Kemiarki on hyvää

Kuntalaisfoorumi Kemin keskustan alueen asukkaille

Kemin kaupungin Arjen sujuvuuden toimikunta (valtuutettuja) järjestää kuntalaistapaamisen Kemin keskustan alueen asukkaille Kemikammarissa osoitteessa Keskuspuistokatu 1. Tule keskustelemaan ajankohtaisista arjen sujuvuuteen liittyvistä asioista yhdessä päättäjien kanssa. Tilaisuudessa kahvitarjoilu.

Anna Huhtilainen: Universuminkansalainen Kemissä

Elokuun alussa tuli kuluneeksi vuosi Kemiin muutostamme. En edelleenkään koe itseäni kemiläiseksi – mutta en toisaalta myöskään ”minkään muunkaan paikkakuntalaiseksi”. Juureni ovat Pohjois-Karjalassa mutta muuten en osaa itseäni lokeroida, eikä liene tarvettakaan. Eräs äskettäin itsekin paikkakunnalta toiselle muuttanut ystäväni totesikin viisaasti: ”Ehkä olemmekin emme edes maailman- vaan universuminkansalaisia.” Tällä hän viittasi siihen, että on oikeastaan aika helpottavaa, kun itseään ei tarvitse leimata asuinpaikkakuntansa mukaan. Kun elämäänsä asennoituu avoimin mielin, pystyy kodin tehdä sinne, missä milloinkin on. Naulan kantaan!

Kun mietin kulunutta vuotta, olen kohdannut tässä muutto- ja kotiutumisasiassakin monenlaisia ihmisiä ja asenteita. Siinä missä “uutta alkuamme” ja sen luomia mahdollisuuksia on hehkutettu, olen saanut myös joitain kommentteja kirjaimellisesti Perämeren no-siitä-teidätte-kyllä-mistä-reiästä. Huumoria, kyllä, mutta silti aika mielenkiintoinen ensireaktio etenkin paikkakuntalaisilta itseltään.

Vaikka Kemistä tuskin saa leivottua mitään maailman täydellisintä paikkaa (toisaalta, saako mistään muustakaan paikkakunnasta tai onko sellaista edes olemassa?), niin itse miettisin pari kertaa ennen tuollaisen mielipiteen esittämistä. Etenkin tässä tilanteessa, kun aiemmat piirimme ja ennen kaikkea perheemme sekä muut läheisemme – oikeastaan koko aiempi elämämme – ovat täysin eri puolella Suomea. Vaikka noiden kommenttien antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin kyllähän ne aina jollain tasolla jäävät kaikumaan omaan mieleen, halusipa tai ei.

Mutta kun elämäänsä ei perusta liikaa toisten mielipiteille, ainakin meille Kemi on ollut – muutamia ei ehkä niin mukavalla tavalla esitettyjä kummasteluja muuttoomme liittyen lukuun ottamatta – aiempien asuinpaikkakuntiemme lailla oikein hyvä. Tärkeimpänä tietysti oma ihana koti. Toisekseen mielenkiintoiset työt ja harrastukset sekä niiden mukanaan tuomat ihmiset ja muut kontaktit. Harrastukset, Kouvolan vuosien jälkeen aivan veden äärellä oleminen ja luonto ylipäätään. Ulko-ovelta lähtevät lenkkipolut ja pienet mustikkamättäät. Valoisuudellaan yllättänyt kesä. Oma rauha ja sopivan eloisa asuinalue sopusoinnussa keskenään, ainakin kasvotutuiksi tulleet naapurit ja rutiineiksi muodostuneet ruokakauppareitit. Silti vielä paljon uusia kadunkulmia ja oikopolkuja opittavaksi. Tiivistetysti: oikeastaan aika lailla kaikki, mitä ihminen arkeensa tarvitsee.

.
Toivotetaanhan kaikki uudet tämänkin maan-, maailman- ja universuminkolkan kokijat ilolla tervetulleiksi :),
Anna

.


