KEMIN KAUPUNGIN VAMMAISNEUVOSTO

JOHDANTO *

1 OHJELMAN TAVOITTEET *

2 ASENTEET *

3 VIESTINTÄ *

4 ELINYMPÄRISTÖ (RAKENTAMINEN JA LIIKKUMINEN) *

5 ASUMISEEN LIITTYVÄT PALVELUT *

6 KUNTOUTUS *

7 TYÖLLISTÄMINEN JA TALOUDELLINEN TURVA *

8 KOULUTUS *

9 KULTTUURI, LIIKUNTA JA VAPAA-AJAN PALVELUT *

10 KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ *

11 VAMMAISJÄRJESTÖT JA VAMMAISNEUVOSTO *

12 OHJELMAN SEURANTA *

LÄHTEET *

Kemin kaupungin vammaispoliittinen ohjelma on tarkoitettu työvälineeksi Kemin kaupungin päättäjille, viranomaisille, järjestöille ja myös vammaisille ihmisille itselleen. Ohjelman tarkoituksena on palvella eri hallintokuntia selkeänä ja tarvittaessa muuttuvana tietopakettina. Ohjelmassa esitetyt toimenpide-ehdotukset ovat sovellettavissa kaikkien palveluita tuottavien yhteisöjen, yrittäjien ja järjestöjen toimintaan.

Vammaispoliittisen ohjelman lähtökohtana on näkemys, että vammaiset ihmiset itse ovat parhaita asiantuntijoita heitä koskevissa asioissa ja päätöksenteossa. Sen tavoitteena on luoda kaikille esteetön kaupunki, jossa kuntalaisilla on yhtenäiset mahdollisuudet henkisesti ja fyysisesti esteettömään toimintaan. Tasavertaiset mahdollisuudet toteutuvat vain siten, että vammaisten ihmisten tarpeet ja oikeudet tiedostetaan ja tunnustetaan kaikilla elämän alueilla ja että vammaiset henkilöt ovat mukana kunnallisessa päätöksenteossa. Vammaispolitiikka tehdään kaikissa hallintokunnissa. Siihen sisältyvät kaikki päätökset ja toimenpiteet, joilla on vaikutusta vammaisten kuntalaisten elämään.

Vammaispoliittinen ohjelma perustuu YK:n vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskeviin yleisohjeisiin. Työryhmä on tutustunut sosiaali- ja terveysministeriön tavoite- ja toimenpideohjelmiin sekä sosiaalihuollon kansallisen kehittämisohjelman suosituksiin. Työryhmä on myös tehnyt paikallisille vammaisjärjestöille kyselyn, jossa kartoitettiin elinympäristön esteettömyyttä ja palveluiden saavutettavuutta Kemin kaupungissa.

Tässä ohjelmassa käytetään Maailman Terveysjärjestön WHO:n määrittelyä vammaisuudesta ja sen aiheuttamasta haitasta. Vammalla (impairment) tarkoitetaan psykologisten tai fysiologisten toimintojen tai anatomisen rakenteen puutosta tai poikkeavuutta. Vajaatoiminnalla (disability) tarkoitetaan vammasta johtuvaa rajoitusta tai puutosta ihmiselle normaaleiksi katsottavissa toiminnoissa. Haitalla (handikap) tarkoitetaan vammasta tai vajaatoiminnasta johtuvaa yksilöllistä huono-osaisuutta, joka rajoittaa tai estää henkilön iän, sukupuolen, sosiaalisen aseman ja kulttuuritaustan huomioon ottaen normaaliksi katsottavaa suoriutumista. Tämän määrittelyn mukaan vamma sinänsä ei välttämättä merkitse toimintakyvyn rajoitusta, vaan vammasta johtuva haitta ilmenee aina suhteessa vallitseviin olosuhteisiin. Ympäristö- ja yhteisötekijät ovat siis vammasta aiheutuvan haitan kannalta ratkaisevat.

Tässä ohjelmassa esteettömyys–käsitteen perustana on laaja näkökulma ihmisen sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön, joka palvelee kaikkien väestöryhmien henkistä hyvinvointia, edistää sosiaalista tasa-arvoa ja syrjimättömyyden periaatetta. Esteettömyyden lähtökohtana on turvallinen, terveellinen, viihtyisä, sosiaalisesti toimiva ja kaikkien väestöryhmien tarpeita vastaava elin- ja toimintaympäristö Kemin kaupungissa.

Vammaispoliittisen ohjelman laatimiseksi vammaisneuvosto nimesi keskuudestaan ohjausryhmän, jonka tehtäviin on kuulunut tilannekartoituksen tekeminen yhteistyössä vammaisjärjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa. Ohjausryhmä koostui Kemissä toimivien vammaisjärjestöjen ja kaupungin eri viranomaistahojen sekä kaupunginhallituksen edustajista.

Ohjausryhmän kesken sovittiin työnjaosta, jossa pyrittiin hyödyntämään jäsenten asiantuntijuutta ja osaamista sekä yhteistyöverkostoja. Vammaispoliittisen ohjelman työstämistä on viivästyttänyt ohjausryhmän jäsenten vaihtuvuus. Ohjelma valmistui marraskuussa 2003. Vammaisjärjestöille osoitetun kyselyn ja kerätyn materiaalin pohjalta ohjelman lopulliseen muotoonsa työsti ja kokosi työssäoppimisjakson aikana Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun Sosiaalialan koulutusyksikön sosionomiopiskelija Riikka Keränen.

Vammaispoliittista ohjelmaa varten tehtiin Kemin alueen vammaisjärjestöille kysely palveluiden sujuvuudesta ja esteettömyydestä Kemin kaupungissa. Kysely lähetettiin 21 vammaisjärjestölle, joista vastasi 12 järjestöä. Tuloksien kapea-alaisuudesta huolimatta kyselyä on hyödynnetty niiltä osin kuin se on nähty mielekkääksi muun selvitystyön lisäksi.

Kemin vammaispoliittisen ohjelman jäsentelyssä ja työstämisessä on hyödynnetty Valtakunnallisen vammaisneuvoston Työkalupakkia. Pääsääntöisesti otsikointi rakentuu kolmiportaisesti toimenpidekartoitukseen, tavoitteisiin ja toimenpide-ehdotuksiin.

Vammaispoliittisen ohjelman tavoitteena on turvata kaikille kemiläisille yhdenvertaiset osallistumisen mahdollisuudet. Ohjelman tavoitteena on luoda edellytykset vammaisten ihmisten täysivaltaistumiselle. Täysivaltaistumisen kautta jokaisella vammaisella henkilöllä on mahdollisuudet hyvään ja mielekkääseen elämään hänen omista kyvyistään ja tavoitteista lähtien. Hyvä ja mielekäs elämä sisältää valinnanvapauden, itsemääräämisoikeuden toteutumisen, mahdollisuuden itsenäiseen elämään, tasavertaisuuden ihmissuhteissa ja täyden osallistumisen.

Tasavertaiset mahdollisuudet voivat toteutua vain siten, että vammaisten kuntalaisten oikeudet tiedostetaan ja tunnustetaan, ja että vammaiset ihmiset ovat mukana heitä koskevien asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa.

Ohjelman tavoitteena on vaikuttaa päätöksentekijöihin, palveluntuottajiin ynnä muihin vastaaviin tahoihin kaikille soveltuvien ratkaisujen löytämiseksi. Tavoitteena on myös lisätä julkisen sektorin, ns. kolmannen sektorin, vammaisneuvoston ja vammaisjärjestöjen välistä yhteistyötä.

1. Vammaisneuvosto edistää viranomaisten, vammaisten henkilöiden ja vammaisjärjestöjen yhteistoimintaa sekä edistää vammaisten henkilöiden tasa-arvoista osallistumista yhteiskunnan eri toimintoihin.
2. Vammaisneuvosto seuraa vammaisille henkilöille tarkoitettujen palveluiden, tukitoimien ja muiden etuuksien kehitystä kunnan alueella.
3. Vammaisneuvosto tiedottaa omasta toiminnastaan ja tekee aloitteita havaitsemiensa epäkohtien korjaamiseksi.
4. Eri hallintoelimet ottavat vammaisten kuntalaisten tarpeet huomioon ja suunnitteluvaiheessa, koska fyysisesti, sosiaalisesti ja asenteellisesti esteetön ympäristö on hyvä kaikille kuntalaisille.
5. Tiedottamisen parantaminen.

Tällä hetkellä yhteiskunta ei ole kaikille avoin. Suurin este yhteiskunnan lähestyttävyydelle, saavutettavuudelle ja käytettävyydelle ovat asenteet. Mikäli ympäristö ei ota huomioon erilaisuuden aiheuttamia vaatimuksia, eivät vammaiset ihmiset voi osallistua täysivaltaisesti yhteiskunnan toimintoihin. Asenteiden vuoksi näkymättömät esteet muuttuvat portaiksi, hissittömiksi taloiksi ja muiksi vastaaviksi fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössä. Näkymättömistä esteistä on asennemuokkauksen avulla tehtävä näkyviä, jotta ne voidaan poistaa. Esteiden poistaminen merkitsee pitkäjänteistä ja tavoitteellista paikallista yhteistyötä eri toimijoiden kesken yhteisen näkökulman saavuttamiseksi ja asiantuntijuuden hyödyntämiseksi.

Vammaisten henkilöiden työllistyminen normaaleihin työpaikkoihin yksilöllisillä tukitoimilla avaa heille mahdollisuuksia osallistua yhteisönsä elämään tuottavana yksilönä. Vammaisten henkilöiden tasa-arvoinen osallistuminen työelämään muuttaa merkittävästi ihmisten käsitystä vaikeavammaisuudesta ja rakentaa uudenlaista vammaiskuvaa, jossa korostuvat henkilön pätevyydet ja kyvyt. Työllistyminen avoimille työmarkkinoille antaa ympäristölle mahdollisuuden nähdä vammainen henkilö aktiivisena ja täysivaltaisena oman elämänsä toimijana.

Asenneilmastoa on kehitettävä siten, että vammainen henkilö on ensisijaisesti ihminen ja vasta toissijaisesti ihminen, jolla on jokin vamma. Erilaisuuden hyväksymiseen, ymmärtämiseen ja suvaitsevaisuuteen on pyrittävä vaikuttamaan. Arkipäivässä toimimalla, näkyvillä olemalla ja vaikuttamalla asiantuntijoina yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vammaiset ihmiset voivat parhaiten edistää myönteisen asenneilmapiirin vahvistumista. Vammaisjärjestöjen tulee tukea vammaisia ihmisiä tässä tehtävässä.

Vammaisjärjestöjen lisäksi myönteisen asenneilmapiirin edelläkävijöitä ovat kaupungin organisaation toimielimet ja johtavat virkamiehet. Myönteisen asenneilmaston kehittämisen perusedellytyksenä on asenteiden ja niihin vaikuttavien tekijöiden tiedostaminen ja työstäminen siten, että se näkyy konkreettisella tavalla päätöksenteossa toimintojen suunnittelu-, toteutus- ja arviointivaiheissa. Vammaistietoisuuden tulee olla osana kunnallisen toiminnan arkea käytännön toimenpiteitä ohjaavana periaatteena.

