Marja-Leena Vierelä:
Pronssiin valettu tuuli
Iijoen hiekkaa, rantaviivaa,
aallot hiertää, mainingit antaa.
Suolainen odottaa makeaa vettä,
petäjät piiskaavat sadetta.
Pronssi tuhat astetta ja yli,
Rannalla, nainen sulatettu,
valutettu muottiin,
hitsattu, katsoo ja näkee.
Seitsemän hevosta korskuu,
raudikot, liinakot ja mustat.
Tulinen kukko - hävitys.
Tahto nousee raunioista.
Kuolema ottaa, antaa
kasvoille painettu
Kuolinnaamio,
pronssiin verhottu pitsi.
Silmät kuin taivaan lautaset,
luotaavat ytimeen, syöttävät sydämeen,
näkevät käsien herkästi muovaavan,
pronssiin valettu tuuli.
Sivun alkuun
Elsa Partala:
KulttuuriKauppilassa 5.5.2007
Huone on valoisa.
Seinistä kimpoaa hevosen savuinen laukka.
Pronssiin valettu nainen,
kasvoillaan pitsinaamio, odottaa.
Lasten äänekkäät leikit nousevat hyllyyn
ja jatkavat iloaan siellä.
Mistä nämä kaikki tulevat,
kysyy taiteilija itseltään ja
jää odottamaan vastausta.
Viulun kieli kirahtaa jossain syvällä,
värisyttää pään punaista jousta ja
valloittaa sitten sormet.
Värien valtaamat taulut,
kutisevat koirat,
öljyiset linnut,
muotokuvat
puristuvat kynsinauhoista maailmaan.
Rauniot ovat sammuneet,
huoneessa hengittää työn, taiteen
ja avoimuuden sanoma.
Taiteilija avaa sylinsä
ja runoratsu laukkaa ympäri huonetta.
Me olemme kaikki yhtä.
Sivun alkuun
