Ranskan abit Pariisissa 25 - 29.11.2010

torstai 25.11.

Kokoonnuimme aamulla klo 7 lentokentälle ja saimme heti aluksi jännittää koneen lähtöä. Alun perin Helsingissä piti olla kolme tuntia vapaata ”shoppailuaikaa”, mutta se sitten kutistuikin 20 minuuttiin. Säästimme siis matkakassaa ja opiskelimme ranskankielisten sanojen johtamista muiden lukiolaisten ahertaessa kurssikokeitaan.

Lentomatkat tuntuivat menevän horroksessa, koska oli hyvin vaikea ymmärtää, että me todella vihdoinkin olemme matkalla Pariisiin. Ryhmä oli kerännyt rahoja yli vuoden verran ja opettajat olivat kunniakkaasti osallistuneet varainhankintaan ostamalla ryhmäläisten leipomia herkullisia leivoksia. Keräsimme rahaa myös kirpputorilla, tekemällä taloustöitä ja tuomalla kuukausittain rahaa kouluun. Saimme myös avustusta Opetushallitukselta ja Kemin kaupungilta kansainvälisyysrahastosta, jolloin ryhmämme pääsi matkaan suhteellisen edullisesti.

Suureksi helpotukseksi laukkumme kerkesivät Pariisin koneeseen ja ei kun etsimään Charles de Gaullen kentältä RER eli paikallisjuna-asemaa. Viittoja seuraamalla sekä SNCF- (ranskalainen VR) että RER-asemat löytyivät ja pääsimme harjoitttelemaan lippujen ostoa automaateilla. Muutama oli sortua käyttämään englannin kieltä, mutta heidät palautettiin nopeasti ranskankieliseen valikkoon. Ja kaikki saivat siis liput ostettua ja leimattua ennen asemalaiturille menoa.

Säätiedotus oli luvannut kovaa vesisadetta ja oli ihana yllätys huomata miten aurinko paistoi ja ruoho viheriöi. Paikallisjunalla matkustaessa sai hyvän käsityksen siitä, miten kaukana lentokenttä on keskustasta. Saimme myös kuulla haitarimusiikkia sekä pariisilaisia sävelmiä. Kalle oli tarkistanut matkareitin jo atk-luokassa ja hän opasti ryhmän L’Opéra-asemalta hotellin lähimmälle metroasemalle. Ihmisvilinää oli jo melkoisesti puoli neljän aikaan ja rullaportaissa piti olla tarkkana, että varmasti seisoi suurkaupunkien tapaan portaiden oikealla puolella. Näin kiireisimmät pääsivät ohittamaan vasemmalta.

Hotelli sijaitsi rauhallisella sivukadulla, mutta silti keskeisesti lähellä neljää metroasemaa. Hotellia ympäröivät rakennukset olivat hyvin pariisilaisen tyylin mukaisia; valkoiset seinät, koristeelliset julkisivut parvekkeenovineen ja tummat katot. Yksi kolmen hengen huoneista oli remontoitu melko skandinaaviseen tyyliin kun taas kolme muuta huonetta odottivat vielä remonttia. Kaikkien yllätykseksi näissä huoneissa seinät ja katto olivat kangasta, kokolattiamattoa unohtamatta. Hotellin hissi oli kapeahko, mikä on tyypillistä Pariisissa kuten myös pienet hotellihuoneet ja hotellihuoneiden huono äänieristys.

Hieman tavaroita purettuamme lähdimme tutustumaan lähiympäristöön. Kävelimme pari kilometriä ja pistäydyimme iltatorilla matkalla kuuluisaan ostoskeskukseen Les Halles. Siellä vierähtikin useampi tunti, koska itse kauppakeskus on hyvin sokkeloinen ja suuri. Suunnistaminen helpottui löydettyämme virtuaaliset kartat.  Suuria ostoksia emme vielä tehneet, mutta monen oli pakko palata sinne vielä lauantaina.

perjantai 26.11.

Hotellin aamupala olisi maksanut 12€, mikä on pariisilaisittain melko edullinen. Säästimme ja kävimme yhteisellä aamupalalla lähikahvilassa. Teimme turistikierroksen L’Open Tour-busseilla ja otimme paljon valokuvia. Pääsimme keskelle Riemukaaren ruuhkaa ja se oli vasta autokoulun käyneille abeille mielenkiintoinen kokemus. Liikenneympyrässä on turistioppaiden mukaan 7 kaistaa, mutta paikallisten taksien mukaan kaistoja on niin monta kuin on autojakin! Meidän aikanamme emme nähneet yhtään kolaria, mikä on kyllä hyvin harvinaista!

lauantai 27.11.

Olimme varanneet vapaa-aikaa tälle päivälle. Kalle vieraili sotamuseossa, Hôtel des Invalides, ihailemassa mm. Napoleon I:sen hautaa sekä tutustumassa Euroopan historiaan. Yksi tyttöporukoista lähti kiertelemään Montmartea tavoitteenaan käydä Sacre Coeurilla, mutta he ajoivat vahingossa sen ohi. Onneksi he silti omien sanojensa mukaan näkivät paljon ja pääsivät shoppailemaan Les Hallesiin oikein kunnolla. Se olikin viimeinen mahdollisuus ennen kotiinlähtöä.

