Linnut

Kemin Kiikelin lähimetsä tarjoaa aitoja luontoelämyksiä myös lintujen tarkkailuun.  Kiikelissä lintulajien kirjo on runsas ja monimuotoinen.

Kiikeli - merellinen lähimetsä -investointihankkeessa 2017 kemiläiset talkoilivat lähes 300 linnunpönttöä noin 30 hehtaarin alueelle. Mukana oli lintuharrastajia, erämiehiä, luonnonsuojelijoita ja koululaisia opettajineen. Linnunpöntöille on tarvetta, sillä kololinnuilla on pulaa pesäkoloista. Pöntöt toimivat linnuille kesällä pesimäpaikkoina ja talvella yöpymispaikkoina ja varastoina. 

Myös maanomistaja Metsä Groupin tekemät metsänhoidolliset työt varmistivat lähimetsän monimuotoisuuden ja luonnon hyvinvointivaikutukset tulevillekin sukupolville. Metsänhoidollisten töiden seurauksena alue sai enemmän valoa, linnuille tuli lisää lentotilaa ja näkymät Perämerelle avautuivat.

Hankkeen aikana rakennettiin Kiikelin nokkaan esteetön näköalatorni, josta on erinomaista tarkkailla ympäröivää merellistä luontoa ja bongata erilaisia lintuja. Lintuharrastus on kasvattanut suosiotaan, sillä harrastuksen aloittaminen on helppoa. Myös lintujen seuraamisen ohessa oppii paljon luonnosta ja ympäristöstä.  Lisää lintuharrastuksen aloittamisesta Birdlife Suomen nettisivuilta, klikkaa linkkiä.

Kiikarit kainaloon ja lintuja tiirailemaan!

Kiikelin runsaimmat pesimälinnut:

KIIKELIN RUNSAIMMAT PESIMÄLINNUT 2017

Pentti Rauhala

Havainnot on tehty kesäkuussa 4 päivänä retkeilypolulla kulkien.

1. Pajulintu  2. Peippo  3. Punakylkirastas  4. Räkättirastas  5. Kirjosieppo

6. Vihervarpunen  7. Talitiainen  8. Lehtokerttu  9. Viherpeippo

10. Pajusirkku 11. Sinitiainen


Kuvaaja: Jouko Kärkkäinen

Pajulintu, eli uunilintu(Phylloscopus trochilus) 
on Suomen yleisin pesimälintu. Kiikelin alueella asustaa noin 30 paria. Tämän linnun laulun voit tunnistaa sen surusävytteisestä soinnista, joka alkaa muutamalla nopealla lyönnillä, hidastuu sävelkorkeuden laskiessa ja lopuksi vaimenee ikään kuin häipyen pois. Pajulintuja asustaa kaikenlaisissa metsissä ja pensaikkoalueilla. Niiden ravintoon kuuluvat erilaiset hyönteiset. Pajulintu on rakenteeltaan hyvin siro ja ohutnokkainen. 


Kuvaaja: Seppo Mäkitalo

Peippo (Fringilla coelebs) 
on pajulinnun jälkeen yleisin lintu Suomessa. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 7–9 miljoonaa paria, joista Kiikelissä pesii noin 20 paria. Koiraspeippo on kesällä helposti tunnistettavissa kirkkaista väreistään, kun taas naarailta ja nuorilta linnuilta puuttuu punainen väri rinnasta ja poskilta. Koiraat ovat naaraita kookkaampia. Pesivänä tätä lintua esiintyy kaikenlaisissa metsissä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.  Ravinnokseen peippo nautiskelee siemeniä ja erilaisia hyönteisiä.


Kuvaaja: Seppo Mäkitalo

Räkättirastas (Turdus pilaris) 
esiintyy pesivänä erilaisissa metsissä lähes koko Suomessa. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 1–2 miljoonaa paria, joista noin 20 paria pesii Kiikelissä. Yleinen räkättirastas on erityisesti viljelysten tuntumassa. Lintu on isokokoinen rastas, jonka selkä on punaruskea ja pää, niska ja yläperä ovat harmaat. Rinta on ruosteenkeltainen ja mustatäplikäs. Sekä naaraat, että koiraat ovat höyhenpuvultaan lähes identtiset. Nuori räkättirastas on tunnistettavissa ruskeanharmaasta päästä ja niskasta sekä runsaammasta täplityksestä.


Kuvaaja: Jouko Kärkkäinen

Metsäkirvinen (Anthus trivialis)
on västäräkkien heimoon kuuluva, usein näkyvällä paikalla istuva pikkulintu. Suomen pesimäkannaksi arvioitu noin 2 miljoonaa paria, joista Kiikelissä pesii noin 5-10 paria. Laji on viime vuosina taantunut. Tämä lintu pesii usein kuivalla paikalla varvikossa tai heinikossa. Pesä on rakennettu sammalista ja kuivista heinistä, sekä vuorattu jouhilla ja ohuilla korsilla. Metsäkirvinen viihtyy avoimissa metsissä ja metsänreunoilla. 


Kuvaaja: Jouko Kärkkäinen

Lehtokerttu (Sylvia borin) 
on melko voimakasrakenteinen kerttulintu. Pesimälintuna lehtokerttua esiintyy lehti- ja sekametsissä koko Suomessa, pohjoisessa kuitenkin harvinainen. Kiikelissä pesii noin 7 paria. Lehtokertulla on vaatimaton höyhenpeite; päältä harmaanruskea, alta ruskehtavan valkoinen. Lyhyen nokan tyvi on vaaleanharmaa. Ruuakseen lehtokerttu käyttää hyönteisiä ja marjoja.


Kuvaaja: Jouko Kärkkäinen

Punakylkirastas (Turdus iliacus)
on rastaistamme pienin. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 1,5 miljoonaa paria, joista Kiikelissä pesii noin 7-15 paria. Punakylkirastaan laulussa on havaittu maantieteellistä vaihtelua eri puolilla Suomea, eli se on niin sanottu "murrelaulaja." Punakylkirastaan selkäpuoli on yksivärisen ruskea ja rinta pitkittäisviiruinen. Linnulla on selvä, kellanvalkea silmäkulmanjuova sekä ruosteenruskeat kupeet ja siivenalukset. Pesimälintuna tätä rastasta tavataan erityyppisissä metsissä koko Suomessa. 


Kuvaaja: Jouko Kärkkäinen

Pajusirkku (Emberiza schoeniclus)
on pienikokoinen sirkkulintu, joka pesii koko maassa järvien ja jokien rannoilla kaislikoissa ja pajukoissa. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 210 000–330 000 paria, joista Kiikelissä pesii noin 10 paria. Pajusirkkukoiraalla on mustavalkoinen pää sekä ruosteenruskea ja mustankirjava selkäpuoli. Talvehtiminen pajusirkulla tapahtuu pääasiassa Välimeren maissa, vain satunnaisesti Suomessa.

Keväällä 2017 tehdyn pöntötyksen ansiosta runsaimpien lintujen joukkoon voitaneen liittää tulevaisuudessa  myös seuraavia lintuja:


Kuvaaja: Jouko Kärkkäinen

Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca)
on melko pieni pihapiirien eloisa pikkulintu, joka kuuluu sieppojen sukuun. Kirjosieppokoiras on vatsapuolelta valkoinen ja selkäpuolelta siiven valkoista laikkua lukuun ottamatta tumma. Selkäpuolen tumma väri vaihtelee mustasta tummanruskeaan yksilöllisen muuntelun ja linnun iän mukaan. Naaras on tummilta osiltaan ruskea ja vatsapuolelta naaras on himmeän kermanvärinen.
Kirjosiepolla on täysi sulkasato heinä–elokuussa, jonka jälkeen koiras muuttuu naaraan näköiseksi. Kirjosiepolla on taipumus vallata usein tiaisten asuttama pönttö heittämällä puunkuoren palasia tiaisten munien päälle, jolloin tiainen ei enää tunnista omaa pesäänsä.


Kuva: Seppo Mäkitalo

Sinitiainen (Parus caeruleus)
on pienikokoinen tiaislaji, jonka pyöreä pää näyttää alkavan ilman kaulaa heti hartioista. Yleisväreiltään alta keltainen ja päältä sininen. Päässä sininen ”baskerimainen” laikku. Sinitiainen on talitiaista paljon pienempi tiainen. Pesimälintuna sitä esiintyy lehti- ja sekametsissä Etelä-Suomesta Etelä-Lappiin saakka. Laji on runsastunut viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Koko Suomen pesimäkannaksi on arvioitu noin 400 000–650 000 paria. Ravinnokseen sinitiainen nauttii siemeniä ja selkärangattomia eläimiä sekä hyönteisiä. Se on myös tavallinen vieras talvisin lintulaudoilla.


Kuvaaja: Jouko Kärkkäinen

Talitiainen (Parus major)
on monille tuttu lintulautojen vakiovieras. Talitiainen on suurin, tunnetuin ja yleisin tiaislaji Suomessa. Sen muuten mustassa päässä on vaaleat poskimerkit. Keltaisen vatsan halkaisee musta juova kaulasta saakka. Talitiaisen sukupuolet erottaa parhaiten juurikin tästä vatsapuolen mustasta juovasta, tai ”kravatista”; koiraalla se on leveämpi ja alavatsasta levenevä. Selkä talitiaisella on siniharmaan vihertävä. Ravinnokseen talitiainen käyttää enimmäkseen siemeniä sekä selkärangattomia eläimiä.