Toimintoja koordinoimalla ja toimielimiä vastuuttamalla voidaan turvata kaikkien tahojen sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin ja yhteistyömenetelmien kehittämiseen asiantuntijuuden turvaamiseksi. Rakentamalla kattava ja kaikille kohderyhmille soveltuva palvelujärjestelmä, vähennetään erityisratkaisujen tarvetta. Vasta näiden tavoitteiden saavuttamisen jälkeen kaikille avoimen yhteiskunnan perusidea toteutuu.

Tasa-arvoinen osallistuminen edellyttää sosiaalisen ja fyysisen ympäristön muuttamista ja rakentamista esteettömäksi. Tavoitteena on vammaisten tarpeiden huomioonottaminen ja yhteiskunnan saavutettavuus mahdollisuuksien yhdenvertaistamisessa kaikilla yhteiskuntaelämän alueilla. Palveluiden järjestäjien on tiedostettava vamma ihmisen erityisominaisuutena ja reagoitava myönteisesti siitä aiheutuvaan erityisratkaisujen tarpeeseen.

Tiedottaminen on nähty yhtenä vaikeimmista ongelmista ja se nousi esiin myös järjestöille tehdyssä kyselyssä. Kattavan tiedon puute vammaisuudesta nousi esiin, olipa kyse liikuntaesteisistä, tiedotuksesta tai sosiaali- ja terveyspalveluista. Tiedottaminen todettiin vammaisneuvostossa yhdeksi vammaisten vuoden 2003 painopistealueista. Erilaisten tiedotuskampanjoiden avulla nykyaikaisia tiedonvälityskeinoja käyttäen voidaan oikean ja asiallisen tiedon välitystä tehostaa.

1. Vammaisjärjestöjen ja vammaisneuvoston toiminnalle on suotava riittävät taloudelliset ja fyysiset tukitoimet. Vammaisten ihmisten asiantuntijuutta heitä koskevissa asioissa on hyödynnettävä kunnallisessa päätöksenteossa.
2. Kaupunginhallituksen jäsenille jaetaan kokouskutsun yhteydessä Valtakunnallisen vammaisneuvoston ja Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema tiedotuslehti Vanessa.
3. Vammaisten henkilöiden palvelut järjestetään ensisijaisesti normaalipalveluina.
4. Vammaisilla lapsilla on mahdollisuus sijoittua päiväkoteihin ja kouluihin yhdenvertaisina muiden lasten kanssa. Vammaisten henkilöiden erityistarpeet huomioidaan mm. palkkaamalla riittävä määrä henkilökohtaisia avustajia.
5. Eri oppilaitosten opetussuunnitelmiin sisällytetään vammaisuutta käsitteleviä aiheita.

Suomi on sitoutunut noudattamaan YK:ssa 1993 hyväksyttyjä vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskevia yleisohjeita. Näissä yleisohjeissa tavoitteena on, että valtiot ryhtyvät toimenpiteisiin tiedonsaannin ja kommunikaatiomahdollisuuksien varmistamiseksi kaikille vammaisille. Avoimen viestinnän ja tiedonsaannin tärkeys mahdollisuuksien yhdenvertaistamisessa on huomioitava myös osana kuntastrategiaa. Itseään ja omaa elinympäristöään koskeva tiedonsaanti ja mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen ovat perusedellytyksiä ihmisen täysivaltaiselle osallistumiselle, vaikuttamiselle ja oman elämän hallinnalle.

Kommunikointia ja tiedonsaantia vaikeuttavia ja niitä kokonaan estäviä vammoja ja sairauksia on useita. Ne vaikeuttavat tavanomaisella tapahtuvaa ihmisten välistä tiedonsaantia ja –hallintaa sekä kommunikointia, jotka voivat estyä jopa kokonaan. Kommunikaatiovammaiset ihmiset ovat tämän vuoksi erityisen syrjitty ja syrjäytynyt ryhmä yhteiskunnassamme. Ilman erityisiä toimenpiteitä sopivia viestinnän menetelmiä ja välineitä käyttäen he eivät tule ymmärretyksi edes itseään koskevissa asioissa.

Perustuslaissa on viittomakieltä käyttäviä ja vammaisuuden perusteella tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevia koskeva kirjaus. Tähän perustuen jokaiselle kuntalaiselle on varmistettava mahdollisuus tulla kuulluksi ja oikeus tiedonsaantiin hänen vammansa tai sairautensa edellyttämällä tavalla. Oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi on ihmisen perusoikeus.

Osana vuonna 1988 voimaan tullutta lakia Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista on vaikeasti kuulovammaisilla, kuulonäkövammaisilla ja vaikeasti puhevammaisilla henkilöillä ollut vuoden 1994 alusta alkaen subjektiivinen oikeus kunnan järjestämiin tulkkipalveluihin.

Kuntalain 29 § :n mukaan kunnan on tiedotettava asukkailleen kunnassa vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista.

Järjestöille tehdyssä kyselyssä ilmeni, että tietoa ei ole riittävästi saatavilla sosiaali- ja terveydenhuollosta. Erityisesti vanhus- ja vammaispalveluihin liittyvää tiedonsaantia vaikeuttavat palveluiden monimuotoisuus ja niiden tarjonnassa tapahtuvat muutokset. Tiedottamisen hajanaisuus ja päällekkäisyys eri toimijoiden välillä vaikeuttavat oleellisen ja asiallisen tiedon saavutettavuutta.

Kunnan on huolehdittava, että tietoa on saatavilla oikeuksia, palveluita, hoitoa ja tutkimusta sekä kunnallista suunnittelua ja päätöksentekoa koskevissa asioissa. Lisäksi on varmistettava vammaisten kuntalaisten osalta, että he ja heidän lähiyhteisönsä saavat halutessaan yksilöllistä tietoa erityisesti kunnan palveluista, niiden suunnittelusta, hakemisesta ja toteutuksesta heille soveltuvassa muodossa. Henkilökohtaisen neuvonnan ja ohjauksen lisäksi voidaan käyttää erilaisia palveluoppaita ja esitteitä.

Tiedottaminen tulee nähdä vuorovaikutuksena, jonka avulla kuntalainen saa tietoa, mutta samalla hän voi välittää omia näkemyksiään ja kehittämisehdotuksia. Tietotekniikan mahdollisuudet tiedonhallinnassa tulee hyödyntää siten, että saatavilla olevat sähköiset tieto- ja palvelujärjestelmät soveltuvat kaikille käyttäjäryhmille.

Palveluiden järjestämisessä, neuvonnassa ja ohjauksessa sekä asioinnissa turvataan asiakkaan mahdollisuus kommunikoida omalla kielellä. Tarvittaessa käytetään tulkkia tai muuta avustavaa henkilöä myös sellaisessa tilanteessa, jossa mahdollisuus ymmärtää tavanomaista kieltä tai puhetta on vaikeutunut.

Järjestöille tehdyssä kyselyssä nousi selkeästi esiin erityisen palveluohjauksen ja näin ollen myös tiedottamisen keskittämisen tarve. Luotettavan tiedottamisen perusedellytys on sen avoimuus, selkeä dokumentointi sekä saavutettavuus kaikille kohderyhmille.

Kunnan tulisi kehittää menettelytapoja tiedotuspalveluiden ja asiakirjojen saamiseksi eri vammaisryhmien ulottuville. Näkövammaisten henkilöiden tiedonsaannin varmistamiseksi kirjoitetun informaation ja asiakirjojen osalta tulisi hyödyntää esimerkiksi äänitteiden, pistekirjoituksen ja sähköisen viestinnän tuomia mahdollisuuksia. Samoin tulisi käyttää sopivaa teknologiaa, jotta kuulovammaiset henkilöt ja henkilöt, joilla on ymmärtämisvaikeuksia pääsisivät osallisiksi puhutusta informaatiosta.

1. Vammaisjärjestöjen konsultointiapu hyödynnetään tiedotuspalveluiden edistämisessä.
2. Tiedottamista tulee tehostaa erityisesti silloin, kun lainsäädännössä, palveluissa tai elinympäristössä tapahtuu vammaisia ihmisiä koskevia muutoksia.
3. Tiedottamisen keskittämiseksi ja selkeyttämiseksi kehitetään palveluohjaustoimintaa. Palveluja ja toimintoja kehitettäessä hyödynnetään asiakaspalautejärjestelmiä.
4. Tiedottaminen järjestetään kaikille kohderyhmille soveltuvassa muodossa. Selkokieliset tekstit, riittävä kirjainkoko ja selkeät kontrastit helpottavat kaikkia käyttäjäryhmiä. Viittomakielen ja pistekirjoituksen käyttö helpottaa kuulo- ja näkövammaisten henkilöiden tiedottamisen saavutettavuutta. Tiedottamisessa huomioidaan monikulttuurisuus ja käyttäjien kielelliset tarpeet.
5. Viittomakielen-, puhe- ja kirjoitustulkkipalveluiden saatavuutta lisätään tarvetta vastaavasti.
6. Oppaissa, esitteissä ja muussa tiedotuksessa kerrotaan asioimisen kannalta välttämättömät tiedot esteettömyydestä, apuvälineistä, tulkkauksista ja erityispalveluista.
7. Teknologian sovellutusten avulla parannetaan sähköisen viestinnän esteettömyyttä kaikkia käyttäjäryhmiä ajatellen. Esimerkiksi www-sivujen esteettömyys tulee varmistaa näkövammaisten henkilöiden käyttämien apuvälineiden osalta.

Kaikille soveltuva esteetön kaupunkiympäristö tarjoaa kuntalaisille itsenäisen ja omaehtoisen mahdollisuuden tehdä työtä, käyttää palveluita, nauttia vapaa-ajasta ja tavata muita ihmisiä. Liikkumis- ja toimimisesteisiä ovat henkilöt, joiden kyky liikkua, toimia tai kommunikoida itsenäisesti on sairauden, vamman tai muun syyn johdosta heikentynyt väliaikaisesti tai pysyvästi.

Kaikessa kaavoituksessa ja rakennusten suunnittelussa tulee maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti huomioida esteettömyysnäkökohdat. Huonosti toimivat ja esteitä sisältävät suunnittelu ja rakentaminen lisäävät yksilöllisten erityispalveluiden ja –ratkaisujen tarpeita ja näin ollen myös kustannuksia.

Eniten vaikeuksia liikkumisessa kohtaavat liikuntavammaiset, näkövammaiset ja ihmiset, joilla on useita liikkumista vaikeuttavia toimintakyvyn puutteita. Yleisempiä liikkumista vaikeuttavia ongelmia ovat edelleen erilaiset tasoerot jalankulkuympäristössä, rakennuksissa ja kulkuvälineissä (mm. portaat, jyrkät luiskat, reunakivet) sekä näkövammaisilla henkilöillä kulkureittien huono hahmotettavuus ja niille sijoitetut esineet.

Vammaisten henkilöiden omatoimista liikkumista ja asiointia vaikeuttavia tekijöitä on Kemissä monia. Paikoin liian kapeat jalkakäytävät, niille sijoitetut kesäterassit, mainostelineet, pyörätelineet ja muut esteet kapeuttavat liikkumistilaa entisestään. Jalkakäytävien liittymäkohtien luiskat ovat paikoin liian jyrkät ja murentuneet, jotta ne palvelisivat tarkoituksenmukaisella tavalla myös pyörätuolia käyttäviä henkilöitä. Inva-merkein varattuja pysäköintipaikkoja ei ole tarpeeksi käytettävissä varsinkaan pienempien liikkeiden edessä.

