Rotumääritelmä

Papillon ja phalène (epagneul nain continental)
Ranskalais-belgialainen rotu
(hyväksytty: FCI 17.9.1990, käännös SKL-FKK 26.7.1994)

Yleisvaikutelma: Tyylikäs pieni pitkäkarvainen spanieli, joka on rakenteeltaan
normaali ja sopusuhtainen. Kuono kohtuullisen pitkä ja kalloa lyhyempi.
Olemus eloisa, viehkeä, mutta kuitenkin vahva. Ylväästi vapaintyylikkäin liikkein
liikkuva. Runko hieman säkäkorkeuttaan pitempi. Pituus mitataan olkanivekärkeen. Korkeus = säkäkorkeus.

Pää: Runkoon nähden sopusuhtainen, kuitenkin suhteellisesti kevyempi ja lyhyempi kuin isoilla ja keskikokoisilla spanieleilla. Kallo ei saa olla liian pyöreä sivuilta eikä edestä katsottuna. Joskus kallon keskellä on näkyvissä vähäinen otsauurre.
Kuonon tulee olla siro, kalloa lyhyempi, kirsua kohti kapeneva eikä liian kovera sivuilta. Se ei saa olla pysty. Suoran kuononselän ja kallon liittymäkohdassa on melko korostunut otsapenger. Kookkaimmilla koirilla otsapenger on vähäisempi, mutta kuitenkin selvä.
Hyvin pienillä koirilla se on selvästi erottuva, muttei koskaan jyrkkä.

Kirsu: Pieni, musta, pyöreä ja päältä hieman litteä.
Huulet: Hyvin pigmentoituneet, ohuet ja tiiviit.
Kieli: Ei saa olla näkyvissä. Kielen jatkuva näkyminen tai ulostuleminen siitäkin huolimatta, että sitä koskettaa kerran sormella, on virhe.
Silmät: Melko suuret, selvästi avonaiset, leveän mantelin muotoiset, eivät ulkonevat. Silmät ovat melko alas sijoittuneet. Silmien sisäkulmat sijaitsevat otsan ja kuonon liittymäkohdassa. Ne ovat väriltään tummat, hyvin ilmeikkäät. Luomet ovat hyvin pigmentoituneet.
Korvat: Melko ohuet, mutta jäykähköt. Olipa kyse pystyistä tai riippuvista korvista, rusto ei saa päättyä pitkään ja heikkoon kärkeen käsi tunnusteltaessa. Korvat sijaitsevat kallon takaosassa, riittävän kaukana toisistaan niin, että kallon hieman pyöreä muoto näkyy.

Riippukorvaista muunnosta kutsutaan phalèneksi.

Riippuvat, mutta kuitenkin melko liikkuvat korvat ovat sijoittuneet korkealle selvästi silmälinjan yläpuolelle. Niitä verhoaa laineikas karva, joka saattaa kasvaa erittäin pitkäksi. Tämä antaa koiralle soman ulkonäön.

Pystykorvaista muunnosta kutsutaan papilloniksi.

Korvat ovat kiinnittyneet korkealle. Korvalehti on hyvin avoin ja korvat vinoasentoiset siten, että korvalehden sisäkulma muodostaa lähes 45 asteen kulman kallon ylälinjaan nähden. Missään tapauksessa korvat eivät saa olla asennoltaan pystyssä suoraan ylöspäin kuten pystykorvilla, mikä on paha virhe. Korvalehden sisäpuolta verhoaa hieno laineikas karva ja pisimmät karvat
ulottuvat hieman korvan reunan yli. Ulkopinnalla sen sijaan on pitkää karvaa, joka muodostaa runsaasti korvan reunojen yli ulottuvat hapsut.

Näiden kahden muunnoksen risteytyksen seurauksena esiintyy usein puolipystyjä, kärjistään taittuneita korvia. Tämä korvien sekamuoto on paha virhe.
Purenta: Hampaat melko vahvat, tasaisessa rivissä. Normali leikkaava purenta.
Kaula: Keskimittainen. Niska hieman kaareva.
Eturaajat: Lapa ja olkavarsi ovat hyvin kehittyneet ja samanpituiset. Niiden välinen kulmaus on normaali ja ne ovat tiiviisti rungonmyötäiset. Raajat ovat suorat ja kevyt rakenteiset, mutta lujat.
Koira ei saa vaikuttaa ilmavalta. Sivulta katsottuna välikämmen joustava.
Rinta: Leveä, melko syvä. Rinnan ympärysmitan kahden takimmaisen kylkiluun kohdalta tulee olla sama kuin säkäkorkeus. Kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet.
Selkälinja: Ei liian lyhyt, köyry eikä notko, mutta se ei myöskään saa olla suora.
Lanne vankka, hieman kaareva.