Olen Anna Huhtilainen, 30-vuotias kiteeläislähtöinen vuoden verran Kemissä asunut eli kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Anna Huhtilainen: Vihreä ja kestävä kemiläinen arki

Itselleni juuri alkanut elokuu tuntuu vielä täysipainoiselta kesäkuukaudelta, vaikka tiedän sen tarkoittavan monelle paluuta arkeen kesälomien jälkeen. Toki omakin mieleni alkaa pikkuhiljaa kääntyä jos ei vielä syksyn, niin ainakin loppukesän suuntaan – mutta edelleen joka ikisestä lämmittävästä auringonsäteestä nauttien.

Arkeenpaluu on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan omia rutiineita. Olisiko kesän jäljiltä tarpeen tehdä muutoksia, vai jatkuuko elämä siitä mihin se keväällä jäi? Jätän nyt ruokavaliorempat ja uudet hittiliikuntalajit iltapäivälehtien sivuille, vaikka nostankin puheeksi hyvin arkisen asian.

Miten sinä huomioisit ympäristöasioita entistä paremmin alkavana syksynä? Mikä on oma osuutesi kohti vihreämpää ja kestävämpää Kemiä, joksi meidät on kuntatasolla sertifioitu? Kaikkivoipa ei kenenkään meistä tarvitse olla, mutta pieniä tekoja voimme arjessamme jokainen tehdä.

Kesällä tämä on ollut erityisen helppoa! 🙂

Meille ihmisille on tyypillistä joko-tai-tyyppinen ajattelu. Hetkittäin haluamme kaikkimullenythetipaikalla, kun toisinaan tekisi mieli mennä sieltä missä aita on matalin tai sitä ei enää edes ole. Mutta elävänä esimerkkinä voin todeta, että ympäristöasioiden yhdistämisessä omaan arkeen on olemassa myös välimallin ratkaisuja. Ainakin täällä nousee heti yksi käsi ylös!

Mielestäni taloudessamme on oltu suhteellisen tiedostavia kuluttajia – ja myönnettäköön, että myös ympäristön kuluttajia – jo vuosia. Silti omia silmiä tuli hieraistua vuosi sitten omakotitaloasumisen aloittamisen myötä: kun muuttolaatikoina erinomaisesti palvelleet banaanilaatikot oli viety asianmukaisesti pahvinkeräykseen, alkoi seuraavaksi pullistella sekajäteastiamme. Kuten monessa muussakin perheessä, erityisesti käyttämämme maitotaloustuotteet erityisesti rahkan ja raejuuston muodossa saavat ensin vatsat ja sitten pakkauksillaan myös sekajäteastian helposti ja nopeasti täyteen. Niin tosiaan, joku muovinkeräyskin taisi olla olemassa?

Viime syksystä lähtien kierrätyspisteet esimerkiksi isompien marketien edustoilla ovatkin olleet viikoittaisten kauppareissujemme ensimmäisiä etappeja. Kun homma on tehty näin helpoksi, tulee omia entisiä kierrätystapoja pohdittua jopa hieman häpeillen. Sinne meni samaan pussiin niin poltettavat kuin muovitkin, mikä ei tulisi enää kuuloonkaan. Lasi- ja metallijätteet sekä kotikeräyspaperin olen lajitellut niin kauan kuin muistan, mutta nyt kuvioihin astui myös muovi. Ja kartonki.

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Ai mikäkö? Se, että parempia valintoja tulee tehtyä nykyisin vähän huomaamattakin jo kaupan hyllyllä. Kyllä meillä edelleen syödään muovipikareihin pakattuja maitotuotteita, koska materiaalivaihtoehtoja ei juuri ole, mutta esimerkiksi hedelmät ja vihannekset tulee ostettua niin vähillä kääreillä kuin mahdollista.

Myös muilla valinnoilla on merkitystä 🙂

Miten sinä teet arjestasi (lue: askel kerrallaan koko maailmasta) vihreämmän? Liian pieniä tekoja ei ole olemassakaan, kun puhutaan ekologisista valinnoista paremman huomisen luomiseksi. Itse koen jokaviikkoisen jätteidennakkelun oikeista luukuistaan jopa jollain tavalla puhdistavana rituaalina. Herättelevänäkin, koska onhan roskan määrä aivan valtava.

