Anna Huhtilainen: Kemin kesässä on vara mistä valita

Kyselin parin viikon takaisessa tekstissäni Kemin kesätekemisten, -näkemisten ja -kokemisten perään. Itse tähän blogialustaan ei teknisistä syistä pysty kommentoimaan, ja ilahduttavasti olittekin löytäneet tienne Facebookiin – tai sitten sieltä tänne – mutta joka tapauksessa 🙂

Jotta yksikään hyvä vinkki ei menisi hukkaan, kokosin alle jakamianne ideoita. Osa on suorina lainauksina, ja koska muutama ajatus tuli useampaan kertaan, pidätin oikeuden yhdistää joitakin kommentteja.

”Laitakari ja saaristo kokonaisuudessaan!”

”Rantabulevardi keskustassa.”

”Pyörälenkki pitkin makeavesikanavaa on aika kiva (lähtö esim. Ristikangas “putken suu”, polku yhtyy etelämpänä Takajärven kuntopolkuun).”

”Omalla veneellä tuleville voi suositella Laitakarin-Syväleton-Selkäsaaren kohteiden lisäksi vaikkapa Selkä-Sarvea. Vähän kauempana avomerellä, mutta kannattaa käydä. Pääsee sinne veneetönkin mm. Jähdillä, kannattaa seurata milloin sinne on risteilyjä.”

”Kaupungintalon katolta löytyy kohde, joka tuntui olevan Keski-Euroopan vieraille erittäin mieluisa: panoraamakahviosta näkee horisontin, mainio juttu kun ei ole kaiken maailman vuoria sotkemassa näköaloja.”

”Korpelan Penan suunnittelemat patikointireitit olisi syytä nostaa julkisuuteen. Reittien varrella mielenkiintoisia maisemia ja lähihistorian kohteita.”

’Nämä Pentin patikointireitit ovat juuri sitä, mitä monet hakevat täältä. “Suomea brändätään maailmalla eri kohderyhmille mm. luonnonrauhalla, turvallisuudella, ruuhkattomuudella, puhtaudella ja aitoudella. Luonto ja sen hyvinvointiulottuvuus ovat yksi globaaleista megatrendeistä.” Sari Eskelisen artikkeli Itä-Suomen yliopistolehdessä 2/2019.’

”Sisäsatama, purjehduskeskus, Jalokivigalleria/Sarjismuseo, Ajoksen uimaranta, puistokadut, Vähämaan uimaranta, Leila- ja Jähtiristeilyt, Mansikkanokan uimaranta. Laavuja mm. Mansikkanokalla, Ajoksen kalasatamassa, Majaputaalla ym.”

”Meripuistossa riittää nähtävää lähihistorista kiinnostuneille. Savupirtti näyttää olevan taas auki, kotiseutumuseon aukiolosta ei tietoa. Siinä museon pihapirissä on kuitenkin nähtävissä jatulintarha, lastaustyössä käytetty isompi vene jne.”

Ihan mahtavia juttuja, kiitos! Tästä saakin jo hyvää to do -listaa, ja ilokseni voin todeta jo käyneenikin muutaman kohteen. Sisäsatamassa viihtyisin vaikka kuinka kauan vain merelle tuijotellen, rantabulevardia pitkin pyöräilen aina hiljaa hissukseni nautiskellen ja usein Mansikkanokan uimarannalle hetkeksi seisahtuen (mutta uimisen vielä rohkeammille jättäen ;)), saaristoon on tullut tutustuttua pariin otteeseen ja itselleni sopivan tyynen sään sattuessa hyppään veneemme kyytiin jatkossakin enemmän kuin mielelläni. Panorama Cafe maisemineen ja patikointireitit ovat vielä korkkaamatta, mutta nyt nekin ovat alitajunnassani työstymässä.

Kommenteissanne tuli ilmi myös pari tärkeää muistutusta, jotka nekin on mielestäni syytä jakaa:

”Ja muistakaa ladata puhelimiinne Cardu ja sieltä Kemi Card, löytyy kattavasti tietoa Kemin nähtävyyksistä, historiasta, tapahtumista, palveluista, tarjouksista… kuka vaan voi sen ladata. Kemiläiset voi lisäksi ladata Kemiläisten kortin, jossa vähän eri sisältöä.”

”Ja kemiläiset tapahtumanjärjestäjät: pistäkäähän tapahtumat Kemin tapahtumakalenteriin, sieltä ne menevät automaattisesti tuohon Kemi card -sovellukseen.”

”Muista raportoida kohteet Trip Advisoriin.”

Kyllä vain, otetaanhan kemiläiset ja tänne suuntaavat turistit sekä vierailijat kaikki hyöty irti meille suunnatuista palveluista! Plus että ei unohdeta laittaa hyvää kiertoon, tarkoittipa se sitten mielenkiintoisen tapahtuman järjestämisestä ilmoittamista tai jonkin paikkakuntamme piristysruiskeen kehaisemista Trip Advisorissa 🙂

Mihin sie suuntaat ensimmäisenä tai viet jo vaikka juhannusvieraasi Kemin kesässä?

