Luonto

Yleisesti

Kiikelin alue on kasvilajeiltaan erittäin rikas ja saanut vuosien saatossa kehittyä melko vapaasti luonnontilaiseen suuntaan. Maastossa on näkyvillä ihmisten toiminnan jälkiä, kuten vanhoja laidun- ja niittyalueita.  Alue jakautuu pääosin kolmeen kasvillisuusalueeseen: rantaniittyyn, rantalehtoon ja lehtometsään. Kasvillisuus on Perämeren maankohoamisrannikolle tyypillisesti vyöhykkeistä ja se muuttuu asteittain nuorimmista ja alavimmista merenrantaniityn osista rantapajukoksi, kapeaksi tervaleppävyöhykkeeksi, rantametsäksi ja edelleen lehtometsäksi.

Metsien monimuotoisuus mahdollistuu alueella, sillä puustoltaan Kiikelin lähimetsä on monipuolinen. Kuusen lisäksi siellä on runsaasti lehtipuustoa, järeitä hieskoivuja sekä raitaa, haapaa ja tuomea. Elävän puuston ohella Kiikelissä on runsaasti lajistoltaan ja järeysasteeltaan monipuolista pysty- ja maalahopuuta, mikä edelleen lisää alueen luontoarvoja. Kotimaisten puiden lisäksi alueelle on vuosien saatossa levinnyt ja todennäköisesti myös istutettu ulkomaisia puulajeja.

Kiikelin länsiosan kuusikossa kasvaa parikymmentä siperianpihtaa, jotka lienee istutettu paikalle sahateollisuuden kukoistusaikaan 1950-1960-luvuilla. Pihtakuuset kasvavat sekapuustona metsäkuusten seassa ja ovat myös lisääntyneet siementaimina. Tasaiset, harmaat rungot ja pullistuneet pihkarakkulat erottavat pihtakuuset tavallisista kuusista. Pihtakuusikon reunalla kasvaa myös nuori vaahtera. Kiikelinlehdon keskellä, Snellmannin luontopolun varrella kasvaa useita suuria sembramäntyjä (Pinus cembra) ja siperianlehtikuusia (Larix sibirica). Sembramännyt ovat levinneet eläinten mukana ja muutamia siementaimia löytyy laajalta alueelta lehdosta ja rantalehdosta. Kiikelin laavulle johtavan ulkoilureitin varressa kasvaa myös järeä, ympärysmitaltaan kahden metrin poppeli.

Lähde: Saravesi, K. 2016. Kiikelin luontoselvitys, Kemin kaupunki.