Historiansa toisen sarjakauden PS Kemi Kings aloitti Kakkosen pohjoislohkossa tiputtuaan edellisen kauden päätteeksi Ykkösestä sarjaporrasta alemmaksi. Uuteen kauteen joukkue lähti uudistunein valmentajavoimin: joukkueen päävalmentajaksi tuli edelliskaudella A-junioreita luotsannut Seppo Hosio apunaan kokenut parivaljakko Juhani Himanka & Jukka-Pekka Poutiainen.

Jos valmentajapuolella kokemusta olikin näin yllin kyllin, joukkue oli(jos mahdollista) entistäkin nuorempi. Edustusjoukkueen n. kolmenkymmenen pelaajan rinkiin kuuluneista puolet oli A-junnuja tai jopa nuorempia!

Kauden alku oli epäonninen: lupaavista otteista ja tasaisista peleistä huolimatta sarja alkoi kahdella tappiolla. Kolmannessa ottelussaan joukkue saavutti henkisesti tärkeän voiton kukistaessaan ennakkoveikkailuissa jopa sarjan kärkijoukkueeksi uumoillun OLS:n.

Tämän jälkeen joukkue onnistui keräämään sen verran tasaisesti pisteitä, ettei se joutunut pelaamaan ns. veitsi kurkulla sarjapaikkansa puolesta missään vaiheessa. Kauden paras jakso sattui elo-syyskuun vaihteeseen, jolloin kotikonnuille paluun tehneen Esa Savolaisen johdolla joukkue venyi neljään peräkkäiseen voittoon. Tasaisessa keskikastissa sarjasijoitus oli lopulta 6.(8 voittoa, 4 tasapeliä ja 8 tappiota).

Kausi oli joukkueelta selvää eteenpäin menoa joka suhteessa. Nuori ryhmä oli vuotta kokeneempi ja paluumuuttajat toivat laajuutta pelaajamateriaaliin. Myös joukkueen taustat saatiin aikaisempaa parempaan kuntoon eikä kotikaupunkiinsa palanneen ex-maajoukkueluotsi Jukka Ikäläisenkään merkitystä joukkueen valmentajana/itsetunnon kohottajana voitane väheksyä.

Hyvin sujuneiden harjoitusotteluitten jälkeen odotukset olivat ehkä turhankin optimistisia ja sarjakausi lähti käyntiin hieman takkuillen. Muutamia väläyksiä lukuunottamatta pelit lähtivät kulkemaan toivotulla tavalla vasta heinäkuulla, jolloin sarjan kärkijoukkueet olivat käytännössä jo tavoittamattomissa. Sarjan syyspuolisko sujui kuitenkin siihen malliin, että jos kevätkesän otteluista pisteitä olisi kertynyt samaan tahtiin PS Kemi olisi taistellut sarjavoitosta.

Kaiken kaikkiaan sarjamenestykseen voitiin kuitenkin olla tyytyväisiä, koska selvää edistystä oli havaittavissa. Jukka Ikäläisen jatkopesti joukkueen valmentajana varmistui melko pian sarjakauden päättymisen jälkeen, ja kun joukkuekin säilyi lähes muuttumattomana voitiin seuraavaa kautta jäädä odottelemaan levollisin mielin.

Kauteen 2003 PS Kemi lähti luottavaisena: hyvin sujunut edelliskauden päätös antoi uskoa siihen, että joukkue oli oikealla tiellä. Pelaajapakka oli pysynyt hyvin koossa, ja luotsina jatkoi Jukka Ikäläinen kakkosvalmentajanaan Jukka-Pekka Poutiainen.

Monet asiantuntijat olivat veikanneet PS Kemiä sarjan ennakkosuosikkien joukkoon, ja hyvin joukkue nuo ennakkopaineet kestikin. Sarjakaudella joukkue kärsi vain yhden tappion ja voitti oman lohkonsa peräti kuudentoista pisteen erolla seuraavaan! Valitettavasti järjestelmä tällä kaudella oli sellainen, ettei lohkovoitto riittänyt takaamaan sarjanousua.

