Asutus

Kiikelin asutus

Kiikelin varsinaiset ”käyttäjät” asuivat enimmäkseen Pajusaaren, Karihaaran ja Sotisaaren alueilla. Reitti Kiikeliin kulki 1960-luvulla Ruutin kautta, koska siltaa ei oltu vielä rakennettu. Kiikelin metsässä kiertelevät polut ovat todennäköisesti syntyneet asutuksen ja talojen ympärille kulkureittien mukaan. Vielä 1960-luvulla Kiikelin nokan tuntumassa on sijainnut asuttu talo.

Alueen komein talo on ollut kaksikerroksinen hirsirakennus, jonka luutnantti Snellman on omistanut ja jota lapset ovat myöhemmin kutsuneet autioitumisen jälkeen ”Kummitustaloksi.” Alkujaan Kiikeliä ovat asuttaneet vain ”isokenkäiset”, eikä niin sanotusti tavallisilla ihmisillä ollut mahdollisuutta päästä sinne asumaan. Tilanne muuttui kuitenkin sodan sekä Junton palon jälkeen, jolloin Kiikelin alueelle siirrettiin useita perheitä asuntopulan vuoksi. Kaiken kaikkiaan Kiikelin saari on ollut Kemiyhtiön käytettävissä vuodesta 1904 asti.

Kemiyhtiötä, nykyistä Metsä Groupia, oli perustamassa mm. kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellman G:son (Gerhardsson), joka isänsä kuoltua 1821 joutui muuttamaan sukulaistensa luo Ouluun ja aloittamaan jo 12-vuotiaana uran kauppa-apulaisena Kokkolassa. Merillä vietetyn ajan jälkeen hän asettui aluksi Uuteenkaupunkiin, josta siirtyi vuonna 1841 Ouluun. Hän perusti Ouluun J. W. Snellman G:sonin kauppahuoneen. Kauppahuone hankki varakkuutensa tervakaupalla, sahateollisuudella ja laivanvarustuksella.
Johan Wilhelm Snellmannin kuoltua kauppahuoneen johdon ottivat hallintaansa pojat Albert Oskar Snellman ja Karl August Snellman. He olivat mukana perustamassa Kemiyhtiötä vuonna 1893.
Albert Oskar Snellmanin johtajuus Kemiyhtiössä jäi lyhyeksi hänen kuoltuaa jo 50-vuotiaana huonon terveytensä vuoksi. Tämän jälkeen yhtiön johtoon siirtyi veli, Karl August (Addi) Snellman. K.A. Snellman johti sekä Snellmanin kauppahuonetta että Kemiyhtiötä aina vuoteen 1918 saakka.

Kiikelissä on sijainnut myös mm. perunamaa, tanssilava, uimaranta, halkotarha, erilaisia huviloita ja muita asutuksia. Perunamaa on ollut todennäköisesti yhtiön työntekijöiden käytössä, ja tarinan mukaan vielä 1960-luvulla perunat ja muut kasvit ovat siellä hyvin kasvaneet. Tanssilava oli tarinan perusteella aluksi vilkkaassakin käytössä, mutta sittemmin se menetti suosionsa liikojen sääskien johdosta. Sen jälkeen siellä tanssittiin vain satunnaisesti juhannuksena.

Halkotarhan alue on ollut aikojen saatossa monenlaisessa käytössä. Esimerkiksi kesällä 1942 siellä harjoitteli armeijan komppania. Tarinan mukaan piikkilanka-aita oli ympäröinyt Kiikelin harjua ja harjoittelualuetta. Silloisten ampumapaikkojen tai poteroiden kohdat ovat vieläkin nähtävillä Kiikelin itäpään rinteessä. Kiikelissä sijaitsi myös sauna sotilaille.

Varsinainen halkotarha on perustettu vasta sodan jälkeen. Halot siirrettiin Karihaarasta Kiikelin alueelle Kemiyhtiön toimesta 1950-luvun alussa. Tuohon aikaan tarvittiin paljon polttopuuta puulämmitteisten talojen vuoksi. Halkotarhasta myytiin puita ensisijaisesti yhtiöläisille, sillä talojen lämmitys sisältyi heidän palkkaansa. Monissa taloissa saattoikin asua asukkaiden lisäksi  lämmittäjiä, jotka tekivät töitä kolmessa vuorossa ja täyttivät lämmityspöntöt puilla.

Katso tästä havainnollistava kuva, mitä kaikkea Kiikelissä on mahdollisesti sijainnut vuosina 1930-1950.