Uusimmissa liikerakennuksissa hissit, automaattisesti aukeavat ovet, luiskat ja inva-WC:t helpottavat asioimista. Vanhemmissa liikerakennuksissa ja pienemmissä liikkeissä sisäänkäynnin esteenä ovat usein portaat, kynnykset, liian kapeat ja raskasheloitukselliset ovet. Kaikissa kauppaliikkeissä ei ole riittävästi penkkejä levähtämistä varten, inva-WC:ä ja riittävän tilavia sovituskoppeja. Useimmissa liikkeissä tilojen väljyydessä, tuotteiden sijoittelussa ja palvelutiskien mitoituksessa ei ole huomioitu pyörätuolia käyttäviä asiakkaita samoin pankkiautomaatit ovat liian korkealla.

Liikunta- ja toimimisesteisten henkilöiden lisääntyminen asettaa joukkoliikenteen palveluiden, informaation ja kaluston laadulle lisää vaatimuksia. Erilliskuljetusten ja näin ollen kustannusten tarve kasvaa ilman kaikille avoimen joukkoliikenteen kehittämistä. Esteettömyyden lisäämisessä on kysymys paitsi tasa-arvosta, myös keinosta kehittää joukkoliikennejärjestelmää entistä kilpailukykyisemmäksi ja houkuttelevammaksi kaikille kuntalaisille.

Kemissä toimii arkipäivisin 7.00-18.00 välisenä aikana Palvelulinja Onnikka, joka on kaikille avointa kaupungin julkista joukkoliikennettä. Palvelulinja Onnikan kalusto vastaa erityisesti vanhusten ja vaikeavammaisten tarpeita. Vanhus- ja vammaispalveluiden osoittamat asiakkaat ovat ensisijaisia asiakkaita ja tarvittaessa oikeutettuja palveluun ovelta ovelle. Muut asiakkaat voivat nousta Onnikkaan heidän lähimmältä pysäkiltä tai muusta sovitusta paikasta. Palveluliikenteen käyttäjiltä peritään julkisen joukkoliikenteen maksua vastaava maksu eikä matkojen määrää ole rajoitettu. Maksuvälineenä voi käyttää myös matkahuollosta ostettavaa älykorttia.

Esteettömyys tulee nähdä ensisijaisena, kaikkia hyödyttävänä ja taloudellisena toimintamallina, joka on osa kestävää kehitystä. Tavoitteena on, että esteettömyyttä ei toteuteta erillisratkaisuina, vaan tavanomaisena toimintana kaikessa rakentamisessa.

Tavoitteena on kaikille kuntalaisille turvallinen, terveellinen, viihtyisä, sosiaalisesti toimiva ja kaikkien väestöryhmien tarpeita vastaava elin- ja toimintaympäristö. Ympäristö tulee muuttaa ja rakentaa esteettömäksi siten, että myös liikkumis- ja toimimisesteiset kuntalaiset voivat suoriutua mahdollisimman itsenäisesti ja turvallisesti päivittäisistä liikkumistarpeistaan. Peruspalveluiden ja niihin liittyvän informaation tulee olla kaikkien kuntalaisten saavutettavissa.

Kaikkien kuntalaisten hyvinvointiin vaikuttavat eri hallinnonaloilla tehdyt ratkaisut. Kunnan johdon on sitouduttava kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen vastuuttamalla ja koordinoimalla toimintoja sekä varmistettava toimintojen taloudelliset ja hallinnolliset edellytykset. Kunta huolehtii, että rakennusalan, asuntotoimen ja sosiaalitoimen välillä toimii asianmukainen yhteistyö.

Käyttäjänäkökulma hyödynnetään pyytämällä lausunto esim. kaavasuunnitelmista ja julkisten rakennusten suunnittelusta vammaisneuvostolta, -järjestöiltä ja käyttäjiltä. Kuntalaisten suunnittelu- ja kuulemistilaisuudet pidetään esteettömissä paikoissa ja huolehditaan, että sanoman sisältö on saavutettavissa ja ymmärrettävissä.

Omaehtoisen liikkumisen mahdollistamisen tavoitteena on ensisijaisesti esteetön, kattava ja kaikille kuntalaisille käyttäjäystävällinen joukkoliikennejärjestelmä. Entistä enemmän on kiinnitettävä huomiota koko joukkoliikennejärjestelmän toimivuuteen ja ovelta ovelle –matkojen sujuvuuteen. Palvelulinja Onnikan asiakkaille tehdyssä asiakastyytyväisyyskyselyssä maalis- huhtikuussa 2003 ilmeni, että erityistä huomiota on kiinnitettävä matkustamisen turvallisuuteen, asialliseen informointiin sekä henkilökunnan ammattitaitoon ja koulutukseen.

1. Kaupungin sisäistä joukkoliikennettä sekä liikkumis- ja toimimisesteisten kuljetuspalveluita kehitetään vastaamaan nykyistä paremmin kaikkien kuntalaisten tarpeita. Erityisesti palveluiden tiedottamista on parannettava ja selkeytettävä kaikkia käyttäjäryhmiä ajatellen.
2. Yleisten pysäköintialueiden, katu- ja tienvarsipysäkkien sekä kiinteistöjen pysäkkien yhteyteen on varattava riittävä määrä liikkumis- ja toimimisesteisille soveltuvia pysäköintipaikkoja.
3. Kulkuväylien kunnossapidosta etenkin talviaikaan huolehditaan tarkoituksenmukaisella tavalla.
4. Kulkuväylät ja tilat rakennetaan tai muutetaan kynnyksettömiksi ja portaattomiksi hyödyntäen hissejä ja loivia luiskia. Luistamattomat pintamateriaalit, liukkauden torjunta sekä käsijohteet ja tukitangot tarvittaessa kulkuväylien molemmin puolin helpottavat liikkumista.
5. Kulkuväylät ja erilaiset tilat rakennetaan tai muutetaan riittävän väljiksi myös pyörätuolia käyttävää henkilöä ajatellen. Erilaisiin tiloihin sisäänpääsyn helpottamiseksi käytetään ovenavauslaitteita ja kevytheloituksellisia ovia.
6. Liikkumisen helpottamiseksi tilat ja kulkuväylät valaistaan riittävästi, käytetään tarkoituksenmukaisia materiaaleja ja värejä sekä opasteita ja äänimerkkejä. Mahdolliset vaarapaikat merkitään hyvin. Mainostelineet ja muut tarpeettomat esteet poistetaan kulkuväyliltä.
7. Erilaisten laitteiden ja automaattien asentamisessa huomioidaan hyvä käytettävyys ja ergonomia sekä niitä täydentävä opastus ja henkilökohtainen neuvonta. Palvelutiskien, käyttöpainikkeiden ja tuotteiden sijoittelussa ja mitoituksessa huomioidaan esim. pyörätuolia käyttävän ulottuminen.
8. Erilaisten tilojen ja kulkuväylien rakentamisessa tai muuttamisessa minimoidaan allergiaa aiheuttavat tekijät ja hengitysilman epäpuhtaudet.

Vammaisten ihmisten toimintaedellytysten parantamiseksi tarvitaan yksilöllisiä palveluja ja tukitoimenpiteitä. Nämä eivät rajoitu ainoastaan asunnossa tapahtuvaan toimintaan, vaan niitä tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti elämiseen liittyvinä toimintoina. Nämä palvelut järjestetään sosiaalihuoltolain, vammaispalvelulain ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain perusteella. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ohjaa ottamaan huomioon asiakkaan mielipiteet ja kunnioittamaan hänen itsemääräämisoikeuttaan.

Sosiaalihuoltolain mukaan asumispalveluilla tarkoitetaan palvelu- ja tukiasumisen järjestämistä henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea asunnon tai asumisen järjestämisessä. Sosiaalihuoltolain perusteella järjestetyt yleiset sosiaalipalvelut ovat ensisijaisia palveluita järjestettäessä.

Vammaispalvelulain mukaan kunnan on järjestettävä palvelusasuminen vaikeavammaiselle henkilölle, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluontoisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti. Palveluasumiseen kuuluvat joko oma tai muu tarpeenmukainen, yleensä kunnan järjestämä asumismuoto sekä asumiseen liittyvät palvelut ja tukimuodot. Asumiseen liittyviä palveluita voivat olla avustaminen asumiseen liittyvissä toiminnoissa ja palvelut, jotka tarvitaan asiakkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseksi.

Kehitysvammaisten erityishuollosta säädetyssä laissa erityishuoltoon kuuluvia palveluita ovat mm. asumisen ja työtoiminnan järjestäminen, yksilöllinen hoito- ja huolenpito sekä yhteiskunnallista sopeutumista edistävä toiminta. Erityishuoltoa on annettava henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluksia. Erityishuoltolaki on ensisijainen vammaispalvelulakiin nähden.

Asumista tukevien palveluiden suunnittelun lähtökohtana on asiakkaan kanssa tehtävä palvelusuunnitelma, joka mahdollistaa asiakkaan osallistumisen ja vaikuttamisen palveluiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Palvelutarpeen arvioinnin tukena käytetään siihen soveltuvia toimintakyky- ja palvelutarvemittareita (mm. RAVA). Suunnitelman perusteella asiakkaalla ei ole oikeutta kyseisiin palveluihin, vaan ne perustuvat aina päätöksiin, joissa ilmenee mitä palveluja hänelle on myönnetty, kuinka paljon ja kuinka pitkäksi aikaa.

Ostopalvelusopimukseen tai maksusitoumukseen perustuvat palvelut: Kunta voi tuottaa asumispalvelut itse tai ostaa niitä ulkopuolisilta palveluiden tuottajilta. Kunnan ostaessa asumispalveluita ostopalvelusopimus, asiakkaalle tehty palvelupäätös ja henkilökohtainen hoito- ja palvelusuunnitelma muodostavat kokonaisuuden, joka turvaa laadukkaiden ja tarkoituksenmukaisten asumispalveluiden toteutumisen. Asiakaskohtaisella maksusitoumuksella palveluja ostettaessa sovitaan ainoastaan kyseisen asiakkaan saamista palveluista ja niiden kustannuksista palveluiden tuottajan ja kunnan kesken.

Asumiskokeilu, -valmennus ja palvelutarvekartoitus: Asumisen alkuvaiheen ja muutostilanteiden tukeminen on ennaltaehkäisevää toimintaa. Erityisesti vastavammautuneiden, itsenäistyvien nuorten ja muutostilanteissa olevien toimintarajoitteisten henkilöiden kohdalla palveluiden arvioinnista, harjoittelusta ja suunnittelusta on hyötyä henkilön elämänhallissa. Tienviittoja-projekti on kehitysvammaisten henkilöiden työ- ja asumisvalmennusprojekti. Asumisvalmennuksella ohjataan ja autetaan kehitysvammaista henkilöä ja hänen perhettään itsenäiseen ja tuettuun asumiseen valmentautumisessa. Tarkoituksena on, että asuminen, työ- tai päivätoiminta ja harrastukset nivoutuvat mielekkääksi kokonaisuudeksi kehitysvammaisen henkilön elämässä hänen itsensä haluamallaan tavalla.

