Anna Eveliina Koivunen: Kaipaamani talvi

Vuosi alkoikin tuulisella ja sateisella säällä, ihan kuin syksy olisi. Ei se meitä haitannut, kun kävimme iltalenkillä Kiikelin poluilla ja seurasin, kuinka innolla Kara oli lenkillä mukana. Kyllä ne muuttuvat maisemat lenkillä piristävät koiraakin aika paljon.
Silti ehkä vähän harmittaa, kun tämä talvi ei ole ollut yhtä lumentäyteinen. Laitan tähän vuoden 2019 talvisia kuvia, joita kävin ystävän kanssa ottamassa Kemin satamasta.
Minun kaltaiselleni ihmiselle, joka rakastaa talvea, tämä talvi on ehkä pieni pettymys ja on jotenkin inhottavaa, kun tämä talvi on ollut aika lämmin, verrattuna viime talveen.
Tykkään pukeutua lämpimästi: paksut polviin ulottuvat villasukat, uudet toppahousut ja korvia peittävä paksu pipo. Kaipaan sitä talvea, kun kävelin ulkona posket punaisena pakkasesta ja puhelin oli niin jäässä, että se toimi viiveellä. Pientä varpaiden paleltumista ja kolminkertaista kerrospukeutumista. Se vain kuuluu talveen, eivät syysmyrskyt ja vesikelit. Missä se minun hurjankylmä talveni on?
Tänä talvena en ole käynyt kertaakaan hiihtämässä, eikä olla saatu aikaiseksi luistellakaan. Kävimme välillä tarkistamassa luistelukentän kunnon Jungossa, mutta kun olisi ollut mahdollisuus luistella, ilma ei antanut periksi.
Hiihtäminenkin on rentouttavaa, kun saa katsella maisemia ja mennä sitä tahtia, miten itse tykkää. Siltikään en hiihtänyt, harmittaa hieman. Kemissäkin on niin hyvät hiihtomahdollisuudet, jäällä ja Takajärvelläkin.
Luistelusta en itse niin pahemmin välitä, mutta Ville tykkää siitä – totta kai tykkää, kun on sitä joskus harrastanutkin. Itse joskus kauan kauan aikaa sitten harrastin hiihtoa, se taisi olla pisin harrastukseni monista.
Siitäkin pidän talvessa, että vaikka olisi hieman kylmä, hiihtäessä sitä ei tunne. Siksi melkein jokainen keli on hyvä hiihtämiselle, paitsi tietenkin kovassa tuulessa se on haastavampaa.
Tammikuun tavoite on käydä vielä jossain kuvaamassa talvisia maisemia. Vielä en ole sitä saanut aikaiseksi. Joskus sitä ei ehdi tehdä kaikkea mistä tykkää.
Jonkin verran olen kotona kuvaillut. Otin joulukuussa lemmikeistä jouluisia kuvia muistoksi, mutta ulkona en ole paljon kuvannut, kun ideat ovat olleet vähissä.
Olen käynyt paljon Kemin satamassa, Veitsiluodossa ja Sotisaaressa kuvaamassa, joten etsin uusia ideoita. Kemistä löytyy paljon kuvattavaa, mutta etsin sellaista, mikä puhuttelee minua.
Vaikka sää ei ole ollut mitä ihanin, pidin itseni kiireisenä ennen koulun alkamista. Kemistä on suhteellisen nopeaa lähteä Ouluun shoppailemaan, tällä hetkellä tietöiden vuoksi mieluummin junalla kuin autolla. Tammikuun toisena päivänä kävin äidin kanssa Oulun Ideaparkissa tarkistamassa, minkälaiset alennukset siellä on, ja kyllähän sieltä mukaan lähtivät farkut ja lämmin villapaita. Villapaitojakin minulla on jo enemmän, kuin laki sallii.
Tammikuun ensimmäisellä viikolla kaikki joulukoristeet ja kuusi lähtivät kellariin odottamaan seuraavaa joulua. Kun iski kauheat tuulenmyräkät kuun alussa, olen pääosin leikkinyt kotihiirtä.
Verhot on vaihdettu ja ostin pari uutta mattoa alennusten myllätessä. Matot löysin eteiseen ja olohuoneeseen. Kodin ilmeen vaihtaminen on aina virkistävää, ja siinäkin kuluu hyvin aikaa, jos on tylsää.

Olen Anna Eveliina, 21-vuotias kemiläinen opiskelija. Olen ihan syntyperäinen kemiläinen henkeen ja vereen.
Asun Kemissä avopuolisoni, saksanpaimenkoiran ja teddyhermeliini-kääpiökanin kanssa.
Opiskelin Ammattiopisto Lappiassa lähihoitaja-alaa, tein työharjoitteluita Kemin Lämäreillä ja lähdin Tornioon
opiskelemaan mediapalvelujen toteuttajaksi vuonna 2017.
Työskentelen opiskeluiden ohella FC Kemillä ja kirjoitan myös omaa blogia nimeltä Nuoren tytön mietteitä.
Harrastan  kirjoittamista ja laavuilua rakkaani ja kavereiden kanssa, en pidä urheilusta, vaikka hiihtoa
harrastinkin aikoinaan, nykyään tykkään luovista asioista, kuten valokuvaus ja piirtäminen.
Rakastan matkustamista, tähän mennessä olen uinut Kreikan rannalla, nähnyt Alanyan moskeijat ja kävellyt Amsterdamin kaduilla.
Olen outo, mukava persoona ja lähestulkoon absolutisti, joka meinaa välillä aiheuttaa ihmetystä, kun ottaa huomioon nuoren iän.
Nautin hyvästä seurasta ja elän kahvista! Tätä menoa kolmas nimeni on Kulta Katriina.
Posted in Ihmekaupungin ihmisiä.