Nousukarsintojen ensimmäisellä kierroksella tamperelainen TPV kukistui yhteismaalein 6-2. Seuraavalla kierroksella oli sitten jo nousupaikka tarjolla, mutta dramaattisten vaiheiden jälkeen IFK Mariehamn pääsi juhlimaan nousua. Kemissä pelatussa toisessa osaottelussa PS Kemi oli jo kielenmitan päässä päässä Ykkösestä, mutta paikka lipesi ahvenanmaalaisille kaksi minuuttia ennen jatkoajan päättymistä syntyneeseen 3-1 -kavennusmaaliin. Ottelupari päätyi kahden osaottelun jälkeen tasamaaleihin 3-3, mutta vierasmaalisäännön turvin IFK Mariehamn nousi.

Karsintojen kolmannella kierroksella kemiläisiltä oli jo paras puhti poissa, ja FC Kuusankoski säilytti paikkansa Ykkösessä kahden ottelun yhteismaalein 5-2. Kaikkinensa kausi tarjosi kemiläisittäin paljon ilonaiheita, mutta nousuhaaveiden kariutuminen yhdentoista kuukauden työrupeaman jälkeen tuntui raskaalta...

Viime hetkellä kariutuneet nousutoiveet ja valmentaja Ikäläisen kaikkoaminen Ruotsin Allsvenskaniin Örgryte IS:n valmentajaksi saivat aikaan "krapulan", josta toipuminen otti oman aikansa. Uuden valmentajan nimeä arvuuteltiin pitkään, mutta lopulta tehtävään valittiin vanha tuttu Seppo Hosio. Pelaajistossakin tapahtui jonkin verran liikehtimistä, esim. hienon edelliskauden pelannut Tommy Torvikoski lähti haistelemaan liigatuulia Tornioon.

Vaikka harjoittelu pääsi käynnistymään em. syistä edelliskausiin verrattuna sangen myöhään, sarjakausi alkoi silti menestyksekkäästi. Yhdeksän ensimmäistä sarjakierrosta sujuivat tappioitta, mutta kärkiottelussa KPV:tä vastaan tuli romahdus: 0-3 -kotitappio. Joukkue kokosi kuitenkin vielä itsensä ja palasi taistelemaan kärkisijoituksista kolmen peräkkäisen voiton myötä. Vähitellen useat tasapelit alkoivat kuitenkin näkyä sarjasijoituksessa, ja kärkijoukkueet hivuttautuivat karkuteille. Lopullisesti haaveet karsintapaikasta saatiin haudata tappiollisen OLS-ottelun jälkeen elokuun lopulla. Joukkue pelasi loput "merkityksettömät" ottelut kuitenkin läpi kunnialla, mistä osoituksena viimeisen kierroksen tasapeli lopulta Ykköseen nousseen KPV:n vieraana.

Edelliskauteen verrattuna vuosi oli tietysti jonkinasteinen pettymys, mutta toisaalta ennakkoasetelmat kauteen lähdettäessä eivät olleet kovin suotuisat. Joukkue menetti muutamia "profiilipelaajiaan", joiden paikkaamisen tiedettiin jo etukäteen olevan hankala tehtävä. Joukkueen hyvä henki ja taisteleva asenne käänsi kuitenkin monta ottelua Kingsien eduksi, vaikka esitykset kentällä eivät aina niin häikäiseviä olleetkaan. Muutaman nuoren pelaajan esiinmarssi pelaavaan kokoonpanoon ja kypsät otteet miesten tasolla ilahduttivat erityisesti.

Seuraavaan kauteen valmistautuminen alkoikin sitten kovalla asenteella heti sarjojen päätyttyä: PS Kemi suoritti melkoisen "kaappauksen" pelaajamarkkinoilla ilmoittaessaan hankkineensa joukkueeseensa Ykkösen Vaasan Palloseurassa hienon loppukauden pelanneet romanialaisvahvistukset Cristian Coteanun ja Adrian Vladutin. Samassa yhteydessä ilmoitettiin joukkueen ykkösvalmentajaksi pestatun niinikään romanialaislähtöisen George Sburaturan. Seurajohto asetti kauden 2005 tavoitteeksi nousun Ykköseen!