Kotihoito: Kotihoito on asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista ja niissä avustamista. Kotihoitoa annetaan alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavan syyn perusteella niille, jotka tarvitsevat apua suoriutuakseen em. tehtävistä ja toiminnoista.

Henkilökohtainen avustaja: Henkilökohtainen avustajajärjestelmä on vammaispalvelulain mukainen taloudellinen tukitoimi, jonka avulla vammainen henkilö palkkaa työntekijän avustamaan itseään päivittäisissä toiminnoissa voidakseen asua ja elää itsenäisesti ja omaehtoisesti. Henkilökohtaista avustajaa voidaan käyttää kotona jokapäiväiseen elämään liittyvissä asioissa ja/tai kodin ulkopuolella asioinnissa, opiskelussa, työssä, harrastuksissa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa.

Omaishoidon tuki: Sosiaalihuoltolain mukaisella omaishoidon tuella tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön kotona tapahtuvan hoidon tai muun huolenpidon turvaamiseksi annettavaa hoitopalkkiota ja/tai palveluita, joiden lähtökohtana on hoito- ja palvelusuunnitelma. Sopimus omaishoidosta tehdään hoitajan ja kunnan välillä ja sen sisältö on määritelty asetuksella. Omaishoitajana voi toimia hoidettavan omainen tai läheinen tai perheen ulkopuolinen henkilö. Kemissä omaishoidon tuen myöntämisen perustana käytetään RAVA-toimintakykymittaria, jonka avulla arvioidaan omaishoidossa hoidettavan asiakkaan toimintakykyä sekä päivittäisen avun ja palvelun tarvetta.

Kuljetuspalvelut: Omaehtoisen toiminnan edellytyksenä ovat riittävät mahdollisuudet liikkua elin- ja toimintaympäristössä. Liikkumismahdollisuuksien turvaamiseksi järjestetään kuljetuspalveluita, saattajapalveluita, henkilökohtaisia avustajia tai tukea oman auton tai liikkumisen mahdollistavien apuvälineiden hankintaan. Kemissä kuljetuspalvelut on järjestetty kutsuliikennetoimintana ensisijaisesti Palvelulinja Onnikan kautta. (Ks. Elinympäristö (rakentaminen ja liikkuminen)). Vammaispalvelulain perusteella myönnettyjen kuljetuspalveluiden asiakkaille järjestetään Palvelulinja Onnikan käyttöoikeuden lisäksi yksilöllisen tarpeen mukaiset taksilla tai invataksilla tapahtuvat kuljetukset. Muilla perusteilla myönnettyjen kuljetuspalveluiden asiakkaat ovat oikeutettuja ainoastaan Palvelulinja Onnikan käyttöön kutsuliikennetoimintana.

Asunnonmuutostyöt: Asunnonmuutostöillä ja asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden korvaamisella pyritään mahdollistamaan vammaisen henkilön asuminen omassa kodissa. Muutostyöt ja välineiden ja laitteiden hankkiminen tehdään aina asiakkaan palvelusuunnitelman mukaisesti. Kunnalla on näiden osalta sitova, määrärahoista riippumaton järjestämisvastuu.

Asumispalveluyksiköiden henkilöstömäärän ja pätevyyden on oltava oikeassa suhteessa asukkaiden yksilölliseen palvelutarpeeseen, elämänrytmiin ja –tilanteeseen. Lisäksi arvioidaan mahdollisten päivystys- ja turvallisuuspalveluiden tarve sekä järjestelmän kyky toteuttaa palvelut joustavasti ja ilman viivettä. Ryhmämuotoisesti toteutettujen asumispalveluiden on annettava asiakkaalle mahdollisuus yksityisyyteen ja mahdollisimman itsenäiseen toimimiseen erityisesti asunnon ja asuinyhteisön ulkopuolella hänen valitsemana ajankohtana. Kunnan on järjestettävä asiakkaiden asumispäätösten ja asumistaitojen tueksi asumiskokeilua ja asumisvalmennusta.

Yksityiseltä ostettavien palveluiden tason on vastattava kunnallisen toiminnan tasoa. Palveluita ostettaessa huomioidaan asiakkaan toiveet ja palveluiden inhimilliset lähtökohdat. Palveluiden tuottajien on kyettävä kuvamaan tarjoamansa palvelut riittävän yksityiskohtaisesti. Asumispalveluiden toteutumiskustannuksia ja laatua arvioidessa kiinnitetään huomiota palvelun tuottajan henkilöstöpolitiikkaan, laadunvarmistukseen ja asiakaspalautejärjestelmään. Taloudellinen ja toiminnallinen laatu sekä palvelutuotannon varmuus luo turvallisuutta ja pitkäjänteisyyttä.

Laadukkaiden asumispalveluiden kehittämiseksi ja asiantuntemuksen varmistamiseksi kehitetään seudullista yhteistyötä. Erityispalveluita voidaan suunnitella, järjestää, arvioida ja kehittää seudullisesti etenkin harvinaisten ja erityisen runsaasti erityisasiantuntemusta tarvitsevien ryhmien palveluiden järjestämisessä.

Kotihoidon tavoitteena on asiakaslähtöinen työskentely, jossa auttajan tai organisaation tarpeet eivät mene asiakkaan tarpeiden edelle. Kotihoito ja siihen varatut resurssit tulee mitoittaa siten, että palvelut voidaan järjestää joustavasti huomioiden kokonaisvaltaisesti asiakkaan elämäntilanne.

Henkilökohtaisen avustajajärjestelmän toteuttamisessa kiinnitetään huomiota työsuhteen jatkuvuuteen, palkkaukseen, tukitoimiin ja sijaisuusjärjestelyihin. Kunnan tulee tukea vammaisen henkilön tosiasiallista mahdollisuutta toimia työnantajana.

Omaishoitajien työtä tuetaan riittävällä korvauksella ja toimivilla lomitusjärjestelyillä hoitajan jaksamisen ja virkistäytymisen turvaamiseksi. Toiminnan suunnitelmallisuus, pitkäjänteisyys ja selkeys luo turvallisuutta niin hoidettavalle kuin hoitajallekin.

Vammaiselle henkilölle turvataan asianmukaiset apuvälineet ja päivittäisissä toiminnoissa tarvittavat koneet ja laitteet, jotka helpottavat arjen sujumista niin asumisessa kuin muussa ympäristössä. Teknologian sovellutukset hyödynnetään itsenäisen toimimisen mahdollistajina. Asunnonmuutostyöt toteutetaan suunnitelmallisesti ja yksilöllisesti mieluummin hieman ennakoiden kuin niin sanottuina hätäratkaisuina.

1. Palvelusuunnittelun turvaamiseksi kehitetään hoito- ja palvelusuunnitelmien käyttöä vastaamaan paremmin asiakkaan yksilöllisiä tarpeita. Palvelutarpeen arvioinnin tukena käytettäviä toimintakyky- ja palvelutarvemittareita kehitetään eri ikäisten kohderyhmien käyttöön soveltuviksi.
2. Vaikeavammaisille ihmisille taataan mahdollisuus asua kotona ja heille turvataan ympärivuorokautiset asumispalvelut. Henkilökohtaiseen avustajajärjestelmään varataan todellisen tarpeen mukaiset resurssit.
3. Kotihoidossa toimivalle henkilöstölle järjestetään tukea ja koulutusta, joiden suunnittelun ja toteutuksen apuna käytetään asiakkaiden ja vammaisjärjestöjen asiantuntemusta.
4. Vammaisille lapsille ja nuorille järjestetään mahdollisuus tilapäishoitoon.
5. Omaishoitajien lakisääteiset vapaat järjestetään todellisten tarpeiden mukaisesti huomioiden hoitajan ja hoidettavan toivomukset.
6. Viittomakielen-, puhe- ja kirjoitustulkkipalveluiden saatavuutta lisätään todellista tarvetta vastaaviksi.
7. Harkinnanvaraisten vammaispalveluiden tarvetta kartoitetaan jatkuvasti ja niihin varataan määrärahat vastaamaan kunnassa esiintyvää tarvetta.
8. Asunnonmuutostöiden tekniset ratkaisut suunnitellaan yhdessä asiakkaan ja eri asiantuntijoiden kanssa.
9. Tukihenkilötoimintaa kehitetään yhteistyössä järjestöjen kanssa.

Kuntoutuksella tarkoitetaan työ- ja toimintakykyä sekä arkipäivän toimintoja tukevia ja edistäviä palveluja. Asiakkaan kuntoutumisessa on oleellista hänen oma aktiivinen osallistuminen kuntoutuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Kuntoutuksen tarve, laatu ja toteutus harkitaan yhteistyössä hoitavan lääkärin, asiakkaan ja mahdollisesti kuntoutuksen järjestäjän kanssa. Tarvittaessa laaditaan yhteistyössä asiakkaan ja kuntoutusta järjestävän tahon kanssa kirjallinen kuntoutussuunnitelma, jossa kuntoutujan elinympäristö huomioidaan kokonaisvaltaisesti.

Kuntoutusta järjestävät ja rahoittavat sosiaali- ja terveydenhuolto, KELA, vakuutus ja työeläkelaitokset, opetus- ja työhallinto, työterveyshuolto, RAY, eri potilasjärjestöt sekä yksityiset palveluntuottajat.

Kuntoutus voi olla lääkinnällistä, ammatillista, sosiaalista ja kasvatuksellista kuntouttavaa toimintaa. Lääkinnällisen kuntoutuksen palveluja ovat muun muassa sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskurssit, fysioterapia, apuvälinepalvelut ja kuntoutusohjaus. KELA järjestää lääkinnällistä kuntoutusta alle 65-vuotiaille vaikeavammaisille henkilöille. Terveyskeskus antaa fysioterapiapalveluita omana toimintanaan ja se myös ostaa lääkinnällisen kuntoutuksen palveluita yksityiseltä sektorilta. Länsi-Pohjan Keskussairaala huolehtii hoitoon liittyvästä tarvittavasta fysioterapiasta, mutta pitkäaikaisemmat sarjahoidot kunta hankkii halvemmilta palveluiden tuottajilta. Keskussairaala järjestää myös KELA :n kustantamana sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskursseja erilaisille asiakasryhmille.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin apuvälinetoiminta on alueellisen apuvälinekeskuksen koordinoimaa toimintaa L-PKS:n ja peruskuntien (Kemi, Keminmaa, Simo, Tervola, Tornio ja Ylitornio) toimipisteiden välillä. Budjetti rahoitetaan erityisvelvoitemaksuna suhteessa kuntien asukaslukuun. Toiminta perustuu lääkinnällisen kuntoutuksen hallintajärjestelmän (KuntoApu) käyttöön, jossa tehdään maksusitoumukset, tilaukset, palautukset, huoltomääräykset, laskujen käsittely sekä maksusitoumukset muille apuvälineitä hankkiville yhteistyötahoille. L-PKS:n toimipisteessä hoidetaan keskitetysti kaikki tilaukset sairaanhoitopiirin alueelta, tehdään vaativat apuvälinearviot ja asunnonmuutostyöarviot sekä keskussairaalasta tulevat apuvälinetarpeiden arviot, sovitukset ja maksusitoumukset. Lisäksi keskussairaala huolehtii kouluttamisesta, KuntoApu hallintajärjestelmän päivittämisestä ja kehittämisestä sekä vuositarjousten toteuttamisesta ja päätöksenteosta yhdessä terveyskeskuksen kanssa.

Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on pitkäaikaissairaan tai vajaakuntoisen henkilön työllistyminen tai työelämässä pysyminen. Työvoimatoimisto hoitaa vajaakuntoisten ammatinvalinnanohjausta, työvoimakoulutusta ja työhön sijoittumista. KELA järjestää kuntoutusta vajaakuntoisille henkilöille, joiden työkyky on heikentynyt oleellisesti. Tukea annetaan mm. ammatilliseen koulutukseen, kuntoutustarvetta ja –mahdollisuuksia selvittäviin tutkimuksiin, työ- ja koulutuskokeiluihin sekä työkykyä ylläpitävään ja parantavaan valmennukseen. KELA järjestää vaikeavammaiselle henkilölle sellaiset kalliit ja vaativat apuvälineet, joita hän tarvitsee työstä tai opiskelusta selviytymiseen. Kemissä pitkäaikaissairaat, vajaakuntoiset, mielenterveyskuntoutujat sekä muut vaikeasti työllistyvät henkilöt pyritään työllistämään Meri-Lapin Työhönvalmennus –säätiön kautta.

Ammattitauteihin ja tapaturmiin liittyvää kuntoutusta haetaan korvaavalta vakuutusyhtiöltä. Työeläkelaitosten järjestämän harkinnanvaraisen ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on työkyvyn palauttaminen ja ylläpitäminen esimerkiksi uudelleen kouluttautumisella, työkokeilulla tai työhön valmennuksella. Järjestöt tukevat sairastuneen/vammautuneen ihmisen selviytymistä ja sopeutumista elämänmuutoksessa järjestämällä esimerkiksi ohjattuja ryhmiä ja tilaisuuksia, puhelinneuvontaa ja myös sopeutumisvalmennuskursseja ja kuntoutusohjausta.

Kaupungin tulee vastata siitä, että vammainen henkilö saa iästä riippumatta tarvitsemansa erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen joko kaupungin omana toimintana tai yhteistyössä muiden tahojen kanssa (esim. KELA). Kaupungin tulee vastata myös siitä, että vammainen henkilö saa veloituksetta tarvitsemansa apuvälineet sekä niihin liittyvän huollon.

Järjestöille tehdyssä kyselyssä ilmeni, että kuulovammaisten apuvälineiden saanti ja niiden käyttöön liittyvän opastus ilman viivytyksiä on tällä hetkellä riittämättömästi järjestetty. Kuntoutumismahdollisuuksia koskevaa tiedotusta on parannettava ja asiakkaan toiveet huomioitava häntä koskevissa asioissa. Myös kuulovammaisille tulisi laatia henkilökohtaiset kuntoutussuunnitelmat palvelemaan kuntoutujan tarpeita.

Kyselyssä ilmeni myös, että erityisesti kotona asuville ikääntyville, kehitysvammaisille, pitkäaikaissairaan omaishoitajille sekä epilepsiaa sairastaville henkilöille tulisi tarjota tietoa ja ohjausta kuntoutumismahdollisuuksista ja niiden hakumenettelyistä riittävien palveluiden turvaamiseksi.

1. Kuntoutussuunnitelma laaditaan kaikille sitä tarvitseville henkilöille ja kuntoutussuunnitelman toteutumista seurataan säännöllisin väliajoin.
2. Apuvälineiden tarjonta ja huolto turvataan riittävin määrärahoin.
3. Vammaisten ihmisten eri elämäntilanteissa tarvitsemasta sopeutumisvalmennuksesta huolehditaan tarpeen mukaisesti.
4. Asiantuntemuksen vahvistamiseksi, ja palvelujen saamisen turvaamiseksi tulee kehittää palveluohjaustoimintaa.
5. Kaupunki huolehtii vammaisen ihmisen kuntoutuksesta, jos Kela, perusterveydenhuolto tai sairaanhoitopiiri eivät kuntoutusta kustanna. Kunta takaa riittävän kuntoutuksen myös 65 vuotta täyttäneille vaikeavammaisille henkilöille. Yhteistyötä vammaisjärjestöjen kanssa tälläkin sektorilla kehitetään.

Työtä ja tavoitteellista toimintaa on pidetty ihmisten – myös vammaisten ihmisten, mielenterveyskuntoutujien ja vajaakuntoisten henkilöiden – hyvinvoinnin ja sosiaalisen integraation kannalta tärkeänä osatekijänä. Sen jäsentää arkielämän rakennetta, luo pohjaa itsetunnolle ja –arvostukselle ja antaa mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja uusien asioiden oppimiseen. Parhaimmillaan työ voi toimia itsensä toteuttamisen ja luovuuden areenana. Työ ja tavoitteellinen toiminta on väline, jonka kautta ihmisellä on mahdollisuus sitoutua tai sosiaalistua yhteisön jäseneksi.

Työ- ja toimintakeskuksessa järjestetyt työ- ja päivätoiminnat ovat tarkoitettu pääasiassa kehitysvammaisille henkilöille. Päivätoiminnat ovat tarkoitettu eniten tukea tarvitseville kehitysvammaisille henkilöille. He ovat huoltosuhteessa eikä päivätoiminnoista makseta työosuusrahaa. Työtoiminnoissa olevat henkilöt ovat myös huoltosuhteessa ja saavat eläkettä sekä työosuusrahaa.

Avotyön / tuetun työtoiminnan päätarkoitus on erilaisten taitojen oppiminen tai kuntoutuminen. Avotyössä / tuetussa työtoiminnassa oleva henkilö työskentelee tavallisessa työpaikassa työhönvalmentajan tuen avulla, silti hän on kehitysvammahuollon kirjoilla ja tekee työtä huoltosuhteessa. Avotyössä / tuetussa työtoiminnassa oleva henkilö saa eläkkeen lisäksi työosuusrahaa.

Tuetussa työssä oleva henkilö työskentelee tavallisessa työympäristössä saaden jatkuvaa ja tiivistä tukea työpaikan hankkimiseksi, työpaikan säilyttämiseksi ja työuran kehittämiseksi. Hän on työsuhteessa työnantajaansa ja normaalin työlainsäädännön alainen. Tuetusta työstä maksetaan yrittäjäntuloa tai palkkatuloa.

Sosiaalisen yrityksen tehtävänä on työllistää vajaakuntoisia työntekijöitä. Se tuottaa tuotteita ja palveluja kuten muutkin yritykset. Sosiaalisen yrityksen työntekijöistä huomattava osa on vammaisia, vajaakuntoisia tai muuten heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Työntekijöille maksetaan normaalia palkkaa ja heillä on kaikilla samat työmahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet.

Kehitysvammaisten henkilöiden työ- ja päivätoiminnasta vastaa Kemin kaupungin kehitysvammahuolto ja toiminta tapahtuu Kemin Karjalahdessa Peiponpesän toimintayksikössä. Hoito-osastolla pyritään ylläpitämään ja edistämään asiakkaiden omatoimisuutta ja sosiaalisuutta järjestämällä virikkeellistä päivätoimintaa. Työtoimintoihin kuuluvat puutyöt, kutomotyöt, keittiö- ja siivoustyöt sekä erilaiset alihankintatyöt yrityksille.

Tienviittoja projekti on kehitysvammaisten henkilöiden työ- ja asumisvalmennus –projekti, joka on aloitettu vuonna 2002 ja sen on määrä jatkua vuoden 2005 loppuun. Tienviittoja –projektin toteuttaja on Kehitysvammaistuki 77 Kemi ry. Projektia toteutetaan yhteistyössä Meri-Lapin Työhönvalmennus –säätiön ja kehitysvammahuollon kanssa. Projektin rahoituksesta vastaa RAY ja Kemin kaupunki. Kehitysvammaiset itse, heidän omaisensa, työvalmentaja ja asumisavustaja tekevät yhteistyötä mukana olevien tahojen kanssa rakentaessaan uutta asiakaslähtöistä työvalmennusta Kemiin.

Tienviittoja-projektin tavoitteena on yksilön elämänlaadun paraneminen, yhteiskuntaan sijoittuminen ja varsinkin lievästi kehitysvammaisten henkilöiden syrjäytymisen ehkäiseminen. Tarkoitus on ohjata 16-40-vuotias kehitysvammainen henkilö taipumustensa ja kykyjensä mukaiseen ammattikoulutukseen tai tuettuun työllistymiseen. Räätälöidyillä ratkaisuilla päämääränä ovat avoimet työmarkkinat. Projekti pyrkii myös poistamaan ennakkoluuloja kohderyhmää kohtaan sekä lisäämään työyhteisöjen suvaitsevaisuutta.

Kemissä pitkäaikaistyöttömät, vajaakuntoiset, mielenterveyskuntoutujat ja muut vaikeasti työllistyvät henkilöt pyritään työllistämään Meri-Lapin Työhönvalmennus –säätiön kautta. Säätiö järjestää sosiaalisena palveluna suojatyötä ja työtoimintaa pitkäaikaistyöttömille, syrjäytymisuhan alaisille nuorille, vajaakuntoisille ja muille vaikeasti työllistyville henkilöille sekä järjestää ja kehittää muuta tähän liittyvää kuntouttavaa toimintaa ja koulutusta. Säätiö toimii työhönvalmennuksen, tuetun työllistämisen, kuntoutuksen, koulutuksen, tuotannollisen toiminnan ja terapeuttisen työtoiminnan monitoimiyksikkönä, joka pyrkii pelkkää tukityöllistämistä pitempivaikutteisiin kokonaisratkaisuihin asiakkaidensa kohdalla.

Säätiön toimintayksikköinä ovat TK-Metalli (metallityöt), OK-Tekstiili (ompelu- ja kudontatyöt) sekä Monitarmo (kierrätys-, korjaus- ja kodinpalvelutyöt). Peruspalveluina kaikilla yksiköillä on työhönvalmmennus, työelämään tutustuminen, työkokeilu ja työharjoittelu, työllistämistyö sekä työnohjaus.

Säätiön järjestämiä palveluita ovat: Kuntouttava työtoiminta, kuntoutus-tutkimus, työkokeilu, työharjoittelu, tukityö, tuettu työllistyminen, mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennus sekä sopeutumisvalmennus- ja tukihenkilötoiminta.

Säätiön sisällä toimii projekteja joihin vaikeasti työllistyvä henkilö voi hakeutua mukaan. Valmennuskeskus -projektin tavoitteena on saada työttömät takaisin työelämään työharjoittelun kautta. Projektia toteutetaan yhteistyössä Meri-Lapin Työhönvalmennus -säätiön, työhallinnon sekä Kemin, Keminmaan ja Simon sosiaalitoimistojen kanssa.

Vammaisten henkilöiden osaaminen ja voimavarat on saatava käyttöön niin ansiotyössä kuin vaihtoehtoisissa työ- ja toimintamuodoissa, sillä useimmat vammaiset henkilöt pystyvät tekemään työtä, kun olosuhteet on tehty suotuisiksi. Henkilön vammaisuus ei saa olla työnsaannin este. Usein vammaisten henkilöiden työllistymistä vaikeuttavat kuitenkin asenteiden lisäksi ympäristötekijät sekä apuvälineiden ja avustajapalveluiden saannin hankaluus. Vammaisten työssäkäynti vähentää yhteiskunnalta vaadittavaa tukea.