Vatsaviiva: Hieman nouseva.

Takaraajat: Kintereet ovat normaalisti kulmautuneet. Edestä ja takaa katsottuna raajat ovat yhdensuuntaiset.
Käpälät: Melko pitkät ns. jäniksenkäpälät, päkiät hyvin maassa. Kynnet vahvat,
mieluimmin mustat, vaaleammat ruskea ja valkoturkkisilla (valkoiset kynnet valkoisilla tai valkoraajaisilla koirilla eivät ole virhe, jos koira on muuten hyvin pigmentoitunut).
Varpaat ovat jäntevät ja niissä on vahvat päkiät. Varpaiden välissä käpälän yli ulottuvat, hienon karvan muodostamat hapsut, joiden vuoksi käpälä vaikuttaa pitemmältä kuin se todellisuudessa on.
Häntä: Melko korkealle kiinnittynyt, pitkähkö, runsashapsuinen ja huiskumainen.
Koiran ollessa valppaana se kanta häntäänsä selkälinjan yläpuolella kaarella.
Hännän kärki saa hipaista selkää, mutta häntä ei saa koskaan kiertyä rullalle
eikä maata litteänä selän päällä.
Liikkeet: Liikkuu ylpeästi. Käynti vapaata, luontevaa ja tyylikästä.
Karvapeite: Pohjavillaton karvapeite on runsas, kiiltävä ja laineikas (ei kihara).
Karva ei ole pehmeää, vaan pikemminkin melko lujaa ja silkinkiiltävää, pinnanmyötäistä, melko hienoa ja hieman taipuisaa. Karvapeite muistuttaa pienten englantilaisten spanieleiden karvapeitettä, mutta on selvästi erilainen kuin kiinanpalatsikoiralla eikä se saa muistuttaa pystykorvan turkkia.

Karva on lyhyttä kasvoissa, kuonossa, raajojen etupuolella ja kintereiden alapuolella. Se on keskipitkää rungossa ja pitenee kaulassa muodostaen hyvin aaltoilevan kauluksen ja rintaan ulottuvan röyhelön. Pitkä karva muodostaa hapsut korviin ja eturaajojen takaosaan sekä reisien takaosaan nk. housut. Varpaiden välissä voi olla hieman varpaiden kärjen yli
ulottuvia ohuita hapsuja. Ne eivät kuitenkaan saa tehdä käpälästä raskaan näköistä, vaan päinvastoin siromman hieman pidentämällä sitä.

Ohje: Hyväkuntoinen turkki on 7,5 cm pitkää sään kohdalla ja 15 cm hännän hapsuissa.

Väri: Kaikki värit ovat sallittuja, kunhan pohjaväri on valkoinen. Rungossa ja raajoissa valkoisen on oltava vallitseva väri. Päässä on toivottavaa valkoine väri siten, että se muodostaa piirron. Valkoinen merkki pään alaosassa on sallittu, mutta valkoinen väri päässä ei saa olla vallitsevana. Joka tapauksessa huulien, silmäluomien ja etenkin kirsuntulee olla pigmentoituneet.

Koko: Säkäkorkeus noin 28 cm.

Paino: Kaksi luokkaa:

1.Urokset ja nartut alle 2,5 kg
2.Urokset 2,5 - 4,5 kg

Nartut 2,5 - 5 kg

Vähimmäispaino 1,5 kg

Virheet: Litteä tai omenanmuotoinen ja kupera kallo kuten pienillä englantilaisilla spanieleilla. Liian loiva tai liian korostunut otsapenger. Kyömy tai kovera kuononselkä. Pienet, hyvin pyöreät, ulkonevat tai vaaleat silmät. Valkoisen näkyminen silmissä, kun koiraa katsoo suoraan edestäpäin.

