TIETOJA ROUSKUISTA

VARSINAISELLE KOTISIVULLE
HOMEPAGE

Rouskut  (maitosienet)

Syötävillä rouskuilla on hyvä tuntomerkki: veitsellä tai kynnellä haavoitettaessa niistä kihoaa maitiaisnestettä, valkoista tai oranssinkeltaista. joillakin rouskuilla maitiaisnesteen väri on pysyvä, joillakin tapahtuu muutos esim. harmaarouskulla harmaaksi, voirouskulla keltaiseksi, tai korpirouskulla ja keltarouskulla violetiksi. Ainoa suomalainen rousku, joka ryöpättynäkin on ruoaksi kelpaamaton, on lakritsirousku. Se on myös ainoa rousku, jonka maitiaisneste on veden väristä. Pakkasen puremista rouskuista ei tule maitiaisnestettä. Rouskut ovat erittäin satoisia ja kiinteämaltoisia, enemmän tai vähemmän kirpeän makuisia. Niiden, kuten haperoittenkin, maito murtuu taitettaessa joka suuntaan kuin juusto. Muiden helttasienien malto on säikeisempi. Rouskuja kannattaa arvostaa. Ne sisältävät muihin sieniin verrattuna runsaasti ihmiselle välttämättömiä aminohappoja, kalsiumia, sinkkiä, B-vitamiineja sekä tarpeellisia kuituaineita. Rouskuista voi tehdä monenlaisia ruokia, muutakin kuin niitä tavallisia
kastikkeita, salaatteja tai muhennoksia.

		  Haaparouskut                      Karvarousku 


		 Kangasrousku                       Leppärouskut 

Karvarousku

Lactarius torminosus Skäggriska Lakki (5-12 cm) punertava, punaruskeavyöhykkeinen, karvareunainen. Maitiaisneste valkoista. Koivun seuralainen. Yleinen koko maassa. Kiehautettuna hyvä ruokasieni. 'Karvalaukku' on meillä erittäin suosittu sieni ja joidenkin mielestä ainoa syötävä sienilajimme. Sen tuntee oma- laatuisesta väristään ja lakin "partaisesta" reunasta. Lakki on nuorena vaaleanpunertava ja punaruskeavyöhykkeinen, vanhemmiten haalistuva. Jalka on vaaleanpunertava ja usein kuoppatäpläinen. Maitiaisneste on pysyvästi valkoista. - Karvarousku kasvaa hyvin yleisenä ja runsaana koko maassa koivulajiemme seurassa aina Lapin tunturikoivikoihin saakka. Sieni on kiehautettava ennen ruoaksi valmistamista kirpeän maun ja mahdollisen lievän myrkyllisyyden poistamiseksi. Karvarousku on meillä suosittu suolasieni, josta tehdään sienikastiketta tai raa'an sipulin kera silputtuna pirteän makuista salaattia. Tuoreet kiehautetut sienet voidaan tietenkin myös paistaa. Myös kiehautettujen karvarouskujen pakastaminen on myös mahdollista. - Perattaessa on turha nyppiä pois lakin reunakarvoja tai leikellä helttoja. Sieni on yhtä syötävä joka kohdasta. Riittää kun se todetaan puhtaaksi. Laji on käytännöllisesti katsoen toukaton. Sateen liottamissa vanhoissa sienissä saattaa olla toukkia ja joskus jalan tyvessä pitkä ruskea 'juurimato', sepän toukka. Parhaimman luokan kauppasieniksi kelpuutetaan vain nuoret virheettömät karvarouskun lakit, mutta kotikäyttöön sienen jalkakin on aivan hyvä. - 

Rouskujen suolaaminen on helppoa. Karvarouskua keitetään runsaassa vedessä         ( 1 kg sieniä 5 litraa vettä) 10 minuuttia. Kiehautetuista sienistä kaadetaan vesi pois, ne huuhdotaan kylmässä vedessä ja valutetaan. Sienet ladotaan suolaus- astiaan kerroksittain lisäten väliin 100 -200 g (säilytyspaikasta riippuen) karkeaa suolaa sienikiloa kohden. Sienet pannaan painon alle niin, että niistä tihkuva neste peittää ne. Säilytetään hyvin viileässä paikassa, sillä muussa tapauksessa homeet tahtovat kasvaa sienten pinnalle.

 

 

Kangasrousku 

Lactarius rufus 

Pepparriska 

Punaruskea. Lakki (5 10 cm) kuivapintainen,                                     terävänipukkainen. Heltat vaalean ruskeankellertävät.                   Maitiaisneste valkoista. Maku polttavan kirpeä. Kangasmetsissä ja rämeillä. Yleinen koko maassa. Kiehautettuna syötävä. Lakki on tumman punaruskea, tasaisen yksivärinen ja vyö- hykkeetön. Sen pinta on sileä ja kuiva, silkkikuituisen kiiltelevä, mikä näkyy etenkin lakin keskustassa. Lakki on tavallisesti ainakin nuorena nipukallinen. Nuoren sienen heltat ovat vaaleat, sitten vaalean ruskeankellertävät - punertavanruskeat. Jalka on lakin värinen, mutta vaaleampi, himmeäpintainen, täyteinen tai ontto. 

