Raportti vapaaehtoistyöstä

Olin Suomen Punaisen Ristin Kemin vastaanottokeskuksessa vapaaehtoistyöntekijänä ajalla 3.6- 28.7. Valitsin työpaikan osittain, koska äitini on siellä töissä pakolaisohjaajana. Olen kiinnostunut samankaltaisista asioista kuin äitini, kuten maahanmuuttajien kulttuureista, sopeutumisesta uuteen maahan ja heistä ihmisinä. SPR:llä oli myös muutama muu vapaaehtoistyöntekijä minun lisäkseni sekä viralliset työntekijät: 9 pakolaisohjaajaa, joista kaksi toimii lisäksi suomenkielenopettajina, kaksi terveydenhoitajaa, sosiaalityöntekijä sekä esimies.

Ensimmäisen kuukauden ajan olin maanantaisin, keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin lastenkerhossa ja seurakunnan perhekerhossa. Lastenkerhossa ohjasimme noin 2 - 4 tuntia lapsia, jotta vanhemmat saivat käydä rauhassa asioilla, sekä samalla lapset saisivat erilaisia kontakteja muihin lapsiin. Ohjelmaan kuului leikkimistä ja laulamista suomeksi ja kuukausien, päivien ja säiden opettelua. Loppuajasta lapset saivat leikkiä vapaasti keskenään.

Seurakunnan perhekerhossa kävi myös suomalaisia perheitä. Kerhossa vanhemmat juttelivat keskenään ja lapset leikkivät ja askartelivat. Lopussa leikittiin ja laulettiin suomenkielisiä leikkejä ja lauluja. Kerran olin myös avustamassa naisten suomen kielen tunnilla. Autoin naisia oikeinkirjoittamisessa ja neuvoin tarpeen vaatiessa.

Olin myös avustajana monikulttuurisen illan järjestämisessä Leipätehtaalla 17.6.2009. Valvoin yhdessä työntekijän kanssa, kun eri kulttuureista tulevat turvapaikanhakijat valmistivat kansallisruokiaan. Kun varsinainen juhla alkoi, vastasimme ruuan tarjoilusta ja illalla siivosimme juhlien jäljet. Työpäiväni kesti silloin 12 tuntia, joista korvauksena sain muutaman vapaapäivän.

Työtehtäviini kuuluivat  lastenohjaaminen ja työntekijöiden avustaminen erilaisissa tehtävissä. Sain luottamuksellisesti ja itsenäisesti toimia lasten parissa sekä osaltani myös kehittää tätä toimintaa vastaanottokeskuksen ollessa vielä uusi.

Lastenkerhon ja seurakunnan perhekerhon jäädessä kesätauolle siirryin opettamaan pianon soittoa 12-vuotiaalle afganistanilaistytölle. Pianotunnit olivat joka tiistai kello 14.00­-15.00. Opetin pianonsoiton alkeita ja teoriaa sekä olin jutusteluseurana ja ystävänä. Afgaanikulttuuriin syntyneillä muslimitytöillä perheen ulkopuoleiset kontaktit ovat hyvin vähäisiä. Näin ollen murrosiän kynnyksellä oleva tyttö sai puhua kanssani "tyttöjen juttuja". Samalla minä sain tietoa hänen kulttuuristaan ja uskonnostaan.

Vastaanottokeskuksessa sain lämpimän vastaanoton ja koin olevani hyödyksi. Sain hyviä kokemuksia eri kulttuureista, kuten Sri Lankan, Afganistanin sekä Somalian kulttuurista. Sain uusia tuttavuuksia, työkokemusta ja positiivisia kokemuksia kaikin puolin. Samalla maahanmuuttajat ovat saanet minulta nuoren suomalaisen mallia, asenteita ja näkemyksiä, mikä on pala suomalaisuutta ja Suomen kulttuuria. Samalla tapahtuu minun kauttani ns. valtaväestön sopeuttamista, kun olen jakanut hyviä kokemuksiani maahanmuuttajista suomalaisille ystävilleni.