Muun värinen kuin musta kirsu.
Silmäluomien tai huulien pigmentin puute.
Ylä- ja etenkin alapurenta ovat vältettäviä virheitä.
Käyrät eturaajat. Kyhmyinen ranne. Takaa katsottuna ulkokierteiset polvet tai kintereet. Heikko takaosa.
Sisä- tai ulkokierteiset käpälät. Kynnet, jotka eivät kosketa maata.
Yksin- tai kaksinkertaiset takaraajoissa ovat ei-toivotut ja ne ovat kauneusvirhe.
Niiden poistaminen on siis suositeltavaa.
Kiertynyt häntä. Selän päällä makaava häntä. Kyljelle putoava häntä
(kysymys on häntäluusta eikä hapsuista, jotka laskeutuvat kyljelle).
Niukka, pehmeä tai ilmava karvapeite. Pystyssä kasvava, suora tai villava karva.
Pohjavilla (mikä osoittaa risteytystä pystykorvan kanssa).
Köyry- tai notkoselkä.
Hylkäävät virheet: 1) Vaaleanpunainen tai vaaleanpunalaikullinen kirsu. 2) Ylä- tai alapurenta siinä määrin, että etuhampaat eivät enää kosketa toisiaan. 3) Halvaantunut tai jatkuvasti näkyvä kieli.
Huom. Uroksilla tulee olla kaksi ulkonäöltään normaalia kivestä, jotka ovat kokonaan laskeutuneet kivespussiin.

ROTUMÄÄRITELMÄN TULKINTA

(lainattu soveltuvin osin Siv Lundgrenin kirjoittamaa aiemman rotumääritelmän tulkintaa)

Jokaisella rodulla on oma FCI:n (Federation Cynologique Internationale) hyväksymä rotumääritelmänsä eli standardinsa. Rotumääritelmä kuvaa sanoin rodun ihannekoiran. Mainittakoon heti, ettei tällaista täydellistä ja virheetöntä koiraa ole olemassakaan eikä tulekaan mihinkään rotuun. Myös suurilla näyttelytähdillä on omat virheensä! Kannattaa mös mainita, että yleisesti kuvitellaan näyttelyarvostelun olevan jonkinlaisen
virheenetsintäkilpailun. Sitä se ei suinkaan ole. Arvostellessaan tuomari vertaa edessään olevaa koiraa juuri sen rotumääritelmään ja yrittää  löytää niin paljon yhteistä kuin mahdollista.

Pääasiallisena arvostelun kohteena on yleisvaikutelma, joka muodostuu rodunomaisuudestaeli siitä näyttääkö esim. papillon papillonilta , sopusuhtaisuudesta, tasapainosta ja koiran esiintymisestä ja esittämisestä. Hyvä luonne ei ja terve rakenne ovat myös hyvin tärkeitä.
Näiden tekijöiden yhteisvaikutelma määrää koiran palkinnon. Seikkaperäinen tarkastelu saattaa pudottaa koiran huonommalle palkinnolle jonkin virheen takia, mutta koira ei voi koskaan saada korkeampaa palkintoa kuin mitä sen yleisvaikutelma edellyttää. Pelkkä terverakenteisuus ei ole korkean palkinnon edellytys, voihan sekarotuinen koira olla anatominen ihme edustamatta yhtään mitään rotua.

Luustosta mainittakoon, että sen tukee olla todella vankka olematta silti raskas tai karkea. Meillä on vieläkin liian paljon hentoluisia papilloneja ja phalèneita, niin että yleisesti luullaan kirilta katkeavan jalat, jos ne hyppäävät tuolilta alas. Vakuutan, ettei normaaliluustoinen papillon tai phalène katkaise jalkojaan hypätessään. Papillon on nopealiikkeinen, nopea ja kestävä koira, jonka normaaleihin ilonpurkauksiin kuuluvat hyvinkin korkeat hypyt.

Pää ei saa olla pyöreä kuten chihuahualla päälaen päältä, vaan ainoastaan vähän kaareva.Perhosmainen vaikutelma syntyy pään ja korvien ääriviivoista. Symmetrinen värien sijainti päässä on toivottavaa. Kuono on kalloa lyhyempi, kuononselkä suora, vahva alaleuka. Ns. häviävä alaleuka, jonka havaitsee katsottaessa koiraa suoraan edestäpäin, jolloin alaleukaa ei näy, on virhe.
Kirsu on musta, joten maksanväri on papillonilla ja phalènella ei-toivottava, koska maksanvärisellä koiralla ei voi olla muun värinen kuin ruskea kirsu.
Huulet: Pigmentti tärkeä. Pigmentin puutoksia saadaan rotuun hyvin helposti, jos asiaan ei kiinnitetä huomiota jalostuksessa. Varsinkin puhtaissa punavalkoisissa
pigmentin puutteet tulevat helposti esiin.
Silmät: Pigmentti koskee nimenomaan silmien ympäristöä ja näin ollen koko ilmettä.
Pigmentin puutos saa aikaan "siansilmät" tai häijyn ilmeen. Siis kunnon"silmämeikki" ehyenä ympäri koko silmän.