.
Aurinkoisin terveisin itsekin-melkein-vielä-turistina-Kemissä
Anna

.


Olen Anna Huhtilainen, 29-vuotias kiteeläislähtöinen uudehko kemiläinen. Kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Anna Huhtilainen: Kahdeksan kuukautta Kemissä

”Vielä toissapäivänä tähän aikaan en yhtään tiennyt, millä mielellä olisin nyt palaamassa Kouvolaan. Sillä, että: a) voi kunpa voitaisiin jo jäädä tänne Kemiin, vai b) voi kunpa meidän ei sittenkään tarvitsisi muuttaa tänne. Onneksi a:n ja b:n välilläkin on vaihtoehtoja ja voin ilokseni todeta, että Kemi oli todella positiivinen yllätys! Sää pisti ihan parastaan ja kaupunki näytti kesänsä parhaimmat puolet. Miehelläni on joitakin tuttuja Kemissä entuudestaan, ja jokainen tapaamani ihminen oli todella mukava! Tällaisena Kitteen tyttönä, ei mitenkään hiljaisena itsekään, tuli todella tervetullut olo. Ihan niinku kaltaisteni joukkoon olisin päässyt ja pääsemässä. Toki ajettiin pienet sightseeingit myös Keminmaan, Tornion ja Haaparannan puolella, mutta Kemissä oli sitä jotain ainakin näin ensivaikutelman perusteella.

Viikonlopun aikana sain vastata usean kerran kysymykseen, että: ”Miltäs tää Kemi vaikuttaa?” Vastaukseni oli poikkeuksetta: ”Tosi hyvältä.” Mie niin paljon enemmän näen meidät muuttamassa pienempään kaupunkiin kuin vaikka Helsingin keskustaan. Myös Kemiä ympäröivät vesialueet tuntuvat meille molemmille suurimman osan elämästään veden äärellä kasvaneille ja eläneille todella kotoisilta. Vaikka onhan tämä meri-ilmasto tietysti oma lukunsa, mutta vesi kuin vesi. Sanoisin, että jos fyysinen välimatka kotipaikkakunnillemme ja sitä kautta läheisiimme ei olisi näin pitkä, niin minuu ei mietityttäisi muutossa juuri mikään. Oma asenne ja avoin mieli, olenkohan joskus aiemminkin maininnut niistä? 😉

Itse ajattelen nimittäin niin, että ihan mistä tahansa paikasta saa joko miellyttävän tai epämiellyttävän hyvin pitkälti sillä, miten itse asiaan suhtautuu. On myös etuoikeus (ja toki helpottava asia!) saada jakaa tämäkin seikkailu itselle rakkaan ihmisen kanssa, jonka kanssa tiedän hommamme toimivan ns. vaikka maailmannavalla!”

Näin kirjoitin henkilökohtaiseen blogiini kesäkuussa 2018 otsikolla ”Ensikosketukseni Kemiin”. Matka oli itselleni ensimmäinen tulevaan kotikaupunkiimme ja ylipäätään näin pohjoiseen Länsi-Suomeen. Seuraava reissumme tänne Perämeren pohjukan ihmekaupunkiin olikin jo elokuinen muuttomatkamme. Ensivaikutelma siis vakuutti – ja toki myös puolisoani täällä odottanut työpaikka.

Ja niin vierähti loppukesä, syksy ja talvi. Jo kahdeksan kuukautta! Kemi tuntuu tuolloin kesäkuussa vielä turistin silmin kaupunkia katsoneen – ja valokuvanneen – lisäksi edelleen hyvältä paikalta. Pienen kaupungin kasvattina koen olevani täällä kuin kala vedessä ja maailmaa Helsinkiä ja Sydneya myöten asuneena olen nähnyt myös sen, että loppumattomista virikkeistä huolimatta isommassakin kaupungissa arki on juuri niin hyvää kuin siitä itse tekee. Kokemukseni mukaan pienemmässä kaupungissa kenties vielä parempaa.

Tällä hetkellä odotan ensimmäistä kevättäni Kemissä. Vaikka virallista kaamosta täällä ei paikallisilta kuulemani mukaan olekaan, tuntuu lisääntynyt ja lisääntyvä valo erittäin ansaitulta. Ainakin päivän ja hiihtokauden pituudessa Kemi on jo tässä vaiheessa lyönyt laudalta eteläisemmän Suomen, eli ei tämä nykyinen kotikaupunkini yhtään hullumpi ole!

Mahdollisimman paljon kevätaurinkoa toivoen ja toivottaen

Anna


Olen Anna Huhtilainen, 29-vuotias kiteeläislähtöinen uudehko kemiläinen. Kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.