TÄTÄ TEOSTA EN UNOHDA
Pohjolan Sanomien kulttuurisivuilla esitellään viikonloppuisin taide-elämyksiä,
jotka ihmiset ovat kokeneet itselleen läheiseksi
Haastatellut henkilöt vaihtuvat viikottain. Toimittaja Hannu Sarrala.
Kemiläinen terveydenhoitaja Ritva Sonntag löysi taannoin vanhempiensa
kirjahyllystä L.M.Montgomeryn vanhat Anna kirjat 1940-luvun puolivälin
painoksena.
- Kun näin niiden teipeillä korjatut kannet, tuli jännä tunne - aivan kuin vuosikymmenien
välistä olisi kadonnut jotain. Katselin niitä ja tuli pikkutyttömäinen olo, hän sanoo
palaamisestaan nuoruutensa kirjojen pariin.
Ritva Sonntag muistelee olleensa 12 ikävuoden luokkaa lukiessaan
niitä Erityisesti ensimmäinen, Annan nuoruusvuodet, jäi mieleen.
- Teokset kertovat orvosta tytöstä, joka lähti selviytymään omin keinoin.
Ne ovat kuvaus itsenäistymisestä. Itse perheellisenä luin niitä silmät ymmyrkäisinä.
Tarina lähti erilisesta elämäntilanteesta kuin omani. Jotenkin pikkutytön mielessä
kävi ajatus, miltä tuntuisi elämä ilman vanhempia, hän pohtii kertomuksen tunnelmaa.
Anna, eräänlainen esikuva, rohkea selviytyjä, kiehtoi.
- Sitä paitsi niissä on ripaus romantiikkaa. Oma mielikuvitukseni
loi maailman, ja siksi en pitänytkään niistä tehdyistä Tie Avonleaan-sarjasta, jota
pitkään näytettiin televisiossa. Toisen suunnittelemana se ei näyttänyt oikealta.
En halunnut nähdä sellaista.
Omille tyttärilleen Ritva Sonntag on mainostanut Anna-kirjoja,
olivathan ne hänen nuoruudessaan in.
- Vanhin tyttö piti niitä ihanina, nuorempi piti kieltä vanhana,
ja hän sääli, että olin lukenut tällaisia.
HANNU SARRALA
L.M.Montgomery (1874-1942) nousi maailmanmaineeseen 1908-1939 julkaistulla romanttisella, nostalgisella ja humoristisella Anna-sarjalla, joka sijoittui hänen omaan lapsuudenmaisemaansa Kanadan Prinssi Edwardin saarelle. Suomeksi niitä on saatu lukea 1920-luvulta lähtien ja uusina painoksina näihin päiviin asti. Keväällä ilmestyi suomeksi kaksi aiemmin suomentamatonta sarjan teosta.