ja kardemummaa, ajattelin kyllä testata tuota kotonakin. Sitten söin vielä luumurahkan. Siitä on kauan aikaa, kun viimeksi sitä söin, varmaan yläasteella kotitalouden tunnilla.
Luumurahkaa lasikulhossa.Onnistuin myös pysymään aika alhaisessa budjetissa joululahjojen suhteen. Haluan kuitenkin ostaa kaikille läheisilleni lahjat, mutta aina lompakko ei kovin anna periksi. Joka joulu olen tehnyt itse lahjan ja sen lisäksi antanut jotain muuta. Vuonna 2018 tein sytykeruusuja, sitä ennen joulugranolaa, ja nyt sulatin steariinia kattilassa ja tein muutaman kynttilän. Onnistuin kuitenkin ostamaan kaikille jotain kivaa, josta tuli todella hyvä mieli, paljon ostin kirjoja ja muutaman kuvalahjan Ifolorilta. On se niin ihanaa jouluna muistaa itselleen rakkaita ihmisiä antamalla lahjan, joka jää mieleen. Esimerkiksi äidille ja isälle yhteisistä muistoista teetetty kalenteri oli mielestäni omaperäinen sekä hyödyllinen lahja.

Toivottavasti kaikilla oli hyvä ja stressitön joulu sekä uusivuosi, nyt vain nauttimaan tästä vuodesta!

 


Nuori nainen, puolivartalokuva, ulkokuva.
Olen Anna Eveliina, 21-vuotias kemiläinen opiskelija. Olen ihan syntyperäinen kemiläinen henkeen ja vereen.
Asun Kemissä avopuolisoni, saksanpaimenkoiran ja teddyhermeliini-kääpiökanin kanssa.
Opiskelin Ammattiopisto Lappiassa lähihoitaja-alaa, tein työharjoitteluita Kemin Lämäreillä ja lähdin Tornioon
opiskelemaan mediapalvelujen toteuttajaksi vuonna 2017.
Työskentelen opiskeluiden ohella FC Kemillä ja kirjoitan myös omaa blogia nimeltä Nuoren tytön mietteitä.
Harrastan  kirjoittamista ja laavuilua rakkaani ja kavereiden kanssa, en pidä urheilusta, vaikka hiihtoa
harrastinkin aikoinaan, nykyään tykkään luovista asioista, kuten valokuvaus ja piirtäminen.
Rakastan matkustamista, tähän mennessä olen uinut Kreikan rannalla, nähnyt Alanyan moskeijat ja kävellyt Amsterdamin kaduilla.
Olen outo, mukava persoona ja lähestulkoon absolutisti, joka meinaa välillä aiheuttaa ihmetystä, kun ottaa huomioon nuoren iän.
Nautin hyvästä seurasta ja elän kahvista! Tätä menoa kolmas nimeni on Kulta Katriina.
Posted in Ihmekaupungin ihmisiä.