Monet pitkäaikaissairaudet ja vammat rajoittavat henkilön suoriutumista kokopäiväisessä työssä. Silti useat näihin ryhmiin kuuluvat ihmiset kykenevät täysipainoiseen työskentelyyn osa-aikaisessa työssä. Kokopäiväisten töiden lisäksi tulee vammaisille tai pitkäaikaissairaille henkilöille järjestää mahdollisuus osa-aikaiseen, projektiluonteiseen sekä etätyöhön. Myös avotyöpaikkoja tulee olla riittävästi. Kehitysvammaisten henkilöiden työtoimintaa tulee kehittää avotyöllistymisen ja tuetun työllistymisen suuntaan siten, että työstä maksetaan työosuusrahan sijaan palkkaa.

Mikään avoimien työmarkkinoiden ulkopuolella tehtävä työ ei saa muodostua missään vaiheessa vammaisia ihmisiä muusta yhteiskunnasta eristäväksi ja integraatioperiaatteen vastaiseksi toiminnaksi. Siksi tuetun työllistymisen erilaiset muodot on liitettävä toiminnalliseksi osaksi muuta työelämää.

1. Painopiste vammaisten työllistymisessä on ensisijaisesti tavanomaiseen ansiopohjaiseen työhön.
2. Kaupungin tulee olla vammaisten työllistämisessä suunnannäyttäjä. Kaupunki työllistää itse ja yhdessä vammaisjärjestöjen kanssa kannustaa työnantajia työllistämään vammaisia. Lisäksi kaupunki ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, että vammaisten työelämään sijoittuminen mahdollistuu. Jos kaupungin palveluksessa jo oleva työntekijä vammautuu, hänelle tarjotaan mahdollisuus jatkaa kaupungin palveluksessa tarvittaessa järjestelemällä työtehtäviä uudelleen.
3. Yhteistyössä kaupungin kanssa työvoimahallinto tiedottaa työntekijälle teknologian suomista mahdollisuuksista ja työnantajalle mahdollisuudesta saada tukea työvoimahallinnosta vammaisten työllistämiseksi.
4. Vaikeavammaiselle työntekijälle turvataan työntekijän ja työnantajan kannalta tarpeelliset työssäkäynnin mahdollistavat apuvälineet ja tukimuodot.
5. Muiden toimenpiteiden lisäksi kehitetään myös vammaisten ja vajaakuntoisten tuettua ja avotyöllistymistä. Heille tarjotaan tukea työpaikan hankkimisessa, työn oppimisessa ja työsuhteen ylläpitämisessä varsinkin yksityissektorilla. Kehitysvammaiset siirretään saattaen koulusta työelämään. Tuettuun ja avotyöllistymiseen varataan riittävästi voimavaroja.
6. Mikäli vammaisen henkilön ei ole mahdollista osallistua työelämään, kaupungin tulee järjestää työ- tai päivätoimintaa siten, että se on mielekästä ja palkitsevaa sekä antaa tilaisuuden hyödyntää ja kehittää taitojaan.

Erityisopetusta annetaan oppilaalle, joka on siten vammautunut tai kehityksessään viivästynyt, ettei menesty peruskoulun muussa opetuksessa tai joka tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi ei sopeudu peruskoulun muuhun opetukseen. Oppilaalla, jolla on peruskoulussa oppimisvaikeuksia tukitoimista huolimatta, on oikeus saada erityisopetusta. Erityisopetus järjestetään mahdollisuuksien mukaan muun opetuksen yhteydessä taikka muutoin erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa.

Sauvosaaren koulussa (Kirkkopuistokadun yksikössä ) toimii neljä harjaantumisopetuksen luokkaa. Kolmessa EHA 1 luokassa oppilaat ovat pääsääntöisesti keskiasteisesti kehitysvammaisia henkilöitä. Vaikeimmin kehitysvammaisten harjaantumisluokan opetussuunnitelmaa (EHA 2) noudattavat oppilaat ovat vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisia henkilöitä. Henkilökuntana luokissa on erityisopettaja sekä koulunkäyntiavustaja(t). Harjaantumisopetuksen yleistavoitteena on kehittää oppilaan taitoja niin, että hän sopeutuu ja integroituu ympäröivään yhteiskuntaan ja kykenee mahdollisimman itsenäiseen elämään. Luontevasti toimivassa yhteistyössä koulun sisällä harjaantumisopetuksen oppilaita on integroitu myös yleisopetuksen tunneille.

Harjaantumisopetuksen oppilaiden oppivelvollisuus kestää 11 vuotta. Opetus on hyvin kokonaisvaltaista ja siinä käytetään kokonaisopetuksen menetelmää huomioiden eri oppilaiden kognitiiviset, affektiiviset ja psykomotoriset mahdollisuudet. Opetus tapahtuu yksilö- ja ryhmäopetuksena. Jokaiselle harjaantumisopetuksen oppilaalle laaditaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) moniammatillisessa yhteistyössä oppilaan eri sidosryhmien kanssa.

Suomen koulutusjärjestelmä muodostuu peruskoulusta, toiseen asteen koulutuksesta sisältäen ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen sekä korkeakouluista, joita ovat ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Aikuiskoulutusta tarjotaan kaikilla koulutustasoilla.

Lukiot: Lukio-opinnot ovat yleissivistävää koulutusta, joka antaa perustan jatko-opintoihin yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin tai ammatilliseen koulutukseen. Lukiokoulutusta järjestetään lukioissa ja aikuislukioissa, lisäksi joissakin kansanopistoissa ja etälukio-opintoina. Kansalais- ja työväenopistoissa voi suorittaa yksittäisiä aineita. Lukion päätteeksi suoritetaan ylioppilastutkinto. Vaikeasti liikunta- tai aistivammaisella opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua opiskelemaan yleisten hakumenettelyjen kautta Kemin lyseon lukioon. Opiskeluunsa hän voi saada tarvittaessa yksilöllisiä tukipalveluita (avustaja-, tulkki-, kuljetuspalvelut) sekä tarpeelliset apuvälineet.

Ammatillinen peruskoulutus: Ammatillinen peruskoulutus antaa tiedolliset ja taidolliset valmiudet suoriutua tietyn ammattialan tehtävistä. Se on sisällöltään samaa niin ammatillisissa oppilaitoksissa kuin ammatillisissa erityisoppilaitoksissakin. Eroja on lähinnä opetuksen menetelmissä, opetusjärjestelyissä ja –olosuhteissa sekä oppilaitosten tarjoamissa oppilashuoltopalveluissa. Ammatillista erityisopetusta voi saada samoissa ryhmissä muiden opiskelijoiden kanssa ammatillisissa oppilaitoksissa, ammatillisten oppilaitosten erityisryhmissä, ammatillisissa erityisoppilaitoksissa, aikuiskoulutuskeskuksissa, aikuislukioissa ja kansanopistoissa, kansalais- ja työväenopistoissa sekä liikunnan koulutuskeskuksissa.

Tällä alueella toimivat Kemi-Tornion ammattiopiston yksiköt aloittain: Kaupan ja matkailun ala, Sosiaali- ja terveysala, Tekniikka ja ravintola-ala sekä Tietojenkäsittely ja kaupan ala. Kemi-Tornion ammattiopistossa erityisesti Tekniikan ja ravintola-alan yksikössä toteutetaan joustavia oppimisympäristöjä erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita ajatellen (OTTE –projekti).

Opintieltä työelämään (OTTE) –projektin tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen järjestelmä, jonka avulla syrjäytymisuhan alla olevat nuoret (17-24-vuotiaat) saavat ammatillisen tutkinnon ja edellytyksiään vastaavan ammattitaidon sekä tukea työllistymiseen. Projektin toimijoina ovat Kemi-Tornion ammattiopisto, Syväkankaan ja Sauvosaaren koulut Kemistä, Keminmaan keskuskoulu, Tornion koulutoimi, Kemin ja Tornion sosiaalitoimistot ja työvoimatoimistot sekä Perä-Pohjolan Tuetun Työllistymisen Tuki ry ja Meri-Lapin Työhonvalmennussäätiö. Projektissa on kolme toimintalinjaa, joissa kehitetään nuorten ammatinvalintaa tukevia menetelmiä ja välineitä, rakennetaan nuoren opiskelua ja elämänhallintaa tukevia verkostoja ja kehitetään ammattiopiston opetus-/ oppimismenetelmiä ja –ympäristöjä sekä kehitetään tuetun työllistymisen menetelmiä ja välineitä.

Ammatilliset erityisoppilaitokset ovat erikoistuneet vammaisten opiskelijoiden ammatilliseen opetukseen ja kuntoutukseen. Osa niistä on keskittynyt tiettyihin vammaryhmiin. Kaikki ammatilliset erityisoppilaitokset järjestävät erityisiä opetus- ja huoltopalveluita ja asiantuntijapalveluita. Kemissä ei tällä hetkellä toimi ammatillisia erityisoppilaitoksia.

Ammattikorkeakoulut: Ammattikorkeakoulututkinto on käytännönläheinen korkeakoulututkinto. Se valmistaa työelämän asiantuntija-, suunnittelu-, kehittämis- ja esimiestehtäviin. Ammattikorkeakouluissa ei ole yhtenäistä linjaa vammaisten hakijoiden valinnassa, vaan oppilaitokset voivat itse päättää minkälaisia opiskelijoita ne valitsevat. Tällä alueella toimii Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, jonka yksiköt ovat Hallinnon- ja yritystalouden, Kulttuurialan, Liiketalouden ja tietotekniikan, Sosiaalialan, Tekniikan sekä Terveysalan koulutusyksiköt. Vammainen tai erityistukea tarvitseva henkilö voi hakeutua opiskelemaan Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun yleisten hakumenettelyiden kautta pääsyvaatimusten edellyttämällä tavalla. Opiskelua tuetaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti tarvittavin tukipalveluin ja apuvälinein.

Yliopistot: Yliopistot eli tiede- ja taidekorkeakoulut antavat tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Ne järjestävät alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta, jatkotutkintoja, täydennyskoulutusta ja avointa yliopisto-opetusta. Lisäksi monilla koulutusaloilla on maisteriohjelmia ja muuntokoulutusta. Yliopistot valitsevat opiskelijansa itse lähinnä valintakokeiden perusteella. Vammaisilla henkilöillä ei ole omia hakukiintiöitä. Yliopistot ovat huomioineet vammaisten hakijoiden ja muiden opiskelijoiden tarvitsemat erityisjärjestelyt ja olosuhteet hyvin eri tavoin. Vammaisella henkilöllä on oikeus saada yksilöllisten tarpeiden mukaiset tukipalvelut ja apuvälineet.

Kehitysvammaisten henkilöiden jatko-opinnot: Kemissä ei tällä hetkellä ole saatavilla kehitysvammaisille soveltuvia jatko-opiskelumahdollisuuksia. Lähimmät ammatillisen erityisopetuksen opiskelupaikat ovat Ylitornion Kristillinen Kansanopisto ja Muhoksella sijaitseva Merikosken ammatillisen koulutuskeskuksen Toivolan toimipaikka.

