Kemikevät

Anna Huhtilainen: ”Toukokuu on turha kuu”

Itselle täysin uudelle seudulle muuttaessaan paikallisia ihmisiä kuuntelee tavallistakin herkemmällä korvalla. Vinkkejä erilaisista harrastuksista, ulkoilupaikoista tai ravintoloista tulee kyseltyä oma-aloitteisestikin, minkä lisäksi yksityiskohtia poimii muustakin kuulemastaan. Pieniä juttuja, jotka syystä tai toisesta jäävät omaan mieleen pyörimään tai jopa askarruttamaan sitä.

Muuttaessamme Kemiin viime elokuussa, helteet ehtivät helliä meitäkin vielä muutaman päivän ajan. Terassikalusteet kuljetimme kuitenkin jo suoraan pihavarastoon tulevaa kevättä odottamaan: ei aikaakaan, kun on taas toukokuu ja kalusteet pääsevät arvoiselleen paikalle samalla, kun itse nautiskelemme loppukeväisistä helteistä.

Tai näin ajattelin, kunnes.

Kunnes esittelin edellä kertomaani ajatustani ääneen eräälle paikalliselle tuttavalleni. Hän ampui suunnitelmani alas muitta mutkitta: ”Voi kuule, toukokuu on täällä Kemissä niin turha kuu, että ei kannata haaveilla tuollaisesta.” Tai kuulemma jos jaksamme istua napottaa terassilla toppavaatteet päällä, niin sitten ideani ei ehkä olisi täysin tuhoontuomittu.

Nyt eletään toukokuun 24. päivää, ja terassikalusteemme ovat kuin ovatkin vielä talviteloillaan. Se ei kuitenkaan johdu pelkästään toukokuusta ja sen mahdollisesta turhuudesta. Osansa on nimittäin myös tämän terassinpesijän omalla laiskuudella. Ai että kun viime viikonlopun lähestulkoon – ainakin Kemin mittapuulla – toukokuisissa helteissä monet kerrat mittailin mielessäni, että sohva tulee tuohon ja pöytä tuohon. Ja olisivat varmaan jo tulleetkin, jos olisin saanut tartuttua terassinpesuvälineisiin. Tosin meistä (oikeasti) innokkaampi siivooja osasi kertoa, että juuri sellaista tiettyä, oikeanlaista harjaa meillä ei kuulemma ole. Siispä sitä, tai ainakin omaa motivaatiopiikkiäni odotellessa 😉

Valehtelisin jos väittäisin, etteivätkö etelämmässä asuvien ystävieni päivitykset ja kuulumiset +25 asteesta onnellisina olisi saaneet pienen kaipuun kirpoamaan mieleeni. Samana päivänä, kun itse pyöräilin kevyttoppatakissa ja sormikkaissa, pääkaupunkiseudulla asuva ystäväni oli tehnyt Instastooriaan aamulenkiltä hihattomassa paidassa ja shortseissa. Siinä hetkessä kieltämättä ajattelin, että: ”Kyllä kelpais!” Vähän saatoin myös manata kemiläisen toukokuun ihan turhaksi. Mutta ihan varovaisesti vain 😉

Mutta niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Ja että odotus palkitaan. Ja että pitkän odotuksen jälkeen asioiden saavuttaminen tuntuu entistäkin paremmalta. Siispä kesää odotellessakaan ei auta kuin luottaa näihin vanhoihin viisauksiin samalla, kun toukokuukin on toisaalta tuntunut jo ihan luksukselta. Nimittäin jos nyt muistelen aikaa neljä viikkoa taaksepäin, onhan kevät edennyt jo huimasti. Ensimmäiset rikkaruohot on kitketty, nurmet ajettu ja vene laskettu vesille.

Niin ja entäs piiiiiiiitkät valoisat illat, jo lähes yötön yö, ja ainoastaan meidän pohjoisessa asuvien etuoikeudella jo tässä vaiheessa vuotta!

Riippuu taas ihan mihin tätä kaikkea vertaa, eikös? 🙂

Tervetuloa, kesä, Kemiinkin!
Anna

 


Olen Anna Huhtilainen, 29-vuotias kiteeläislähtöinen uudehko kemiläinen. Kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Hyvää mieltä kulttuurista!

Kutsumme sinut mukaan Hyvää mieltä kulttuurista -tapahtumaan. Tapahtuman teemoina ovat ikääntyvien osallistuminen, yhteisten kulttuurikokemuksien jakaminen ja mielen hyvinvoinnin edistäminen.

Oletko kaivannut yhteisöllistä toimintaa? Kiinnostavatko alueesi kulttuuritarjonta ja ikääntyvien toimintamahdollisuudet? Jos vastasit kyllä, ehkä tai en tiedä, tapahtuma on tarkoitettu juuri sinulle.

Jos sinulla on ystävä, sukulainen, tuttava, joka kaipaisi kaveria ja seuraa sekä vähän innostusta ja kannustutusta osallistuakseen tapahtumiin, niin otathan hänet mukaan!

