Museon näyttelymestari Janne Kuoppala lähikuvassa.

Janne Kuoppala

22.1.2021

Olen 36-vuotias kemiläisen kulttuuriperinnön puolustaja. Työskentelen Kemin historiallisessa museossa ja olen koulutukseltani filosofian maisteri. Olen syntynyt ja viettänyt suurimman osan elämästäni Kemissä. Päädyin opiskelemaan historiaa Oulun yliopistoon. Se oli minulle luonnollinen vaihtoehto koska ei minulla ei ollut juuri muita kiinnostuksen kohteita. Historia on kiehtonut minua jo lapsesta saakka enkä kouluaikoina juuri muuta osannut. Opintojen aikana minulle syntyi ajatus suuntautua museoalalle. Kotiseuturakkaana ihmisenä oli onnenpotku, että valmistumiseni jälkeen kotikaupunkini museossa oli avoimena työpaikka. Työkseni painin menneisyydessä, mutta vapaa-aikana pyrin olemaan mukana myös nykyhetkessä. Harrastukseni ovat lähinnä luontohenkisiä. Kesäisin teen pitkiä vaelluksia erämaissa ja soutelen lohta joella. Syksyin metsästän hirviä ja poimin marjoja. Talvisin hiihtelen metsissä ja istuskelen pilkkimässä meren jäällä. Kevään tullen narrailen ahvenia jääpeitteen sulaessa. Kaikkiin näihin onneksi löytyy mahdollisuus ihan läheltä. Se on varmasti suurin syy, miksi palasin takaisin kotikaupunkiini.

Vihreä museo

Kemin kaupunki sitoutui jo vuonna 2017 YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Ympäristöystävällisyys ja kestävä kehitys eivät ole museoalallakaan vieraita käsitteitä. Vuoden 2021 alussa Kemin museotkin sitoutuvat toimimaan ISO 14001 –standardin mukaisesti. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että vasta nyt museoissamme olisi alettu huomioimaan ympäristöasioita. Nyt meillä on toiminnallemme olemassa myös selkeät strategiset tavoitteet.

Museotyössä on jo ympäristöajattelun kannalta olemassa monia hyviä käytänteitä. Esimerkiksi esineiden elinkaariajattelu on museoissa viety huippuunsa. Esineiden vastaanotto tapahtuu tarkan harkinnan mukaan ja kokoelmiin päätyvät esineet säilytetään pysyvästi.

Kemin historiallisen museon intendentti Janne Kuoppala luetteloi vastaanotettuja esineitä. Kuva: Nina Susi 2020.

Vihreä Kemi –toimintaohjelma on jo neljän vuoden ajan määrittänyt tekemiämme valintoja ja käytänteitä. Olemme jo pitkään kiinnittäneet huomiota työssämme käytettävien materiaalien ekologisuuteen ja panostaneet kierrättämiseen. Museotyön syntilistalla on usein syntyvät pakkaus- ja suojamuovijäte. Esineet ja teokset on varastoitava ja niitä on kuljetettava niin, että niille ei pääse syntymään vahinkoa. Tämä tarkoittaakin usein sitä, että museoissa käytetään vuosittain runsaasti kuplamuovia ja pakkausteippiä. Kuplamuovikaan ei ole kertakäyttötavaraa, vaan samaa suojakäärettä käytetään useita kertoja.

Teokset on pakattava hyvin niiden vahingoittumisen estämiseksi. Kuva: Kemin taidemuseo 2016.

Yksi haaste, johon meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota on sähkönkulutus. Museoiden näyttelyissä käytettävien esityslaitteiden energiatehokkuus on vuosien varrella parantunut. Käytössämme oleva tekniikka on jo osin vanhentunutta ja sellaista, että ne syövät energiaa läpi vuorokauden. Tulevaisuuden hankinnoilla tulemme tähtäämään siihen, että museoissamme myös energiatehokkuus saataisiin kestävälle pohjalle.

Kemin taidemuseon näyttelymestari Reima Juopperi valaisee näyttelyteoksia tarkoituksenmukaisilla led-valaisimilla. Kuva: Nina Susi 2021.

Näyttelyiden järjestämiseen kuuluu aina myös kuljetuksia. Logistiikan järjestäminen on yksi keskeisiä näyttelyiden tuottamiseen liittyviä asioita. Yhden näyttelyn järjestäminen tarkoittaakin usein satojen kilometrien mittaisia kuljetuksia. Museoalalla kuljetuksista vastaa aina museoammatillinen henkilöstö. Tällä tavoin varmistutaan siitä, että teoksia ja esineitä käsitellään asianmukaisesti myös kuljetusten aikana ja esineet ja teokset siirtyvät nopeasti suoraan lähtöpaikasta museolle. Museoissamme olemme jo pitkään pyrkineet järjestämään kuljetukset siten, että yhdellä reissulla saamme molempien museoiden ajot hoidettua samalla kertaa. Yhdistelemme kuljetuksia myös lähialueen muiden museoiden kanssa.
Museoiden ympäristöystävällisyyteen panostaminen tarkoittaa myös pitkällä tähtäimellä rahallisiakin säästöjä, kun materiaali- ja kuljetuskustannukset pienenevät ja energiatehokkuus paranee. Ympäristösertifiointi pakottaa museot kiinnittämään erityistä huomiota myös hankintoihin, kuten näyttelytekstien painatus- ja ripustusmateriaaleihin.

Tarkastelussamme on jo tullut esiin, että museot ovat toiminnoiltaan varsin ympäristöystävällisiä. Toki parannettavaakin vielä löytyy. Käytettävien materiaalien käyttöikä on yleensä pitkä, jopa satojakin vuosia. Kokoelmien säilyttämisessä käytettävät materiaalit valitaan siten, että ne eivät ikääntyessään vahingoita teoksia tai esineitä. Tästä syystä muovisten materiaalien käyttöä pyritään välttämään. Esimerkiksi museoiden varastotiloissa kaikki materiaalit ovat neutraaleja (kuten esimerkiksi käsittelemätön lehtipuu ja teräs). Tekstiilien pakkaamisessa käytettävä luomupuuvilla on myös yleisesti käytetty museomateriaali.

Kemissä museotkin ovat valmiita osallistumaan talkoisiin paremman huomisen puolesta.

Takaisin listaukseen