Erityisopetuksen parantamisen tulee vastaisuudessa perustua laadun edistämiseen ja sitä tukeviin järjestelyihin perusopetuksen sisällä. Inkluusioperiaatteen mukaan jokaisen lapsen tulee saada opiskella siinä lähikoulussa, jossa hän opiskelisi, jos hänellä ei olisi vammaa, sairautta tai muuta oppimisvaikeutta. Jokaisen lapsen ja varhaisnuoren pitäisi voida opiskella lähikoulussa – jo lähipäiväkodissa - omassa tahdissaan, tarvittaessa tuen avulla. Lähikoulu on yksi keino vähentää varhaista syrjäytymistä. Lähikouluissa tulisi voida rakentaa joustavia oppimisympäristöjä ja niihin liitettyjä tukitoimia.

Tavoitteena on rakentaa koulujen sisälle eri tavoin eriyttäviä opetusjärjestelyjä, menetelmiä ja ryhmäratkaisuja, jotka olisivat kaikkien oppilaiden käytössä tilapäisesti tai pitempiaikaisesti. Tarvitaan myös palvelujen eriyttämistä koulujen välillä. Tämä edellyttää kunnan sisällä poikkihallinnollista ohjausta ja yhteistyötä.

Sekä peruskoulujen että ammattiin johtavien oppilaitosten tulee huomioida tilojen rakentamisessa ja uudistamisessa esteettömyysnäkökohdat myös liikunta- ja aistivammaisten opiskelijoiden ja opiskelemaan hakeutuvien oppilaiden tarpeita ajatellen.

Kun opettajille tulee varsinaisen opetustyön ohessa tehtäviä oppimisen tukipalvelujen asiantuntijoina, tarvitaan tukitoimia myös opettajille. Opettajille tulee luoda omia oppimisympäristöjä ja tukiverkostoja. Erityisopettajien koulutusta ja luokanopettajien täydennyskoulutusta tulee lisätä tarvetta vastaavaksi.

Vammaisille ihmisille taataan heidän kykyjensä mukaiset muiden kanssa yhdenvertaiset ammatillisen ja korkeakouluasteisen kouluttautumisen mahdollisuudet. Myös erilaisia muita ammattiin valmentavan koulutuksen muotoja, kuten oppisopimuskoulutusta ja etäopiskelumahdollisuuksia hyödynnetään. Koulutuksen ajankohtaisuuteen kiinnitetään huomiota. Vammaisten koulutustasoa nostamalla edesautetaan heidän mahdollisuuksiaan työllistyä.

1. Vammaiselle turvataan vaihtoehtoja valita oppilaitos, jossa on mahdollisuus esteettömään liikkumiseen. Siihen oppilaitokseen, jossa vammainen opiskelee, osoitetaan tarvittavat tukimuodot, apuvälineet ja avustajapalvelut sekä liikkumisesteet poistetaan. Viittomakielisten kuulovammaisten oikeus opiskella omalla äidinkielellään turvataan.
2. Opetustyötä vammaisten parissa tekevien täydennyskoulutuksesta huolehditaan. Ammatillisesti koulutettujen koulunkäyntiavustajien saatavuus turvataan.
3. Koululaisten iltapäivä- ja loma-ajan välttämätön hoito turvataan riittävin resurssein.
4. Koulukuljetuksista huolehditaan myös mikäli koulu sijaitsee oppilaasta riippumattomista syistä kotikunnan ulkopuolella.
5. Mukautettuja (mm. oppisopimuskoulutus) ammatillisen kouluttautumisen mahdollisuuksia kehittämällä turvataan tasavertainen mahdollisuus henkilökohtaiseen ammatilliseen suuntautumiseen ja opiskelupaikan valitsemiseen.

Erilaiset kulttuuri- liikunta- ja vapaa-ajan palvelut luovat kaikille kuntalaisille mahdollisuuden osallistua fyysisesti ja sosiaalisesti virkistävään toimintaan, joka tukee myös henkistä hyvinvointia.

Kemissä erityisliikuntaa järjestävät mm. Kemin kaupungin liikuntatoimi, terveyskeskuksen fysioterapiaosasto, kansalais- ja työväenopistot sekä eri vammaisjärjestöt. Kemin kaupungissa on oma erityisliikunnanohjaaja (erlo). Hänen työhönsä kuuluu mm. yhteydenpito vammais- ja eläkeläisjärjestöihin. Vierailut sisältävät jumppatuokioita ja keskustelua liikuntaan liittyvissä asioissa. Kemissä kokoontuu viikoittain noin 20 erilaista eritysliikuntaryhmää. Joissakin ryhmissä on mukana opiskelija-avustaja. Erityisliikunnanohjaaja järjestää erilaisia kursseja mm. lasten ratsastusta, oikeaoppista kaatumista, dysfasialasten uimakoulua sekä laskettelua. Uimahallilla järjestetään erityisliikuntaa mm. seuraaville ryhmille: Sydän- ja hengityselinsairaille, kehitysvammaisille, syöpäpotilaille, MS- ja afasiapotilaille.

Kemin uimahalli on uusittu ja laajennettu v.1997 ja nyt se tarjoaa hyvät mahdollisuudet erityisliikuntaan. Ulko-oven eteen on järjestetty asianmukaiset invapaikat ja tuloreitillä on pyörätuoliluiska. Uimahallin katsomoon ja kahvilaan pääsee pyörätuolilla. Allastiloissa on kuntoallas ja pienempi opetusallas. Toiminta-altaaseen pääsee pyörätuolilla luiskan avulla. Kuntosali-liikuntasaliin pääsee pyörätuolilla. Uimahallissa on tilaussauna, jossa voi liikkua myös pyörätuolilla. Jos henkilö tarvitsee avustajaa, tilaussaunaan pääsee yhdellä pääsymaksulla. Saunasta on esteetön pääsy uimahalliin. Allastiloissa on tilava pyörätuoli-WC ja uimahallilla on kaksi aikuisen ja yksi lasten suihkupyörätuoli.

Uimahallin lisäksi ohjattua erityisliikuntaa voi harrastaa mm. keilahallissa, Tervahallin liikuntasalissa, kulttuurikeskuksen liikuntasalissa sekä myös vanhainkodissa, palvelutaloissa ja toimintakeskuksissa. Karihaaran koululla voi pelata pyörätuolikoripalloa. Näkövammaisille on järjestetty jumppaa ja keilailua. Kemissä on kolme suurta urheilukenttää (Karihaara, Paavonkari ja Sauvosaari), joista Sauvosaaren kentän yhteydessä on asianmukaiset pesu- ja pukeutumistilojen lisäksi kuntosali, jonne on esteetön pääsy. Kemin jäähalli ja monitoimihallina toimiva Junko-Halli sijaitsevat Jungon kaupunginosassa. Halleihin on esteetön pääsy.

Kemin työväenopisto ja Toivola-Luotola kansalaisopisto järjestävät omalta osaltaan erityisliikuntaa. Lisätietoja saa mm. syksyisin ilmestyvästä ohjelmavihkosesta. Syksyisin ilmestyy myös kemiläisten erityisryhmien liikuntakalenteri. Esite sisältää tiedot missä ja milloin eritysliikuntaryhmät kokoontuvat.

Kemin vammaisten vapaa-ajan ja kulttuurin toimintaa järjestävät mm. edellä mainittu Kemin kaupungin erityisliikunnanohjaaja sekä eri vammaisjärjestöt.

Kemin Kulttuurikeskukseen pääsee pyörätuolilla, ala-aulassa on taidemuseo ja sen näyttelyt ovat suunnattu pääosin näkeville ja siksi teosluetteloita ei ole saatavissa esim. pistekirjoituksena, suurikokoisena tekstinä eikä luettuna. Taidemuseoon pääsee hyvin pyörätuolilla, mutta Sauvosaarenkadulla olevaan Historialliseen museoon on liikuntarajoitteisten on vaikea päästä.

Kemin kirjastoon pääsee liikuntaesteettömästi, sinne on pyritty hankkimaan kaikki ilmestyneet äänikirjat ja selkokirjojat. Pistekirjoitustekstejä on saatavilla jonkin verran. Asiakkaan toivomuksen mukaan teoksia voidaan tilata myös näkövammaisten kirjastosta. Lukusalissa on näkövammaiselle tarkoitettu suurentava lukulaite. Kemin kaupungin teatteriin pääsee pyörätuolilla. Kuulovammaisia varten teatterissa on induktiosilmukka ja heillä on mahdollisuus saada käsikirjoitus luettavaksi.

Kemissä on kaksi elokuvateatteria. Valtakadun Kinopirttiin on portaiden takia vaikea päästä pyörätuolilla. Toinen elokuvateatteri on kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa oleva Bio City, johon on ilmoitettava etukäteen pyörätuolin käytöstä. Auditorioon on asennettu induktiosilmukka.

Musiikkiopisto, Konserttisali ja Kemin Pirtin juhlasali ovat sellaisia paikkoja, joihin ei pääse pyörätuolissa.

YK:n yleisohjeiden mukaan virkistys-, liikunta-, urheilu- ja vapaa-ajantoimintaan on saatava lisää moninaisuutta konkreettisella tasolla. Perinteistä urheilu- ja liikuntamuodoista on kehitettävä vammaisille soveltuvia variaatioita. Vammaisten ihmisten tulee voida osallistua erilaisiin kaikille avoimiin vapaa-ajan palveluihin sekä saada tarvittaessa myös erityispalveluita.

Hyvä kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden saavutettavuus edellyttää tiloihin pääsyn ja käytön esteettömyyttä (ks. Elinympäristö (liikkuminen ja rakentaminen)). Erityisesti informaation tarjontaan ja muotoon tulee kiinnittää huomiota. Yhteistyö palveluiden käyttäjien ja erilaisten yhteisöjen kanssa lisää palveluiden saavutettavuutta. Kulttuuri ja vapaa-ajan palveluiden tarjontaan tutustumista helpottavat erilaiset tempaukset (esimerkiksi ilmainen kuljetus tai alennetut hinnat tiettyinä ajankohtina) ja oheispalveluiden kuten kahviloiden ja kauppojen edullisuus.

Järjestöille tehdyssä kyselyssä ilmeni, että osallistumista kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintoihin parantavat henkilökohtaisiin avustajiin panostaminen. Osallistumista rajoittavat huonot liikkumismahdollisuudet ja erilaisten toimintojen puutteelliset järjestelyt kaikkia käyttäjäryhmiä ajatellen esimerkiksi induktiosilmukoita ei ole riittävästi käytettävissä. Kirjoitustulkkien huono saatavuus rajoittaa kuulovammaisten osallistumista eri toimintoihin.