Vihreämpiä valintoja jatkuvasti itsekin harjoitellen,
Anna

.
ps. Kaikki Kemistä löytyvät Rinki-ekopisteet saat haettua tämän linkin takaa.
.


Olen Anna Huhtilainen, 29-vuotias kiteeläislähtöinen uudehko kemiläinen. Kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Anna Huhtilainen: Helppoa elämää Kemissä

Kemissä vietetään parhaillaan puolentoista viikon mittaista Easy living in Kemi -tapahtumaa. Kesäpäivien ratoksi monipuolisesta kulttuuritarjonnasta ovat päässeet ja pääsevät vielä alkavan viikonlopun ajan nauttimaan kaikki halukkaat vauvasta vaariin.

Kemissä olemme onnekkaita emme ainoastaan mukavien teematapahtumien vuoksi, vaan myös siksi, että elämä on täällä lopulta todella helppoa ympäri vuoden. Tosin tällaiselle kesäihmiselle viime talvi näytti sen, että välillä se helppouskin on todellakin se kuuluisa pukeutumis-, ja asenne- ja lumitöidentekointokysymys, mutta noin niin kuin lähtökohtaisesti 😉

Väittäisin, että kompaktista kaupungistamme löytyy kaikki arkeen tarvittava. Kunnallisten peruspalveluiden lisäksi aivan käden ulottuvilla ovat niin kuntosalit kuin lähikaupat sekä isommat marketit, upeat ulkoilumaastot ja kulttuuritarjontaa konserteista elokuviin. Kaupunkimme on varustettu lukuisilla persoonallisilla, muilla kuin ketjukahviloilla ja lounaspaikoista voi vain valita omaa herkkuruokaa tarjoavan. Keskivertoeläjän kalenteriin ei ehkä tämän enempää ainakaan arkena mahtuisikaan, vai mitä tuumitte?

Välimatkat eivät Kemin sisällä päätä huimaa, ja tunnettuna hyötyliikunnan kannattajana suosittelen keräämään päivän 10 000 askeleen pottia vaikka jalkaisin: meillä kun pääsee kävellenkin näppärästi paikasta toiseen. Pidemmälle matkalle voi vuokrata vaikka kaupunkipyörä Villarin, jos poljettavaa kulkupeliä ei omasta takaa löydy. Lisäksi moottoritie vie aivan ääreltämme niin etelään kuin pohjoiseen, eikä vanha viisaus (tai ”viisaus”) siitä, että ainakin Kemistä pääsee helposti pois – ulkomaille asti – aivan väärässä ole 😉

Hyötykasvejakin saa helposti napattua käyttöönsä keskeltä kaupunkia, vau!

Siispä nauttikaamme ympäri vuoden etuoikeudestamme iisiin elämään kompaktissa Kemissä!

Anna

.


Olen Anna Huhtilainen, 29-vuotias kiteeläislähtöinen uudehko kemiläinen. Kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Anna Huhtilainen: Maankatsomustani avartamassa

Olen tullut tulokseen, että ihmiselle tekee hyvää vaihtaa asuinpaikkaansa elämänsä aikana. Kenties useamman kerran, kenties vähän kauemmaksikin. Joskus kotiseudullensa palaten tai ehkä uuden sellaisen matkansa varrelta löytäen.

Ensimmäiset 18 vuottani asuin Kiteellä, mutta sen jälkeiset 11 vuotta ovat vieneet minua maailman eri kolkkiin. Jos haluan pitää esittelyni lyhyenä, kerron päätyneeni tänne pohjoiseen kolmen K:n taktiikalla: Kitee – Kouvola – Kemi. Eräs tuttuni heittikin, että: ”Mihis meinasitte seuraavaksi? Kenties Keravalle?” Naurahdin, että eihän sitä koskaan tiedä mihin elämä kuljettaa. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin juuri johonkin yhtä kiehtovaan pontikka-betoni-punainen-kohteeseen kuin tähänkin mennessä, eli sinänsä tuo seuraava ehdotettu K voisi olla hyvinkin todennäköinen 😉 Mutta olkoon se oma tarinansa ja vasta sitten, jos ja kun sen aika joskus on.

