Eija Kinnunen: Toisaalta – riippuu näkökulmasta

Minä pidän voikukista. Kemissäkin niitä riittää. Eteläntien ja Peurasaaren kappelin välinen nurmialue on alkukesästä pikku aurinkoja täynnä! Kaikki eivät kuitenkaan niistä pidä. Monet suorastaan vihaavat niitä ja yrittävät kitkeä ne pihoiltaan. Kieltämättä kukinnan mentyä ohi ne törröttävät haituvat, jotka lyövät maihin ruohonleikkurin edessä ja singahtavat pystyyn heti kun selän kääntää, eivät ole erityisen viehättäviä. Mutta kukintavaihe on niin kaunis ja aurinkoinen! En ole suinkaan ainoa, joka niistä pitää, sillä keltaisella pihallamme on auringonpaisteessa semmoinen perhos- ja kimalaisruuhka, ettei sekaan meinaa mahtua. Pitäisikö voikukkien antaakin reilusti kukkia ja rehottaa kimalaisten elinolojen edistämiseksi?

Toinen mielipiteitä jakava pihakasvi on sammal. Sitä olisi kuulemma poistettava pihanurmelta haraamalla tai sammalsyöpöllä, sillä se valtaa kasvualustan nurmikolta. Toisaalta se on niin mukavan pehmeää paljaiden jalkojen alla ja lähes ikivihreää. Eikä sammaleiseen pihaan tarvita ruohonleikkuria. Pitäisikö sen leviämistä pihalla sittenkin vaan edistää?

Lupiinit ovat kauniita, monivärisesti kukkivina ne ihastuttavat alkukesästä tienvarsilla. Toisaalta ne näyttävät valtaavan koko Suomen, runsaita esiintymiä on jo Kemissäkin. Lupiinien seassa ei näy niittyleinikkejä, puna-ailakkeja tai päivänkakkaroita. Ainoastaan koiranputki näyttäisi vähän pärjäävän niille. Valitettavasti kauniit lupiinit olisi hyvä tuhota luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Pihamme kiviaidalla ja laattakivien alla pesii pieniä muurahaisia. Olen aiemmin selvitellyt, miten niistä pääsisi eroon. Mutta koska en ole varsinaista tappajatyyppiä eikä muuttokehotukseni näytä niille tehoavan, elämme edelleen rauhanomaista rinnakkaiseloa. Toisaalta nyttemmin olen suorastaan onnellinen, että ne asuvat meillä, sillä olen kuullut muurahaisten syövän punkkeja. Hevosmuurahaisia käsken kuitenkin edelleen jämäkästi muuttamaan muille maille, onneksi ne ovat toistaiseksi totelleet.

Asioilla on puolensa ja näkökulma vaikuttaa. Niinhän se on ihmistenkin kanssa. Mitä enemmän toisesta ihmisestä pitää, sitä kauniimmalta hän näyttää. Kauneus on katsojan silmässä, sisäinen kauneus, ruma on kaunis ja kaunis rumaa ja mitä näitä raikkaita viisauksia onkaan. Rikoo on kuitenkin riskillä ruma. Toisaalta, jos siitä riskistä oikein tykkää ja jos rikootkin ovat kivaa kuosia…

 

Hyvää juhannusta ja kesää, äläkää hukikko ittiänne!
Eija

 

 


Olen virkaiältäni nuori Vihreä ja kestävä Kemi hankkeen projektipäällikkö Eija Kinnunen, kierrätys-Kinnusena tai Vihreänä Kyylänäkin tunnettu. Synnyin jonkin verran Kemiä myöhemmin eli 57 vuotta sitten Simossa, josta koukkasin mieheni kanssa Oulun, Vaasan ja Helsingin kautta kolmisenkymmentä vuotta sitten Kemiin enkä ole katunut paluumuuttoamme päivääkään. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri eli ekonomi ja aiemmin olen työskennellyt pääasiassa IT-alalla. Helsingissä asuvat kolme lastamme alkavat olla kanssamme samanikäisiä. Harrastan puuhastelua, rentoilua yksin tai ystävien kanssa, pyöräilyä, hiihtelyä ja niistä kirjoittamista.