Moulin Rouge
 

Galéries Lafayette

Viimeinenkin ryhmämme jäsenistä täytti 18 vuotta lauantaina ja juhlistimme sitä kohottamalla hänelle shampanja-maljat Eiffel-tornin juurella. Pääsimme vierailemaan aivan tornin huipulle ja osa ryhmästä sai todistaa aitoa kosintaa Eiffel-tornissa! Lähtiessämme Eiffeliltä saimme nähdä valoshown, mikä toistuu aina tasatunnein. Se oli upea!

Abit kävivät myös tutustumassa paikalliseen yöelämään ja osa heistä osallistui tanssikisaankin. Suomalaisella sisulla Emma voittikin yhden kisan! Suurta ihmetystä aiheuttivat kasassa olevat takit. Eli niitä ei jätetty narikkaan, vaan ravintolassa oli kasoja, joissa takit pysyivät. Jonot olivat usein pitkät. Positiivinen yllätys oli juhlivien ihmisten kunto; humalaisia ihmisiä ei näkynyt ollenkaan. Siinäpäs meille suomalaisille eurooppalaista mallia
 

sunnuntai 28.11.

Lähdimme liikkeelle taas aikaisin aamulla, klo 9.30 suuntana kirpputori. Emme uskaltaneet mennä suurimmalle ja suosituimmelle kirppikselle, koska hotellin vastaanottovirkailija varoitteli painokkasti sen taskuvarkaista. Niinpä menimme metrolla toiseksi suurimmalle alueelle, Porte de Montreuil, missä varsinaista kirpputorilöytöjä ei voinut tehdä. Vuosi sitten ko. paikka oli vielä perinteinen kirppis, mutta nyt alueen olivat vallanneet arabiaa puhuvat maahanmuuttajat uusine tavaroineen. Arabian kieli kuulosti hyvin agressiiviselta kun sitä vyöryi monesta eri suunnasta. Niinpä jatkoimme matkaa Louvreen.

Taksi haki meidät ennen puolta kahdeksaa ja matkasimme lumipeitteistä moottoritietä pitkin Charles de Gaullen kentälle. Taksikuskimme ei millään ymmärtänyt, miten voimme asua maassa, jossa on niin paljon pakkasta ja kesällä aurinko paistaa yötä päivää. Lumisade oli yllättänyt kentän täysin ja terminaalissa 2D oli ainoastaan yksi kiitorata käytössä. Niinpä sitten odottelimme vuoroamme kiitoradalle tunnin verran. Kerkesimme kuin kerkesimmekin Kemin koneeseen ja laskeuduimme puoli kuudelta kotikaupunkiimme.
 

Yleistä pohdintaa matkasta

Oli hienoa huomata, miten jokainen rohkaistui matkan aikana puhumaan yhä enemmän. Pardon ja Excuse-moi alkoivat olla tavallista sanahelinää muun smaltalkin ohella. Ihmetystä herätti se, että jokaista tönäisyä ja pientä hipaisua pyydettiin anteeksi. Myös kaupoissa ja kaduilla joku saattoi tervehtiä ystävällisesti, ilman mitään syytä. Myyjät tuntuivat olevan kiinnostuneita kotimaastamme ja he kysyivät aina kuulumisia. Ja pitihän se testata, että ranskaa puhumalla sai myöskin huomattavasti parempaa palvelua!

Liikkuminen RER:llä ja metrolla tuli varmasti tutuksi. Metroasemat vaikuttivat välillä olevan hieman pelottavia, etenkin taskuvarkaiden vuoksi, mutta onneksi meitä ketään ei ryöstetty. Ainoastaan Susannen kamerareppu saatiin avattua jonossa, mutta kameraa ei oltu viety.

Kadut tuntuivat olevan suoraan kuin elokuvasta. Ne olivat kauniita ja täyteenrakennettuja. Etenkin suklaapuotien, viinikauppojen ja leipomoiden näyteikkunat olivat kauniita ja kutsuvia kun taas sivukaduilla näyteikkunat olivat ahtaasti somistettuja. Ihmisvilinä ja kerjäläiset eläimineen olivat meille kemiläisille uusia asioita. Suuri osa kerjäläisitä näytti todellakin apua tarvitsevilta. Turisteja oli paljon liikkeellä ja heidät tunnisti helposti kiireettömyydestä ja kameroista.

Lukiossa ruokasanastoa ei paljoa opetella ja siksi se jääkin melko suppeaksi. Siitä huolimatta silläkin määrällä selvisi ja ainahan voi kysyä tarkennusta. Ravintoloiden hinnat olivat korkeat lähellä turistipaikkoja ja siksi suosimmekin paikkoja, jotka olivat täynnä ja siis paikallisten suosimia. Hampurilaisravintola Quick tuntui voittavan Mc Donaldsin ja kummasti sen ravintolaketjun sanasto jäi nopeasti mieleen. Arjen tärkeitä asioita, paikan päällä!

Opiskelumotivaatio tuntui nousevan huimasti, etenkin kun ryhmäläiset huomasivat selviävänsä Pariisissa nykyisellä kielitaidollaan. Matka sai monen myös ymmärtämään miten paljon kieltä on jo oppinut. Tavallisimmat turistipaikat tulivat varmasti tutuiksi. Myös mahdollisuus opiskella Sorbonnen yliopistossa alkoi kiehtoa muutamaa ryhmäläistä. Matka auttoi myös luonnollisesti paremmin ymmärtämään koulukirjoja paremmin ranskalaisia tapoja ja kulttuuria.