Sanotaan, että matkailu avartaa. Niin tekee myös asuminen, ja väittäisin, että vielä astetta enemmän. Ei pelkästään siksi, että pääsisi kiinni paikallisten ihmisten mielenmaailmaan tai alueellisiin tapoihin/murteisiin/ilmiöihin, vaan myös siksi, että nämä pysyvämmät reissut opettavat hurjasti itsestä ja omasta maailman- ja maankatsomuksesta. Kyllä, määrittelin jälkimmäisen juuri nyt viralliseksi sanaksi.

Vietimme pääsiäisviikonlopun Ylläksellä ja ensimmäistä kertaa minulle alkoi konkretisoitua muutama asia, joista olen kuullut kemiläisten puhuvan.

Ensiksikin: vaikka olemme Kemissä maakunnallisesti Lapissa, niin emme olla the Lapissa – vaikka Kouvolasta muuttaneen mielestä oikeastaan olemmekin. Pari tuntia pohjoisempaan ajeltuamme tuntureita katsellessani aloin hahmottaa mistä tässä the Lappi -hommassa on oikeasti kyse. Eihän samanlaisia maisemia vielä näillä meidän korkeuksilla tosiaan näe.

Toiseksi olen kuullut monen kemiläisen toteavan, että: ”Keskellä Suomeahan tässä asutaan.” No, edelleen Kouvolasta muuttanut ei ole oikein osannut päätellä, onko tuo tarkoitettu vitsinä vai vitsinä. Mutta myönnettäköön, että aika lähellä totuutta tämä on, kun yhtään Suomen karttaa vilkaisee. Se on vain oma maantieteellinen ajatteluni, joka on vuosien varrella muovautunut hyvin erilaiseen kartankatselukulmaan.

Kolmas huomioni menee eteläsuomalaisille. Hiihtoon hurahtaneena olisin itsekin positiivisesti kateellinen meille ja sijainnillemme. Kun tunturiin pääsee kolmessa tunnissa, niin onhan se huonommallakin matikalla laskettuna 10 tuntia vähemmän kuin pääkaupunkiseudulta. Ennen tällaiseen reissuun olisi saanut varata pari päivää jo itse ajomatkoihin, jotka nyt sujahtivat kuin itsestään. Ihan huippua!

Tarkoitukseni ei ole synnyttää vastakkainasetteluja, vaan tuoda ilmi omia positiivisia huomioitani. Vaikka tietyissä asioissa eteläisempää Suomea kaipaankin, ”täällä kaukaisuudessa”, kuten eräs helsinkiläinen kaverini viime syksynä asian ilmaisi, asumisessa on paljon hyviä puolia. Ei pelkästään se, että täältä pääsee näppärästi pois (ainakin sinne Lappiin ;)), vaan se, että olen huomannut jo nyt vajaan vuoden Kemissä asuttuani saaneeni huomattavasti lisää perspektiiviä tämän maailman katseluuni. Eli siihen maankatsomukseeni, jonka aiemmin tässä tekstissäni viralliseksi termiksi lanseerasin.

Näkökulmanottokykyään jatkuvasti treenaten,
Anna


Olen Anna Huhtilainen, 29-vuotias kiteeläislähtöinen uudehko kemiläinen. Kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Anna Huhtilainen: Kahdeksan kuukautta Kemissä

”Vielä toissapäivänä tähän aikaan en yhtään tiennyt, millä mielellä olisin nyt palaamassa Kouvolaan. Sillä, että: a) voi kunpa voitaisiin jo jäädä tänne Kemiin, vai b) voi kunpa meidän ei sittenkään tarvitsisi muuttaa tänne. Onneksi a:n ja b:n välilläkin on vaihtoehtoja ja voin ilokseni todeta, että Kemi oli todella positiivinen yllätys! Sää pisti ihan parastaan ja kaupunki näytti kesänsä parhaimmat puolet. Miehelläni on joitakin tuttuja Kemissä entuudestaan, ja jokainen tapaamani ihminen oli todella mukava! Tällaisena Kitteen tyttönä, ei mitenkään hiljaisena itsekään, tuli todella tervetullut olo. Ihan niinku kaltaisteni joukkoon olisin päässyt ja pääsemässä. Toki ajettiin pienet sightseeingit myös Keminmaan, Tornion ja Haaparannan puolella, mutta Kemissä oli sitä jotain ainakin näin ensivaikutelman perusteella.