PS Kemi lähti kuudenteen sarjakauteensa kovat piipussa: "oman kylän pojat" -periaate oli heitetty romukoppaan, ja seuran historian ensimmäisten ulkomaalaisvahvistusten kera lähdettiin hakemaan sarjanousua Ykköseen. Myös valmentaja oli ulkomaista alkuperää, tosin jo pitempään Suomessa asunut ja vaikuttanut George Sburatura. Hänen suhteidensa avulla PS Kemin riveihin kulkeutuivat myös valmentajan maanmiehet, romanialaispelaajat Cristian Coteanu ja Adrian Vladut. Valmentaja aloitti työsarkansa Kemissä tammikuussa ja kun pelaajatkin olivat joukkueen vahvuudessa jo helmikuun alussa, kaikki vaikutti enemmän kuin lupaavalta.

Viimeisten kierrosten otteluista PS Kemi ei kuitenkaan enää onnistunut saamaan tarpeellista määrää voittoja ja tasaisessa kärkitaistossa kemiläisten oli tyytyminen lopulta 3. sijaan. Nousuhaaveiden kariuduttua jonkin verran balsamia haavoihin toi joukkueen hyvä menestys Suomen cupissa: 16 parhaan joukkoon eteneminen jatkoi kautta mukavasti. Myös seuran A-junnujen erinomainen kausi, joka huipentui nousuun A-junioreiden SM-karsintasarjaan kaudelle 2006 antoi uskoa kemiläisen jalkapalloilun tulevaisuuteen.

PS Kemi lähti hakemaan menestystä uuden valmentajan Sauli Kotirannan opeilla. Paluumuuttajina seuraan saatiin Sami Mäkipörhölä ja Tommy Torvikoski, molemmat kannuksensa ylemmiltäkin sarjatasoilta ansainneina. Lapualta joukkueeseen tuli Juha Eteläaho, joka osoittautuikin kauden mittaan todelliseksi vahvistukseksi. Kevättalven harjoitusotteluissa nähtiin hyökkäyksessä myös "musta pommittaja" Patrick Samba, mutta lopulta seurajohto päätti pärjätä kotimaisin voimin.

Sarja alkoi kemiläisittäin hieman onnahdellen: välillä maaleja syntyi urakalla, välillä jäätiin tyystin ilman kenttäpelin hallinnasta huolimatta. Vain reilu kuukausi sarjan alkamisen jälkeen oltiin jo kriisitunnelmissa: kolmen peräkkäisen "hävityn" tasapelin jälkeen TP-Seinäjoelle kärsitty 0-1 -kotitappio kruunasi tehottoman jakson kurjuuden. Ja kun samaan aikaan pahin kiistakumppani GBK jyräsi voitosta voittoon ero sarjan kärkeen oli venähtänyt jo lähes saavuttamattomaksi.

Lohtua tilanteeseen toi kuitenkin edelliskauden tapaan menestys Suomen Cupissa: juhannukseen mennessä PS Kemi oli raivannut tieltään mm. Ykkösen seurat RoPS:n ja Klubi-04:n ja selviytynyt 8:n parhaan joukkoon. Samalla otteet paranivat myös sarjassa: heinäkuun lopulla Oulussa OPS:lle kärsityn shokkihäviön jälkeen joukkue pelasi sarjakauden päätteeksi 14 ottelun tappiottoman putken. Vaikka Kings pystyikin kuromaan piste-eroa sarjakärkeen pienemmäksi, GBK säilytti asemansa ja nousi sarjaporrasta ylemmäksi.

Cup-otteluistakin jäi lopulta vain luu kouraan: puolivälieräottelussa KPV osoittautui liian vahvaksi, ja kauden päätteeksi Finnair-stadionilla pelatussa Suomen cupin pikkufinaalissa joutsenolainen Kultsu juotti lisää katkeraa kalkkia voittamalla ottelun rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Vaikka kaudesta jäikin lopulta käteen vain "kakkossijoja" paljon positiivistakin mahtui mukaan. Päällimmäisenä tietysti hienot otteet cupissa, eikä sarjamenestystäkään voida kovin huonona pitää. Monella kaudella nyt saavutetulla pistemäärällä oltaisiin tapeltu tiukasti sarjavoitosta, tällä kertaa GBK vain oli varsinkin sarjan alkupuolella hämmästyttävän ylivoimainen.