Aika:         Torstaina 16.5.2019 klo 12 – 15
Paikka:     Kemin Kulttuurikeskuksen aula, Marina Takalon katu 3, 94100 Kemi

Ohjelmassa (Ohjelmaan saattaa tulla tarkennuksia):
Lauluesityksiä
Elämä kukittaa ja kivittää, Magga-Miettunen
Tarinoita kahvikupeista, Iiris Cafessa
Myönteinen muistelu tuottaa runoja -piste
Kemin historiallinen ja taide museo, esittelyjä
Keskuudessamme iloitsee myös Klovneja
Paikallisten yhdistyksien esittelypisteitä

Tapahtumassa on kahvitarjoilu
Ympäristöä säästääksemme ja Kirkkonummen Marttojen tapaan, tuo lempikahvikuppisi mukana. Tarjolla on munkkikahvit. Kokoamme tapahtumassa kuppien tarinoita.

Paikallisyhdistykset ovat mukana esittelemässä toimintaansa ja osa heistä on kattanut esittelypöytänsä kahvitarjoiluteemalla. Tule ja äänestä paras kattaus.

Lisätietoa: Sinikka Kähkönen puh. 040 770 3009.

Tilaisuus on maksuton, vapaa pääsy, tulosta lippusi tästä: https://www.järjestötieto.fi/images/16.5.2019-Hyv-mielt-kulttuurista-Kemi—KUTSU02.pdf

Jatka lukemista

Kevätjuhla

Kevätjuhla Veitsiluodon kirkolla

su 5.5  klo  10

Juhla aloitetaan messulla,jonka jälkeen messulounas.

Tervetuloa juhlimaan kevättä!

Santeri Lindholm: Kevät etenee

Eduskuntavaalit olivat ja menivät. Jotkin puolueet menestyivät toisia paremmin ja toiset taas huonommin kuin joku muu. Kevään valtakunnanpolitiikan suurimman tappioni taisin kuitenkin itse kokea siinä, kun hallituksen ennenaikainen eroaminen pysäytti monet etenevät lakihankkeet mukaan luettuna metsästysasetuksen muuttamisen niin, että myös hirvi kuuluisi jousella metsästettävien riistalajien joukkoon. Käsittääkseni asetuksen muutos ei edelleenkään ole mahdoton metsästyskauden alkuun mennessä mutta epätodennäköiseltä uudistuksen tulo tälle vuodelle nyt jo vaikuttaa. Ehkäpä juuri tästä johtuen en ole maaliskuun jälkeen saanut raahattua itseäni jousiammuntaharjoituksiin Pohjan Jousen ammuntahallille tai Ristikankaalla olevalle ulkoradalle. Toinen paljon todennäköisempi syy ammuntaharjoittelun vähäisyyteen ovat olleet siihen tarkoitukseen liian hienot kevätillat, jotka kutsuvat ennemmin kalaan kuin radalle, varsinkin kun jousimetsästyskauden alkuun on vielä puolisen vuotta aikaa.

Jäät eivät ole vielä lähteneet, kuten viime tekstissä ennustin, mutta ei se paljosta ole enää kiinni. Virtaavat salmet ovat pitkälle auki ja Isohaaran tulvaluukutkin avattiin jo ennen vappua. Tänä vuonna kävin viimeisen kerran pilkillä Kemin edustalla huhtikuun puolivälissä. Olisi sinne jäiden puolesta vielä ainakin viikkoa myöhemminkin voinut mennä, mutta en enää ehtinyt. Pääsiäisen jälkeen olenkin jo käynyt virkistämässä perhonheittotaitoa kahdenkäden vavalla sekä virvelöimässä siellä, missä avovettä on ollut. Saalis ei ole toistaiseksi päätä huimannut, mutta viime vuosina koko maassa yleistynyt saukko on ilahduttanut esityksillään lähes joka paikassa. Viimeksi oikein pariskuntana Kraaselin sillan kupeessa.

Avovesikauden avauskala

 

 

Sain huhtikuun alussa myös harrastuksiini liittyvän virka-apupyynnön, kun eräs kaupungin virkamies tarvitsi parikymmentä kalaa töihin vietäväksi. Minulla on pilkkireiästä laskettava sateenvarjotyylinen katiska, jolla tämä asia kuulemma piti hoitaa. Itse en ollut kovinkaan luottavainen koko projektiin, sillä katiskan aikaisemmat käyttökokemukset eivät ole olleet kovin lupaavia. En siis ollut saanut sillä koskaan yhtään mitään. Kysymykseen, että miten katiskan nosto tapahtuu kairanreiästä, jos se on täynnä kalaa, vakuuttelin, että niin paljon kalaa siihen ei ui, että nostaminen olisi ongelma. Katiska laskettiin särkipitoisimpaan paikkaan mitä tiesin mutta ensimmäisen yön aikana siihen ei uinut mitään ja sitten koko homma unohtui viikoksi. Lähdimme lopulta koko perheen voimin hakemaan katiskan pois vielä, kun jäille uskalsi mennä. Kotona vakuuttelin lähtiessä, ettei hauskaan kevätretkeen kauaa aikaa mene, joten lähestyvä lasten iltapala-aika ei olisi lähdön esteenä.

