Järvi

kunpa mieleni
graniittia olisi
kosken pulputtava virta
jo rämesuoksi kuivettunut
että pystyyn jääneen
paaden tavoin
voisin tuulensuojan
tarjota
takana tuleville

                 osaisinpa ohjata
                  puron
                 sisimpäni sokkeloihin
                  laajentumaan sinne
                  itsekseen tyrskyäväksi
                  järveksi

ehkä joskus
aaltojen tyynnyttyä
pintojen alta
kuulisin sanoja
joita ei sanottu

Sivun alkuun Sisällysluetteloon Tulostusversio Palautelomake