PS Kemin A-juniorit pelasivat SM-karsintaa, ja vaikka pisteiden valossa menestys olikin kehnonlainen, ei tasoeroa Suomen parhaisiin joukkueisiin kenttäpelissä juuri ollut havaittavissa. Arvokasta kokemusta tulevia vuosia ja koitoksia varten saatiin kuitenkin roppakaupalla, ja tästä varmasti on hyötyä jatkoa ajatellen. Edustusmiehistössä moni pelaaja nosti kauden mittaan tasoaan, ja vastuunkantajia löytyi ilahduttavan laajalta rintamalta niin kokeneemman kuin nuoremmankin kaartin joukosta. Tämän pelaajamateriaalin varaan on hyvä rakentaa...

Lähes tismalleen kahdeksan vuotta seuran perustamisen jälkeen pääsivät kemiläiset tuulettelemaan sarjanousua. Pitkään kaivattu ja toivottu nousu toteutui lopulta vakuuttavalla tavalla, tulihan joukkueen tappiosarakkeeseen kauden aikana sarjassa vain yksi ainoa merkintä. Kauden alla joukkue satsasi kolmeen ulkomaalaispelaajaan, joiden toivottiin tuovan sen kaivatun lisäkipinän nousua varten. Keskikenttäpelaaja Igor Volotek ja hyökkääjä Alexander Bagaev osoittautuivatkin oiviksi pelureiksi ja pelasivat vahvan kauden. Laitalinkki Dmitry Gusak sen sijaan vaihdettiin heinäkuun alussa Nikita Omelyachukiin, joka sitten pääsikin juhlimaan sarjanousua muiden punanuttujen seurana.

Asiantuntijapiireisssä sarjan ehdoton ennakkosuosikki oli voimakkaasti kauteen satsannut OPS-jp. Esimakua tulevasta oli kuitenkin aistittavissa jo toisella sarjakierroksella, kun PS Kemi nuiji oululaiset Karihaaran soralla 3-0. Tämän jälkeen kemiläiset vakiinnuttivatkin paikkansa sarjataulukon keulilla, eikä edes kesäkuun alussa sarjan kärkikamppailussa Kuopiossa kärsitty 0-1 -tappio paikalliselle Kingsille suistanut nousujunaa raiteiltaan. Kun joukkue tämän jälkeen pystyi vielä klaaraamaan loput neljän ottelun vierasputken peleistään ilman tappioita, toiveet menestyksestä alkoivat kasvaa.

Jännitystä oli aistittavissa, kun PS Kemi matkusti elokuun alussa Ouluun OPS-jp:n vieraaksi. Vaikka kemiläiset olivat pelanneet ilman tappioita, vahvasti keskikesällä esiintynyt OPS-jp oli kivunnut tasapisteisiin sarjakärkeen voittoputkensa myötä. Itse ottelussa kemiläiset eivät jättäneet kuitenkaan mitään jossiteltavaa: tuloksena murskaava 4-0 -vierasvoitto ehkäpä kauden parhaalla peliesityksellä. Pari tasapeliä etukäteen heikompaa vastustajaa vastaan antoi kuitenkin vielä kilpailijoille mahdollisuuden. Ratkaisun makua oli revanssiottelussa kuopiolaista kaimaseuraa vastaan: tasainen kamppailu kääntyi kemiläisjoukkueen eduksi pelikellon näyttäessä jo täyttä aikaa.

Lopullisen niitin vastustajien toiveille antoi kuitenkin PS Kemin vahva kauden lopetus: kuusi viimeistä peliä toi täydet 18 sarjapistettä(mukaan luettuna protestin myötä voitoksi kääntynyt KajHa-tappio). Lopulta kemiläisten piste-ero sarjakakkoseksi sijoittuneeseen OPS-jp:hen oli kuusi pistettä. Menestyksekkään kauden avainasioita olivat erinomainen puolustuspeli, kurinalainen joukkueelle pelaaminen, onnistuneet vahvistukset ja ennen kaikkea loistava joukkuehenki! Hyvillä mielillä voikin todeta: tätä kannatti odottaa!!

PS Kemin toinen yritys Ykkösen tasolla sujui huomattavasti murheellista avauskautta suotuisimmissa merkeissä. Oulusta tulleen päävalmentaja Ilkka Marttilan ohjauksessa kemiläiset klaarasivat sarjapaikkansa jo hyvissä ajoin ennen kaikkea mainiosti sujuneiden kotiotteluidensa ansiosta. PS Kemi oli lopulta koko sarjan kolmanneksi paras kotijoukkue hävittyään Sauvosaaressa ainoastaan kahdesti.

Valmentajan lisäksi joukkue vahvistui jo ennen kauden alkua kahdella brassipelaajalla, kun toppari Ozeias Fernando Graciano ja hänen suosittelemansa hyökkääjä Denis Santos ilmestyivät Kemiin maaliskuussa. Jokerikorttina tuli aiemmin Ruotsin nelosdivisioonassa maalintekijänä kunnostautunut Tim Johansson. Sarjan startatessa ruotuun liittyi vielä kolmas brasilialainen: keskikenttäpelaaja Ethie Sousa.

Kausi lähti käyntiin kolmella tasapelillä, joista varsinkin ensimmäisessä kotiottelussa suurimmalta nousijasuosikilta Viikingeiltä lisäajalla puristettu piste maistui lähes voitolta. Tämän jälkeen pisteitä kertyi tasaiseen tahtiin niin, että missään vaiheessa joukkue ei ollut putoamisviivan välittömässä tuntumassa.

Heinäkuun puolivälissä kauan odotetussa "Meri-Lapin derbyssä" kukistui naapurikaupungin TP-47, ja samalla taisi joukkueen itsetuntokin kasvaa muutaman pykälän. Elokuun kotivoitot Atlantiksesta ja VIFK:sta vankistivat joukkueen asemaa sarjan keskikastissa. Meri-Lapin herruus siirtyi Kemiin Torniossa pelatun tasapelin jälkeen, ja lopullinen varmistus sarjapaikalle saatiin voitoilla GrIFK:sta ja KäPa:sta.

Viimeisessä kotiottelussa mainiosti sujuneen kotiotteluputken kruunasi voitto toisesta paikalliskilpailijasta AC Oulusta, pelin tulos tiesi samalla oululaisten nousumahdollisuuksien romuttumista lopullisesti. Samaisessa ottelussa nähtiin myös kemiläistä jalkapallohistoriaa, kun Esa Savolainen päätti upean uransa mainioon peliesitykseen, vaikka ei enää maalintekoon yltänytkään. 101 maalia 178 ottelussa PS Kemin paidassa on kuitenkin sellainen määrä, että sen rikkojaa voidaan joutua odottelemaan pitkään!

PS Kemin lopullinen sarjasijoitus oli 8., mitä voidaan pitää ennakko-odotuksiinkin nähden hyvänä saavutuksena. Joukkue oli ainoa sarjanousija, joka onnistui säilyttämään paikkansa Ykkösessä - lisäksi monivuotisen kilpakumppanin TP-47:n jääminen selän taakse avaa mielenkiintoisia näkymiä tulevalle kaudelle. Kapeahkosta materiaalista huolimatta joukkue selvitti raskaan sarjakauden ilman isoja notkahduksia. Ulkomaalaisvahvistukset osoittautuivat kaikki pelimiehiksi, ja omia junioreita pystyttiin ajamaan sisään joukkueeseen ilahduttavan monta.

Kemiläisen jalkapallojännärin silmin nähtynä kausi 2008 jää mieliin PS Kemin tähänastisen historian parhaana. Uuteen kauteen valmistautuminen alkaa kuitenkin jo muutaman viikon tauon jälkeen - onko 10-vuotisjuhliaan ensi syksynä viettävä seura valmis parantamaan suoritustaan? Lähtökohdat vaikuttavat lupaavilta: uusi valmentaja tuo mukanaan varmasti jotain uutta niin pelaajille kuin kannattajillekin, joukkueen runko on ilahduttavan valmis(15 pelaajalla on sopimus tulevasta kaudesta) jo ennen sarjakauden alkua, ja kun lisäksi takana on onnistunut kausi, niin sekin helpottanee tulevaan valmistautumista...