Oikea ilme kts. kuono. Hammaspuutoksien myötä myös ilme kärsii, koska kapeat leuat aiheuttavat väärän ilmeen. Lievät hammaspuutokset voidaan sallia, jos koira onhyvä yleisvaikutelmaltaan. Sen sijaan esim. sisäänkääntyneet kulmahampaat luetaan suureksi virheeksi ja koiralle voidaan antaa arvostelussa jopa 0.
Korvat: Papillonin korvat ovat isot, pyöreä korvan kärki. Korvien asento noin 45 astetta pään pystysuorasta keskiviivasta. Korvien tulee olla runsashapsuiset. Korvissa tulee olla karvaa myös sisäpuolella. Phalènen korvat ovat samanlaiset kuin papillonilla, mutta juuresta taittuneet. Korvat eivät saa olla poskessa kiinni, vaan sijoittuneet niin, että "käsi mahtuu väliin".

Mainittakoon, että papillonin ja phalènen AINOA ERO on korvien asento!

Kaula: Keskimittainen (aiemmin vaadittiin pitkä kaula). Kaulan pituus vaikuttaa koiran ryhtiin ja on olennainen osa yleisvaikutelmaa.
Raajat: Tulee olla suorat sekä edestä että takaa katsottuna, eivätkä raajat saa olla chaplinimaiset,
eli etukäpälät eivät saa kääntyä ulospäin.
Käpälät: Tupsuja varpaiden välistä ei saa leikata. Nämä tupsut ovat rodulle tyypilliset. Päkiöiden välissä kasvava karva on sen sijaan pidettävä lyhyenä etenkin kaupunkikoirilla, etteivät karvat klimppiinny ja väännä varpaita väärään asentoon. Hoitamaton käpälä ei ole tiivis.
Häntä: Lyhyt häntä on suhteellisen tavallinen virhe. Hännän tulisi ulottua kintereeseen asti. Huom. Myös itse hännän eikä vain karvojen. Samoin "hännän kärki koskettaa selkää" tarkoittaa myös itse häntää eikä vain karvoja. Liian kireä, saparomainen häntä on virhe, samoin liian löysä, avoin häntä. Hännän ihanteellinen asento on sellainen, jossa tyhjä WC-paperirulla mahtuu hännän
ja selän väliin, kun karvoja ei taaskaan oteta huomioon. Häntä ei saa laskea alas koiran seisoessailman, että se on varuillaan, mutta liikkeessä sen on oltava aina selän yläpuolella.
Liikkeet: Yhdensuuntaiset raajojen liikkeet sekä edestä että takaa. Hyvä ryhti olennainen.
Karvapeite on runsas. Papillon ja phalène ovat koristekoiria, joiden olennainen piirre on runsas turkki. Nuorilla koirilla ei ole yleensä täyttä karvoitusta, mutta karvan laadun on silti oltava oikea ja nuorestakin koirasta on mieluiten nähtävä, että hapsutus on tulossa. Runsaat hapsut kovissa on olennainen osa yleisvaikutelmaa sekä papillonlla että phalènella.

Väri: Kts. kirsu, joka tekee maksanvärin ei-toivotuksi. Valkoinen piirto päässä on toivottava,
mutta sen puuttuminen ei ole virhe eikä laske palkintoa.
Koko: Ihannekoko uroksilla 25-28, nartuilla 24-27. Säkäkorkeus ei saisi olla yli 28 cm. Painoon perustuva kokoluokitus ei ole voimassa Pohjoismaissa.

Luonteesta ei ole mainintaa, mutta arkuus ja vihaisuus ovat pahoja virheitä is released as open source web design, which means that you are free to use it for any purpose and in any way you may want to without any obligations or limitations. I kindly ask that you leave the credit text and link (the one that says "Design by Fernbap" in the footer) since that would be a nice way of supporting my work...