Maitaisneste on pysyvästi valkoista. Sienen maku on polttavan kirpeä. - Kangasrousku on yleisimpiä sienilajejamme. Se kasvaa koko maassa varsinkin karuilla kankailla, kalliometsissä ja rämeillä. Suurin joukoin sitä löytää esimerkiksi suoojien penkoista. Kangasrousku on kiehautettuna syötävä. Se on meillä hyvin suosittu ja paljon kerätty, mikä johtunee sen yleisyydestä, runsassatoisuudesta, toukattomuudesta ja rouskujen suuresta suosiosta meillä yleensäkin.

 Rouskujen suolaaminen on helppoa. Kangasrouskua keitetään runsaassa vedessä          ( 1 kg sieniä 5 litraa vettä) 10 minuuttia. Keitetyistä sienistä kaadetaan vesi pois, ne huuhdotaan nopeasti kylmässä vedessä ja valutetaan. Sienet ladotaan suolaus-
astiaan kerroksittain lisäten väliin 100 - 200 g (säilytyspaikasta riippuen) karkeaa suolaa sienikiloa kohden. Sienet pannaan painon alle niin, että niistä irtoava neste peittää ne. Säilytetään hyvin viileässä paikassa, sillä muussa tapauksessa homeet tahtovat kasvaa sienten pinnalle.

Haaparousku  

Lactarius trivialis

Skogsriska 

 

Kookas. Lakki (7-20 cm) tumman violetinharmaa vaalean ruskeanharmaa, täplävyöhykkeinen tai vyöhykkeetön, limainen. Jalka vaalea, ontto, limapintainen. Maitiaisneste valkoista. Maku kirpeä. Yleinen koko maassa kangasmetsissä, korvissa ja rämeillä. Kiehautettuna hyvä. Haaparouskuissa on kaksi lajia, joista toisen lakki on tummanharmaan sinipunertava ja toisen vaaleanruskea. Tumman sinipunertavan muodon lakki on tavallisesti tummatäpläisen vyöhykkeinen, sieni on paksu- ja kiinteämaltoinen ja nuorena lakin reuna pysyy verraten myöhään sisään kiertyneenä. Sen lakki ei ole kovin limainen. Vaaleanruskea muoto on ohut- ja pehmeä maltoisempi. Sen lakki on varsin likainen, lähes vyöhykkeetön, ja lakin reuna laakenee verraten varhain. - Haaparouskun heltat ovat vaalean kellertävät. Vaalea jalka on pitkähkö, tasapaksu ja limapintainen, sekä yleensä ontto. Sen malto on vaaleata ja haurasta. Maitiaisneste on valkoista, mutta muuttuu hyvin hitaasti heikosti vihertävänharmaaksi. Sieni on kirpeäin makuinen. - Laji kasvaa erittäin yleisenä ja runsaana koko maassa Lappia myöten. Sitä on varsinkin kosteassa paikoissa kangas- metsissä, rämeillä ja korvissa. Haaparousku on suomalaisten suosikkisieni. Se onkin hyvä kiehautettuna ja sopiva ensiluokkaiseksi suolasieneksi. Laji on kookas, kiinteämaltoinen, satoisa ja nuorena yleensä toukaton. Voipa kokeilla sen paistamista kiehauttamattakin, jolloin sieneen jää pippurinmausteinen maku. Pohjoisessa sitä on käristetty vartaassa nuotiolla. 

Rouskujen suolaaminen on helppoa. Haaparouskua keitetään runsaassa vedessä         ( 1 kg sieniä 5 litraa vettä) 5 minuuttia. Keitetyistä sienistä kaadetaan vesi pois, ne huuhdotaan nopeasti kylmässä vedessä ja valutetaan. Sienet ladotaan suolaus-
astiaan kerroksittain lisäten väliin 100 - 200 g (säilytyspaikasta riippuen) karkeaa suolaa sienikiloa kohden. Sienet pannaan painon alle niin, että niistä irtoava neste peittää ne. Säilytetään hyvin viileässä paikassa, sillä muussa tapauksessa homeet tahtovat kasvaa sienten pinnalle.

 

 

Kalvashaaparousku  

Blek skogsriska 

Lactarius utilis 

 

Hyvä ruokasieni, joka kirpeän makunsa takia on esikäsiteltävä kiehauttamalla. Kauppasieni. Paljolti haaparouskun näköinen, mutta vaaleampi sieni. Lakki 7-18 cm leveä, paksulimainen, yleensä vyöhykkeetön ja laikuton, jokseenkin ohutreunainen ja varhain laakeneva. Heltat luunvalkoiset, leveät. Jalka limapintainen, kellanvalkoinen, solakka, tasapaksu, ontto. Maku mieto mutta pidempään maisteltuna selvästi kirpeä. Maitiaisneste valkoista tuntien kuluttua hitaasti harmaanvihertäväksi värjäytyvää. - Jokseenkin yleinen koko maassa. Kasvaa tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä, korpikuusikoissa ja tunturikoivikoissa. Lienee kuusen ja koivun juurisieni. Hyvä ruokasieni. Käyttö kuin haaparouskun, johon se yleisesti sekoite- taankin. Kalvashaaparousku on paksulimaisempi, hieman ohutmaltoisempi ja pehmeämpi kuin haaparousku. Säilötään haaparousku tavoin.