Sinikka Lappeteläinen:
Talvenmittainen polku väsyy tehtäväänsä. Istun rannalle ajopuun selkään, tarkkailen kevään vihellystä merellä. Vesi on vielä vaiti pesässään, hioo salaa sen kattoon hengitysaukkoja, joista ensimmäiset karikot nostavat uteliaina kivisiä päitään.
Sivun alkuun Sisällysluetteloon Tulostusversio Palautelomake