Anna Huhtilainen: Hyvää arkea myös alkaneeseen vuoteen

Hyvää alkanutta uutta vuotta ja vuosikymmentä, ihmekaupunkilaiset ja Ihmekaupungin ihmisiä seuraavat! Käsi ylös, jos olet jälleen kerran huomannut ja ehkä ääneenkin todennut ajan kuluvan huimaa vauhtia. Rohkenen veikata, etten ole täällä ainoana käsi pystyssä 🙂

2019 oli ensimmäinen kokonainen kalenterivuoteni Kemissä. Moni muualla asuva tuttuni on kysellyt, että miltä nyt tuntuu ja miten elämä on lähtenyt rullaamaan – onhan tässä kokemusta jo kokonaisesta vuodenkierrosta Kemin (ainakin viime)talven paukkupakkasineen ja huhtikuun puolelle jatkuneine hiihtokausineen, kesästä merellisine tuoksuineen sekä syksystä ruskineen. Ilolla olen vastannut, että: ”Kiitos, elämä on rullannut oikein hyvin!” Syyskuussa saamamme perheenlisäyksen takia ihan erityisen hyvin, mutta ihan noin niin kuin muutenkin.

Kulunut vuosi vahvisti edelleen käsitystäni siitä, että Kemistä löytyy kaikki mitä arkeeni tarvitsen. Tärkeimmän tukikohdan eli kivan kodin lisäksi on isompaa ruokakauppaa, kuntosalia, uimahallia, lenkkipolkua, hiihtolatua, elokuvateatteria, kirjastoa, kampaajaa, kahviloita, kulttuurielämyksiä… Mainittakoon tässä samalla myös se, että nettikauppoihinkin olen joutunut turvautumaan vain harvan kerran, mistä kuuluu kiitos kemiläisille kivijalkakauppiaille ja muille yrittäjille 🙂

Palaan jälleen siihen ajatukseen, että mitäpä muuta ihminen arjessaan oikeastaan tarvitsisikaan – saati ennättäisi tehdä töiden ja kotitöiden ohella kuin mitä meillä on Kemissä aivan käden ulottuvilla? Itselleni ei vielä kertaakaan ole tullut tylsää ainakaan siitä syystä, että paikkakunnaltamme puuttuisi jotain olennaista. Reissuunkin kun halutessaan pääsee kulkupelillä jos toisella: harvalla paikkakunnalla lentokenttäkään on näin lähellä kuin meillä ja naapurimaahankin pääsee vähintään näppärästi. Toki rajalla olen kasvanut itsekin, joskin tuolla itäisellä mistä ei ihan samalla tavalla houkuttanut lähteä hyppäämään naapurin puolelle 🙂

Jos tekemisen puute on meinannut iskeä, on kyse silloin ollut omasta mielikuvituksestani tai lähinnä sen puutteesta. Kannattaa muuten vilkaista Santerin blogitekstiin, mikäli mielit itsellesi keskitalvisia, kirjoittajaa lainatakseni outojakin huvituksia luonnonhelmassa. Kuvitanpa itsekin tämän tekstini parilla viimetalvisella otoksella Martimoaavan Keski-Penikoilta oikein tuplamuistutuksena siitä, miten hienoja retkeilymaastoja ja -maisemia aivan Kemin lähettyviltä löytyy!

Ja kuten edellisessä tekstissäni joulun alla kirjoitin: ihmiset. Ihmisillä on ollut suuri vaikutus Kemissä viihtymiseemme. Pohjoiskarjalaiseen makuun ehkä hieman hitaasti lämpeävät, mutta kun samalle aaltopituudelle päästään ja yhteinen huumori löytyy, sitä mukaa hälvenevät myös maantieteelliset erot luonteenlaadussa.

.
Näistä lähtökohdista on hyvä ponnistaa alkaneeseen vuoteen. Tuokoon 2020 mukanaan myötäisiä merituulia ihmekaupungillemme ihmisineen – kantakaamme jokainen itse kortemme kekoon! 🙂

Anna
.


Olen Anna Huhtilainen, 30-vuotias kiteeläislähtöinen vuoden verran Kemissä asunut eli kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova tuore äiti. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Posted in Ihmekaupungin ihmisiä and tagged , , , , , , .