Saara Heikkinen:

Kevään korvalla

kevään korvalla kuulen
          mahla kohisee koivussa
                    kun silmut pönköttävät viimeisillään
leskenlehti työntyy maasta
          oikoo niskaansa
                    ja nikkaa minulle silmää

kevään korvalla kuulen
          jäkäläkangas kahisee
                    kun luonnon helma viistää maata
aurinko pyytää hyväilyyn
          tuuli työntää sormet hiuksiini
                    suutelee paljastettua ihoani
                              ja säteet kietovat minut intohimon syliin

kevään korvalla kuulen
          taivas räjähtää kahtia
                    pisarat piiskaavat itsensä multaan
                              jonka alla kesä oikoo varpaitaan
sade huuhtoo mielen puhtaaksi
          ja orvokit nousevat ohimoilleni

        Saara Heikkisen kotisivuille

        Sivun alkuun         Sisällysluetteloon         Tulostusversio         Palautelomake