1. Kunnassa ryhdytään toimenpiteisiin muuttamalla kaikille kuntalaisille avoimet virkistys- ja liikuntatilat esteettömiksi. Vammaisten henkilöiden kulttuuritoimintaa, liikunta- ja vapaa-ajan palveluita tuetaan avustuksin ja esimerkiksi tarjoamalla toimintoihin soveltuvia tiloja.
2. Asiantuntemuksen säilyminen turvataan riittävällä liikunta- ja virkistyspalveluihin perehtyneellä henkilöstöllä.
3. Vammaisten henkilöiden osallistumista kulttuuri- ja vapaa-ajantoimintaan helpotetaan turvaamalla riittävät apuväline- ja avustajamahdollisuudet. Myös riittävät tulkkipalvelut mahdollistetaan osallistumisen turvaamiseksi.
4. Vammaisjärjestöjen ja kaupungin eri hallintokuntien keskinäistä yhteistyötä lisätään ja kehitetään.
5. Virkistys- ja kulttuuritilaisuuksien järjestämisessä huomioidaan tilojen riittävästä valaistuksesta, akustiikasta ja selkeästä sijoittelusta niin, että esim. puhujan kasvot näkyvät.
6. Virkistys ja kulttuuripalveluiden löytäminen on helpompaa, jos ohjelmistoissa huomioidaan monikulttuurisuus ja käyttäjien kielelliset tarpeet. Selkokieliset tekstit, riittävä kirjainkoko ja selkeät kontrastit helpottavat kaikkia käyttäjäryhmiä.
7. Informaation vastaanottamista helpottaa, jos näyttelystä tai tilaisuudesta on saatavilla taustatietoa. Informaation monimuotoinen tarjonta (katselu, kuuntelu, koskettelu) sekä viittomakielen ja pistekirjoituksen käyttö on suotavaa. Kuulemisen helpottamiseksi tulee käyttää apulaitteita kuten tele/induktiosilmukkaa tai ääntä vahvistavia kuulokkeita.
8. Mainoksissa, esitteissä ja muussa tiedotuksesta kerrotaan osallistumisen kannalta välttämättömät tiedot esteettömyydestä, apulaitteista, tulkkauksista ja erityispalveluista.
9. Internetsivuilla tulee ottaa huomioon käyttäjien erilaiset tarpeet, mm. näkövammaisten käyttämät apuvälineet.

Monilla suomalaisilla sosiaali- ja terveysalan järjestöillä ja yhdistyksillä on kansainvälistä yhteistyötä. Euroopan yhdentymisen sekä kansainvälisen vuorovaikutuksen lisääntymisen vaikutuksesta useat järjestöt ovat mukana erilaisissa yhteistyöhankkeissa tai kehitysyhteistyössä. Toimintaa koordinoidaan usein myös monien valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten yhteistyöjärjestöjen ja muiden toimijoiden kautta.

Pohjois-Suomen alueella toimivilla järjestöillä on kansainvälistä yhteistyötä lähinnä pohjoisten lähialueiden kesken. Esimerkiksi Kuolan niemimaalla on olemassa monia yhteistyö- ja kehittämistarpeita. Kansalaisjärjestötoiminta hakee siellä toimintamuotojaan ja toimintaedellytyksiään. Järjestöillä on tärkeä rooli venäläisen yhteiskunnan uudistumisprosessissa ja suomalaiset järjestöt voivat omalta osaltaan tukea kansalaisyhteiskunnan kehittymistä. Kansalaisjärjestöjen toiminta ja ruohonjuuritason paikallinen työ rakentaa uutta ja kestävää ihmisten hyvinvointia. Yhteistyö suomalaisten ja Kuolan niemimaan venäläisten järjestöjen välillä on toistaiseksi ollut vähäistä.

Kansainvälisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen tavoitteena on hyödyntää/lisätä järjestöjen asiantuntemusta ja vaihtaa kokemuksia eri maiden kesken. Samalla tarkoituksena on tukea vastavuoroisesti muiden maiden järjestöjen toimintaa sekä osallistua kehittämistyöhön.

1. Kansalaisjärjestöseminaarien ja –konferenssien järjestäminen ja niihin osallistuminen.
2. Vierailujen, opintokäyntien ja yhteisten vapaa-ajan ja kulttuuritapahtumien järjestäminen.
3. Neuvonta ja ohjaus, esim. terveyskasvatus- ym. kirjallisen materiaalin levittäminen.

Vammaisneuvosto on vammaispalvelulakiin perustuva vapaaehtoinen kaupunginhallituksen asettama elin. Kemiin vammaisneuvosto perustettiin vuonna 1989. Vammaisjärjestöissä tehdään erittäin merkittävää sosiaali- ja terveyspalveluja täydentävää työtä. Vammaisjärjestöt tulee ottaa ns. kolmannen sektorin edustajina osaksi kemiläistä kestävää kehitystä. Vammaisneuvosto toimii vammaisten henkilöiden, heidän omaistensa ja vammaisjärjestöjen sekä kaupungin eri toimialojen yhteistyöelimenä.

Kemin Vammaisneuvosto on määritellyt tehtävänsä seuraavasti:

• Edistää viranomaisten, vammaisten henkilöiden ja vammaisjärjestöjen yhteistoimintaa kaupungissa.
• Seuraa kaupungin yleisiin oloihin vaikuttavaa kunnallishallinnon päätöksentekoa vammaisten kannalta.
• Seuraa vammaisille henkilöille tarkoitettujen palveluiden, tukitoimien ja muiden etuuksien kehitystä kaupungin alueella.
• Edistää vammaisten henkilöiden tasa-arvoista osallistumista yhteiskunnan eri toimintoihin kuten koulutukseen, työhön, asumiseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin, kulttuuri- ja harrastustoimintaan.
• Käsittelee vammaisneuvostolle tulevat aloitteet ja toivomukset ja ryhtyy niiden vaatimiin toimenpiteisiin.
• Tekee aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja kunnan eri viranomaisille vammaisuuteen liittyvissä asioissa, erityisesti julkista rakentamista, asumista ja liikennettä koskevissa asioissa.
• Huolehtii käsittelemiensä asioiden tiedottamisesta.
• Pitää järjestörekisteriä.
• Valmistelee seuraavan vuoden toimintasuunnitelman, talousarvion sekä antaa toimintakertomuksen.
• Hoitaa muut vammaisneuvoston toimialaan kuuluvat ja kaupunginhallituksen määräämät tehtävät.

Kemin Seudun Vammaisjärjestöjen Neuvottelukunta on nimennyt seuraavat jäsenet:

Varsinaiset jäsenet: Varajäsenet:

Ahlqvist Veikko, pj

Alamommo Jaakko, varapj Hoppula Kyösti

Vieruaho Seppo Pietikäinen Lahja

Vallo Ritva Puotiniemi Hilja

Niemelä Olli Ronkainen Jouko

Kaupunginhallitus on nimennyt neljä eri hallinnonalan edustajaa ja varajäsentä sekä määrännyt sihteerin:

Varsinaiset jäsenet: Varajäsenet:

Saramaa Marjatta, soster Hannu Rauha

Leiti Marita Tapio Marjaleena

Alakontiola Hannu kph:n edustaja Holopainen Raimo

Paakkolanvaara Hannu, karaoke Eloranta Tero

Räisänen Sirkka-Liisa, siht. ulkopuolinen, ei jäsen

Kemissä toimii yli kaksikymmentä vammaisjärjestöä, jotka ovat valinneet keskuudestaan Kemin Seudun Vammaisjärjestöjen Neuvottelukunnan. Neuvottelukunnassa on jäsenenä 16 jäsenyhdistystä, jotka maksavat pientä jäsenmaksua toimintansa tukemiseksi.

Diabetes yhdistys ry

Kehitysvammaisten Tuki ry

Kemin Seudun Invalidit ry.

Kemin Seudun Kuulo ry

Kemin Seudun Näkövammaiset ry

Kemin Seudun Reuma ry

Kemin Seudun Sydänyhdistys ry.

Länsi-Lapin Hengitysyhdistys ry

Länsi-Pohjan Dementia yhdistys ry

Länsi-Pohjan Epilepsiayhdistys ry

Länsi-Pohjan MS-yhdistys ry.

Meri-Lapin Alueen Cp-yhdistys ry

Merilapin Menier-yhdistys ry

Pohjois Suomen Syöpäyhdistys ry

Sotainvalidien Kemin Seudun naisjaosto

Yhdessä ry

Jotta vammaisjärjestöt voivat olla vakavasti otettava yhteiskunnallinen vaikuttaja, niiden on kyettävä löytämään entistä vahvempi yhteistoiminta ja keskinäinen solidaarisuus. Järjestöjen yhteistyöelimet sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla voivat merkittävästi lisätä niiden vaikuttamismahdollisuuksia ja vammaisuuteen liittyvän tiedon levittämistä. Vammaisuuden määrittelyssä tulisi huomioida myös sellaiset vammat, jotka ei ole aina ulospäin nähtävissä, mutta aiheuttaa vammasta kärsiville suuriakin vaikeuksia selvitä jokapäiväisistä tehtävistään työssä tai kotona.

Järjestöt tekevät mittavaa työtä vammaisten henkilöiden ja heidän omaistensa hyväksi lähes vailla yhteiskunnan suoranaista tukea. Hyvin pienillä yhteiskunnan lisäpanoksilla olisi järjestöjen työtä mahdollista helpottaa ja samalla aikaansaada yhteistoiminnalla synergiaa vammaisten ja koko yhteiskunnan yhteiseksi eduksi ja hyväksi. Passivoituneet ja vajaatoimiset pienet yhdistykset saataisiin samalla aktivoitumaan.

1. Vammaisneuvosto kutsuu kaupungin edustajia kokouksiinsa kertomaan tulevista suunnitelmista.
2. Kaupungin tulee tukea vammaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä hankkimalla järjestöille yhteiseen käyttöön soveltuvat kokoontumis- ja toimitilat, joiden varustukseen kuuluvat arkistointimahdollisuudet, konttoritekniikka, keittiö ja kahvio.
3. Kaupungin tulee selvittää mahdollisuus palkata järjestöjen käyttöön työntekijäksi vammainen henkilö EU-, RAY- tai työllisyysvaroin. Työntekijä työskentelisi yhteisessä toimitilassa, ja hänet koulutettaisiin asiantuntijaksi vammaisten henkilöiden asioiden hoitoon.
4. Kaupungin tulee turvata vammaisneuvoston toimintaedellytykset osoittamalla talousarviossa varat sen työskentelyyn.
5. Kaupungin virallisissa delegaatioissa tulee olla mukana vammaisjärjestöjen edustaja (koti- ja ulkomaat).
6. Kemin kaupungin tulisi kaikilla toimintatasoilla päätöksenteosta toteutukseen hyödyntää laajan vammaisjärjestökentän monipuolista asiantuntemusta vammaiskysymyksissä.
8. Neuvottelukunnan toimintaan mukaan tulisi saada myös muut paikkakunnalla toimivat vammaisjärjestöt.

Kemin vammaispoliittisessa ohjelmassa on esitetty useita konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, jotka kuitenkin vaativat edelleen työstämistä yksilöidymmiksi ohjelmiksi. Tämä voi tapahtua vammaisneuvoston ja eri toimialojen välisissä yhteistyöryhmissä. Vammaisneuvosto seuraa, arvioi ja tarkistaa ohjelman tavoitteita sekä niiden toteutumista kahden vuoden välein. Lisäksi vammaisneuvosto päivittää vammaispoliittisen ohjelman tiedot tarpeen mukaan kerran vuodessa.

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista

Sosiaalihuoltolaki

Suomen perustuslaki

Liikenne- ja viestintäministeriön esteettömyysstrategia 2003, Kohti esteetöntä liikkumista.

Sosiaali- ja terveysministeriö 1994, Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskevat yleisohjeet.

Sosiaali- ja terveysministeriö 1995, Kohti yhteiskuntaa kaikille.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2000, Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite ja toimintaohjelma 2000-2003 (TATO).

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto 2003, Yksilölliset palvelut, toimivat asunnot ja esteetön ympäristö, Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositus.