Ihmisen mieli ja sen ilmaisu

Liiankin usein kohtaan pulman, kun hiusten alla itää jokin idea ja se pitää saada jollain tavalla esille. No jaa, koska minulla kädentaitoni ovat, pitää ottaa kynä käteen ja piirtää ajatuksensa valkoiselle paperille kirjaimiksi kutsutuilla merkeillä. Ajatus päässäni pukeutuu helposti lyriikan tai proosan muotoon. Vaan miten sen saa paperille, että se miellyttää muitakin kuin paperille piirtäjää?

Oppeja on monenlaisia kokemuksen, tapahtuman ja ajatuksen esille saattamiseksi. Millainen osuus siinä on usein mainitsemallani omalla tyylillä? Toteuttaako kuten kuvan maalaaja itseään vai kriitikon toiveita? Entä säveltäjä, itselleenkö teoksensa luo vai ajatteleeko käyttäjää tahi kuulijaa? Minun kynnykseni on ollut aina rohkeuden puute, on tuottanut suuriakin vaikeuksia tuoda julki ajatuksiaan. Onneksi on ollut ymmärtävät arvostelijat ja hyvät opettajat.

Vaan ymmärtävätkö he kirjoittajan, siis kynäihmisen, ajatuksenjuoksua, joka polveilee joskus rytmitajuttomastikin ja tuottaa iloa onnahtelullaan ehkä joillekin ja ennen kaikkea kynäilijälle itselleen. Yhtä kaikki olen oikea ”onnensankari”, kun saan viettää aikaani hyvien kynäihmisten ja opettajien seurassa. Olen joskus miettinyt, onko sosiaalinen kanssakäyminen tärkeämpää kuin oppiminen. Aina kuitenkin jotain jää kiinni hiusteni alle, ja joskus se tulee näkyvillekin valkoiselle paperille.

Vaan ajatukseni eivät ole valkoista paperia, ne ovat riemunkirjavia kuin kaunein riepumatto.

Kemissä, syyskuussa 2011

Martti Takalo
Ringin hallituksen jäsen

Sivun alkuun Sisällysluetteloon Palautelomake Arkistoon