|
Lukuvuosikertomus |
|
|
 |
|
Aikuisopiskelijan elämää
Olen suurperheen äiti ja aikuisopiskelija. Arjen touhuissa korostuu
jatkuvasti aika. Aika lentää, aika on armoton ja ajasta on pulaa.
Viimeiset kaksi vuotta kotiäidin arkeani ovat värittäneet hetken
mielijohteesta aloitetut opinnot Kemin aikuislukiossa. Olen ollut kotona
lasten kanssa vuodesta 1997, ja tuntui, että jotakin lisää tarvitsisin,
jotakin omaa tekemistä. Netistä löysin ilmoittautumiskaavakkeen
aikuislukioon ja täytin sen siltä istumalta. Ensi syksynä edessä ovat
ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset, jos hyvin käy.
Nettiopiskelu - minun mahdollisuuteni
Opiskelen kotoa netin kauttaillat maanantaista torstaihin. Nettiopiskelu
on minulle ainut mahdollinen, en pääsisi koululle neljänä iltana viikossa.
Aika ei riittäisi. Kotona opiskelen yleensä omassa rauhassa ja äitini
hoitaa lapsia sillä aikaa - mistä iso kiitos hänelle!
Tavallisesti päiväni alkaa noin kello kahdeksan aamulla, kun heräämme:
minä ja pienimmät lapseni katsomaan , kun isommat lapset lähtevät kohti
kouluaan. Päivän mittaan koetan kotitouhujen ohella availla koulukirjojani
ja tehdä läksyjä tai muita kotona suoritettavia tehtäviä. Mukaan mahtuu
kiirettä ja välillä itkua ja hammastenkiristystäkin. Jostain sitä aikaa
kuitenkin on aina löytynyt, ellei muualta niin muun perheen nukkuessa olen
kukkunut tehtävien parissa yön pimeinä hetkinä. Muista harrastuksistani
olen lähestulkoon luopunut; käytän kyllä mielelläni kaiken perheeltäni
liikenevän ajan oppimiseen. Haluan hoitaa kouluni kunnolla ja siksi pyrin
olemaan paikalla tunneilla sekä tekemään tehtävät hyvin. Muutaman kerran
olen joutunut olemaan tunneilta poissa: kerran sairastin sängyn pohjalla
ja nuorimmaisen syntyessä olin muutaman päivän sairaalassa.
Tavoitteeni
Monet tutut ovat kyselleet, miten jaksan ja viitsin käydä tätä koulua.
Myönnän, että välillä on tullut mieleen pitää taukoa, varsinkin silloin,
kun vauva valvottaa tai koko perhe sairastaa, mutta sitten kuitenkin olen
jaksanut pikku hiljaa eteenpäin. Hyvät koetulokset nostavat opiskeluintoa,
ja menestykseeni olen kohtalaisen tyytyväinen - toki aina on vara
parantaa. Toivoisin, että jaksaisin työskennellä opintojeni kanssa niin,
että saan hyvät tulokset mukanani seuraavaan opinahjoon, sitten aikanaan.
Nyt tavoitteeni on opiskella ahkerasti ja saada se valkolakki jossain
vaiheessa päähäni. Sitä en tiedä, mikä minusta tulee "isona" , mutta olipa
se mitä tahansa, niin opiskelusta on aina hyötyä elämässä.
Johanna Niskanen, AILU
|
|
 |
|