Muita Kiikelissä tavattavia tavallisia sekä harvinaisia lintuja:


Kuvaaja: Jouko Kärkkäinen

Sepelkyyhky (Columba palumbus)
on suurikokoisin kyyhkylajimme. Sepelkyyhkyn ääni kuulostaa monitavuiselta kumealta kuherrukselta, jota usein luullaan pöllön ääneksi. Se on yleisväriltään vaalean siniharmaa. Siivissä kyyhkyllä on valkoinen poikkijuova ja kaulan sivulla valkoinen sepel, joka kuitenkin puuttuu nuorelta sepelkyyhkyltä. Sepelkyyhkyn lentosiluetti on tukeva ja rintava. Lentoon lähtiessään sepelkyyhky läiskäyttää siipiään kuuluvasti yhteen. 


Kuvaaja: Seppo Mäkitalo

Puukiipijä (Certhia familiaris)
kiipeilee ravinnonhaussa puiden runkoja pitkin tyveltä rungon puoliväliin, jossa se heittäytyy sukeltavaan lentoon saavuttaakseen seuraavan puun tyven. Tämä puukiipijöiden sukuun kuuluva lintu on meillä Suomessa heimonsa ja sukunsa ainoa edustaja. Pesänsä puukiipijä tekee irtautuneen puunkuoren ja rungon väliin, puukiipijäpönttöihin, rakennuksien lautojen rakoihin tai halkopinoihin. 
Pesimälintuna tätä lintua tavataan vanhoissa kuusikoissa ja sekametsissä Etelä-Suomessa. Harvinaistuvana tavataan Etelä-Lappiin asti. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 150 000–250 000 paria.


Kuvaaja: Jouko Kärkkäinen

Lehtokurppa (Scolopax rusticola)
on pieni, pyöreä ruskeankirjava lintu, jolla on suuret pään päällä sijaitsevat silmät ja pitkä nokka. Kevätillan pimetessä sen voi nähdä lentämässä tutulla soidinlentoreitillään ”kurnuttaen” omalaatuisesti.
Lehtokurppa viihtyy parhaiten lehto- ja sekametsien, rantaniittyjen ja pellonvierusten tienoilla. Se on yleinen Oulun korkeudelle saakka. Sitä pohjoisempana esiintyvyys on harvinaisempaa, mutta mahdollista. Tämä lintu piilottelee metsissä ja varoo paljastamasta itseään viimeiseen asti. Maahan painautunutta lintua on vaikea havaita suojavärityksen ja pienen koon vuoksi. Lehtokurppa lehahtaa pakoon vasta jalkojen juuresta, mikäli sen läheltä sattuu kulkemaan.


Kuvaaja: Jouko Kärkkäinen

Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos)
on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi, sillä maassamme on arviolta enää 150 pesivää paria. Vielä 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa luku oli noin 900 paria. Suurena syynä valkoselkätikkojen vähyyteen pidetään tehostunutta metsätaloutta. Välitön kannan taantuminen näyttää pysähtyneen, mutta se on edelleen erittäin uhanalainen ja vaatii aktiivista suolejua säilyäkseen. Valkoselkätikkojen pääasialliset pesimäalueet sijaitsevat vahvasti maan itäosissa. Se viihtyy vanhoissa koivuvaltaisissa lehtimetsissä. Lahopuuta pitää olla runsaasti sekä keloina, että maassa makaavina puina.


Kuvaaja: Jouko Kärkkäinen

Rantakurvi (Xenus cinereus)
on kurppien laajaan heimoon kuuluva kahlaaja. Ulkomuodoltaan se muistuttaa rantasipiä, mutta nokka on pitkä ja selvästi ylöspäin kaartuva. Selkäpuoli rantakurvilla on ruskeanharmaa ja linnun alapuoli on valkoinen aina rintaan asti. Rantakurvi on harvinainen pesimälaji Perämeren rannikolla, satunnaisesti myös Pohjois-Karjalassa ja Kemijärvellä. Päälevinneisyysalue löytyy Euraasian havumetsävyöhykeeltä Vienanmerestä itään. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu vain 3–5 paria.

Edellämainittujen lajien lisäksi kannattaa pitää silmänsä auki myös
seuraavien lintujen varalta:


Laulujoutsenet
Kuvaaja: Pentti Korpela

Telkkä
Kuvaaja: Pentti Korpela

Kala- ja naurulokkeja
Kuvaaja: Pentti Korpela

Sinisorsa
Kuvaaja: Pentti Korpela

Varis
Kuvaaja: Pentti Korpela

Lähde: Luontoportti, 2017  
Äänet: Hannu Jännes