Kemi ei ole Perämeren Pariisi eikä Suomen Monaco. Täällä emme yritä olla jotain muuta kuin oikeasti olemme. Kemi on aito peräpohjalainen periksiantamaton ja vähän hullukin kaupunki.

Kemissä luovuus on taitoa seilata vastatuuleen ja omaan suuntaan. Me tempaisemme omia juttuja. Meillä on lumilinna ympäri vuoden ja jäänmurtaja turisteille. Meillä on Suomen kuninkaan kruunu, vaikka Suomessa ei ole kuningastakaan.

Kesäisin nautimme merestä ja auringosta, syksyn tullen kotikaupunkimme maiseman värjää upea ruska. Taivaan loimutessa revontulta, otamme vastaan aidon valkoisen talven purevine pakkasineen. Kevätaurinko herättää luontomme hurjaan, vertaansa vailla olevaan kasvuun ja elinvoimaan.

Ja Kemissä tuulee. Aina. Tuulen ansioista meistä on tullut erityisen sisukas kansa ja olemme selvinneet aikojen saatossa monista vaikeista haasteista. Kemiläinen tuuli raikastaa ja puhdistaa, se on hyvää tuulta. Se on energiaa.

Kemi on rehellisesti sitä, mitä se on: rouhea ja rehti lappilainen pikkukaupunki, ehkäpä ei maailman paras kaupunki, mutta varmasti tavallista parempi paikka asua ja elää, nukkua ja syödä, nauraa ja nauttia. Kemi on takuuvarmasti paras kemiläinen kaupunki maailmassa ja se on olemassa meitä jokaista varten.