Viikonlopun aikana sain vastata usean kerran kysymykseen, että: ”Miltäs tää Kemi vaikuttaa?” Vastaukseni oli poikkeuksetta: ”Tosi hyvältä.” Mie niin paljon enemmän näen meidät muuttamassa pienempään kaupunkiin kuin vaikka Helsingin keskustaan. Myös Kemiä ympäröivät vesialueet tuntuvat meille molemmille suurimman osan elämästään veden äärellä kasvaneille ja eläneille todella kotoisilta. Vaikka onhan tämä meri-ilmasto tietysti oma lukunsa, mutta vesi kuin vesi. Sanoisin, että jos fyysinen välimatka kotipaikkakunnillemme ja sitä kautta läheisiimme ei olisi näin pitkä, niin minuu ei mietityttäisi muutossa juuri mikään. Oma asenne ja avoin mieli, olenkohan joskus aiemminkin maininnut niistä? 😉

Itse ajattelen nimittäin niin, että ihan mistä tahansa paikasta saa joko miellyttävän tai epämiellyttävän hyvin pitkälti sillä, miten itse asiaan suhtautuu. On myös etuoikeus (ja toki helpottava asia!) saada jakaa tämäkin seikkailu itselle rakkaan ihmisen kanssa, jonka kanssa tiedän hommamme toimivan ns. vaikka maailmannavalla!”

Näin kirjoitin henkilökohtaiseen blogiini kesäkuussa 2018 otsikolla ”Ensikosketukseni Kemiin”. Matka oli itselleni ensimmäinen tulevaan kotikaupunkiimme ja ylipäätään näin pohjoiseen Länsi-Suomeen. Seuraava reissumme tänne Perämeren pohjukan ihmekaupunkiin olikin jo elokuinen muuttomatkamme. Ensivaikutelma siis vakuutti – ja toki myös puolisoani täällä odottanut työpaikka.

Ja niin vierähti loppukesä, syksy ja talvi. Jo kahdeksan kuukautta! Kemi tuntuu tuolloin kesäkuussa vielä turistin silmin kaupunkia katsoneen – ja valokuvanneen – lisäksi edelleen hyvältä paikalta. Pienen kaupungin kasvattina koen olevani täällä kuin kala vedessä ja maailmaa Helsinkiä ja Sydneya myöten asuneena olen nähnyt myös sen, että loppumattomista virikkeistä huolimatta isommassakin kaupungissa arki on juuri niin hyvää kuin siitä itse tekee. Kokemukseni mukaan pienemmässä kaupungissa kenties vielä parempaa.

Tällä hetkellä odotan ensimmäistä kevättäni Kemissä. Vaikka virallista kaamosta täällä ei paikallisilta kuulemani mukaan olekaan, tuntuu lisääntynyt ja lisääntyvä valo erittäin ansaitulta. Ainakin päivän ja hiihtokauden pituudessa Kemi on jo tässä vaiheessa lyönyt laudalta eteläisemmän Suomen, eli ei tämä nykyinen kotikaupunkini yhtään hullumpi ole!

Mahdollisimman paljon kevätaurinkoa toivoen ja toivottaen

Anna


Olen Anna Huhtilainen, 29-vuotias kiteeläislähtöinen uudehko kemiläinen. Kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Kemi.fi käyttää evästeitä.

Käytämme evästeitä saadaksemme paremman ymmärryksen yleisöstämme ja hakusanoista, joiden kautta sivustoillemme tullaan. Jos et hyväksy evästeitä, voit jatkaa sivuston käyttöä normaalisti. Lue lisää