Jukka Ikäläinen palasi PS Kemin peräsimeen viiden vuoden tauon jälkeen ja sai käsiinsä lähes muuttumattomana pysyneen joukkueen. Ainoa merkittävämpi muutos tuli keskikentälle: brassi Ethien korvaajaksi tuli kotikaupunkinsa joukkueeseen palannut Jaakko Isteri.

Sarja käynnistyi lopulta jopa ennakko-odotuksia paremmin, kun nihkeästi sujuneen avausottelun jälkeen tilille kuittaantui kaksi tärkeää voittoa kotikentältä. Helsinkiläisvieraat Viikingit ja Atlantis poistuivat molemmat 1-2 -tappion kärsineinä Junkohallin uudenkarhealta tekonurmelta.

Suomen Cupissa matka katkesi tällä kertaa heti alkuunsa, kun joukkue hävisi Nelosessa(!) pelanneelle KAIK/TePa:lle rangaistuspotkukilpailuun venyneen ottelun jälkeen. Sarjassa PS Kemi ei juuri tasapelejä pelaillut, ja kun voittoja kertyi tilille enemmän kuin tappioita niin heinäkuun alussa joukkue oli vain kaksi pistettä sarjajohtajaa jäljessä. Heinäkuun helteetkö sitten pehmittivät joukkueen, mutta murskatappiot kotikentällä FC PoPalle ja heti seuraavassa vierasottelussa AC Oululle yhteismaalein 0-10 hillitsivät "hieman" innokkaimpien fanien nousu-unelmia. Pelaajat kuitenkin ryhdistäytyivät hienosti ja pystyivät nollaamaan em. rökäletappiot.

Hieman erikoisesti laaditun sarjaohjelman mukaisesti seuraavat kaksi ottelua pelattiin samoja vastustajia vastaan, ja niissä joukkue oli kuin uudestisyntynyt. Oulun pelin karmeiden 0-6 -numeroiden jälkeen Kings venyi hienoon 3-2 -kotivoittoon sarjajohtajasta. Jatkoa seurasi viikkoa myöhemmin, kun joukkue haki revanssin ja kolme pistettä Porista. Samaan syssyyn kaatui vielä Meri-Lapin hegemoniakamppailussa rakas vihollinen TP-47, ja sarjan kärkisijat olivat jälleen käden ulottuvilla. KPV:tä vastaan jouduttiin kuitenkin tyytymään tasatulokseen, ja seuraavan kierroksen tappio TPV:lle enteili jo kärkijoukkueiden karkaamista.

Syyskuu oli joukkueen kannalta synkkä: se hävisi kaikki neljä pelaamaansa ottelua, vaikka peräti kolme niistä pelattiin Sauvosaaressa! Sarjan päätteeksi pystyttiin kuitenkin onneksi vielä voittoihinkin, kun Atlantis ja PK-35 kaatuivat kemiläisten käsittelyssä. PK-35 -peli oli samalla seuran 10-vuotisjuhlaottelu.

Kauden päätyttyä joukkueen voitiin katsoa täyttäneen sille ennen kauden alkua asetetut tavoitteet: sarjapaikka varmistettiin jo hyvissä ajoin, pisteitä kertyi enemmän kuin edelliskaudella ja sarjasijoituskin koheni pykälän verran. Kritiikkiä voidaan antaa ainakin otteiden ailahtelevaisuudesta, hyvän ja huonon päivän välinen ero oli välillä järkyttävän suuri.

Seuraavaa kautta jäämme odottelemaan mielenkiinnolla, sillä joukkueessa tullaan näkemään enemmän muutoksia kuin aikoihin. Valmentaja Ikäläisen saappaisiin astui jo pitkään alueella vaikuttanut valmentajavelho Oleg Eprintsev, ja kun pelaajapuolella tulijoiden joukossa ovat mm. entiset liigapelaajat Tuomo Könönen ja Joonas Ikäläinen, niin odotukset ovat korkealla...