Anna Huhtilainen: Urbaanin mökkikunnan aineksia

”Jos voittaisin lotossa, muuttaisin Lappiin tai ainakin ostaisin sieltä mökin jolla viettäisin mahdollisimman paljon aikaa!”

Kuten edellisestä blogitekstistäni kävi ilmi, olen viettänyt alkuvuotta kotiseudullani Pohjois-Karjalassa. Olen kehunut paikallisille tuttavilleni Kemin yhtä leppoista tunnelmaa kuin täällä meillä Kiteellä (toim. huom.: lausutaan paikallisittain vähintään neljällä t-kirjaimella) on, ja että onhan se pohjoisempi Suomi kokemisen arvoinen muutenkin kuin laskettelulomien merkeissä. Asioiden romantisoinnin sijaan olen ollut pelkästään rehellinen Kemi-kokemuksistani kertoessani. Ilmeisesti ne eivät ole olleet kuulijoidensakaan mielestä huonoja, nimittäin tämän tekstini ensimmäisessä virkkeessä on suora lainaus tyypillisimmästä reagoinnista kertomaani. Okei, ehkä olen joutunut jonkun kerran muistuttamaan Meri-Lapin olevan eri asia kuin the Lappi, mutta joka tapauksessa. Aika lähellä ollaan jo.

Olenkin heittänyt, että ilman lottovoittoakin voi muuttaa Lappiin – ainakin Meri-sellaiseen – ja erityisesti Kemiin. Asuntojen hintatasoa katsellessa voi tehdä nopeasti havainnon, ettei sellaisen hankkimiseksi ainakaan yhtään suurempaa lainaa tarvitsisi ottaa kuin eteläisemmässä Suomessa. Päinvastoin. Myönnetään toki, ettei kerrostalokaksio Kemissä ole sama asia kuin idyllinen kelohonkamökki tunturissa hiihtolatujen äärellä – joskaan mistään päin Kemiä ei kaupunkimme ylläpitämille kauniille ja hyvinhoidetuille talvibaanoille taida olla kovin pitkä matka. Eikä myöskään sinne “tunturinjuuri-Lappiin”, etenkin jos täältä etelämmästä käsin katsellaan.

Eräs tuttavani teki vastikään valinnan ja osti itselleen pohjoisesta rivitalokaksion mökin virkaa toimittamaan. Taloyhtiössä on huoltofirma eli talvisin lumityöt on aina tehty ja kesäisin nurmikko ajettu. Ja Suomessa kun ollaan, niin siitähän ei ole epäilystäkään etteikö aina vähintään yksi naapuri katso pyytämättäkin, ettei kukaan ulkopuolinen mene asuntoon omin lupine omistajan ollessa satojen kilometrien päässä. Aika näppärää! Kyseinen tuttavani ei juuri hiihdä, laskettele tai kelkkaile, mutta nauttii Lapin leppoisasta elämänmenosta varmalumisine talvineen ja yöttömine kesäöineen sekä “mökkinsä” välittömässä läheisyydessä olevista keskustan palveluista. Ja ns. kun halvalla sai. Asunnon hän valitsi myös sillä silmällä, että jos ”mökkeily” joskus alkaa kyllästyttää, saa huoneiston vuokrattua myös eteenpäin vakituista asuntoa kyseiseltä seudulta tarvitsevalle.

Kylläpä kelpaisi nämä kesäisetkin Kemin “mökki”maisemat 🙂

Tässä kun alkaa laskea yhteen kuuluisaa yksi plus yhtä, olisikohan Kemistäkin urbaaniksi mökkikunnaksi? Tai ainakin asunto-osakemökkikunnaksi?

Anna
.


Olen Anna Huhtilainen, 30-vuotias kiteeläislähtöinen vuoden verran Kemissä asunut eli kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova tuore äiti. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Posted in Ihmekaupungin ihmisiä and tagged , , .