Katiska ei kuitenkaan noussut reiästä. Ei noussut, vaikka kuinka monta kertaa yritin, eri kulmista ja vähän voimaakin käyttäen. Arvelin sen sotkeutuneen johonkin risuun tai vanhaan verkon naruun ja siksi tyssäävän puoliväliin avantoa. Koska mukana ei ollut tuuraa jääsahasta puhumattakaan, ei auttanut kuin yrittää kairata toinen reikä niin, että avantojen reunat risteävät. Tehtävä ei ole kovin helppo, kaira kun pyrkii luiskahtamaan vanhaan reikään ja samalla piti tietysti varoa katkomasta katiskan narua. Lopulta se onnistui mutta ei katiska noussut kahdestakaan rinnakkain olevasta kuuden tuuman avannosta. Tällä välin lapset alkoivat silminnähden kaipaamaan jo iltapalaa. Lisäsin siis voimaa ja lopulta jään päälle tuli hiukan revenneen katiskan mukana puolensataa isohkoa särkeä sekä kolme noin vajaan parin kilon madetta, mitkä olivat käyttäneet aikansa särkiä täynnä olevassa katiskassa varsin tehokkaasti. Ei mikään ihme, etteivät ne mahtuneet kaikki kerralla normaalista pilkkireiästä. Katiska toimii sittenkin, mutta hieman paikkailua se nyt vaatii, ennen kuin sen voi käydä uudestaan laskemassa pyyntiin. Kaikesta huolimatta tai juuri sen takia osa Koivuharjun koulun oppilaista osaa kuulemma nyt perata normaalin suomukalan lisäksi myös mateen, joten aivan turhaa vaivannäkö ei ollut. Olisipa minunkin lapsuudessani ollut alakoulussa vastaavaa opetusta! Tosin minun kohdallani jo silloin opettaja olisi voinut joutua oppilaan rooliin…

Kevät on lintujen bongauksen sesonkia mutta vaikka olenkin tänä keväänä saanut uutena elämänpinnana bongattua lapinpöllön Kemintullista, niin tänä vuonna ajattelin kokeilla kalojen bongausta eli fongausta. Se on muutaman vuoden takainen muotivillitys, minkä tunnetuin tapahtuma on Helsingissä järjestettävä kalamaraton-kilpailu. Fongaus on ollut tavoitteena useana vuonna mutta ehkä blogiin tulevat kirjaukset antavat itselle sitä vaadittavaa motivaatiota esimerkiksi ruutanan tai kivisimpun pyydystämiseen. Tarkoituksena on siis saada Kemistä ja sen lähikunnista vuoden aikana mahdollisimman monta kalalajia vapavälineillä. Tätä kirjoittaessa on vuodenvaihteesta lukien noussut 6 lajia: hauki, ahven, särki, made, harjus ja kirjolohi. Katsotaan täyttyisikö vaikkapa 15 lajin tavoite vuoden loppuun mennessä.

Huhtikuista katiskasaalista

 


Santeri Lindholm kalansaalis sylissään joen rannalla.

Olen Santeri Lindholm, 35 -vuotias mieshenkilö. Olen kotoisin Vantaalta, opiskellut lakia Rovaniemellä ja valmistumisen jälkeen työskennellyt muutaman vuoden pääkaupunkiseudulla ennen Kemiin muuttoa. Kemi on tähän mennessä viides kotikaupunkini.

Työkseni hoidan kaupunginlakimiehen virkaa kaupungintalolla. Muita juristin tehtävissä toimivia kaupungin palkkalistoilla ei olekaan. Harrastan metsästystä ja kalastusta ja ne oheistoimintoineen vievätkin kaiken vapaa-aikani, mitä työ ja perhe minulle suo. En harrasta mitään varsinaista liikuntaharrastusta eikä sellaiselle oikein aika riittäisikään mutta olen suuri arkiliikunnan kannattaja. Sulan maan aikaan kuljen työmatkat pyörällä (toisinaan myös naapurikuntiin) ja talvisin kävelen. Arkiliikuntaintoani kuvaa hyvin se, että koen esimerkiksi suurta henkistä pahoinvointia, jos ajaudun käyttämään hissiä alle kuuden kerroksen siirtymiin.

Kusiaistenmäen tapahtuma la 30.3. klo 11

Kusiaistenmäen tapahtuma

la 30.3. kello 11.00 – kello 13.00

Veitsiluodon kirkko

Kevättapahtuma kaiken ikäisille

Myytävänä ruokaa (myös mukaan), kahvia, leivonnaisia ja käsitöitä.

TERVETULOA!

Kemi.fi käyttää evästeitä.

Käytämme evästeitä saadaksemme paremman ymmärryksen yleisöstämme ja hakusanoista, joiden kautta sivustoillemme tullaan. Jos et hyväksy evästeitä, voit jatkaa sivuston käyttöä normaalisti. Lue lisää