Musiikkiopistoon voivat hakea Kemin, Keminmaan, Simon, Tervolan ja Tornion kunnissa kirjoilla olevat lapset ja nuoret. Opetusta järjestetään Kemissä, Tervolassa ja Torniossa.

Opiskeltavat aineet

Tällä sivulla on tietoa seuraavista asioista:

Klassinen linja

Opiskelukokonaisuus on oman soittimen oppitunnit, musiikin hahmotusaineiden opiskelu ja yhteismusisointi.

Musiikin opiskelu Meri-Lapin musiikkiopistossa perustuu musiikin laajan oppimäärän mukaiseen opetussuunnitelmaan. Tavoitteena on, että musiikkiopiston opinnoissa oppilaan musiikillinen ajattelu kehittyy. Oppilas hallitsee hyvin soittotekniikan ja osaa musiikin eri tyylilajit niin hyvin, että pystyy lopulta myös itsenäiseen työskentelyyn.

Oppilas pääsee soittamaan muiden kanssa, kun taitoja on kertynyt riittävästi yhteismusisointia varten. Musiikin hahmotusaineiden opinnot aloitetaan yleensä 10-vuotiaana. Musiikin hahmotusaineissa kehittyy luovuus, käytännön muusikkous, improvisointi ja yleinen musiikin hahmottaminen.

Sivuaineopinnot ja valinnaiskurssit laajentavat oppilaan musiikillista näkemystä ja auttavat oivaltamaan uusia näkökulmia musiikin tuottamiseen.

Takaisin sivun alkuun

Rytmimusiikin linja

Rytmimusiikin eri tyylejä kuten poppia, rockia, jazzia ja bluesia opetetaan oppilaan omassa oppiaineessa. Musiikkiopistoon voi hakeutua opiskelemaan pop-laulua sekä sähkökitaran, sähköbasson, rumpujen tai pop-pianon soittoa.

Tunneilla opitaan soittotekniikan lisäksi kullekin tyylille ominaisia sooloja ja muuta improvisointia. Musiikkiopistossa oppii tulkitsemaan ja sovittamaan biisejä, jotka voivat olla omiakin. Bändikoulutus tulee mukaan soittotaidon karttuessa. Oppilas pääsee esiintymään oppilaskonserteissa, koulukonserteissa ja tapahtumissa yhdessä muiden kanssa.

Takaisin sivun alkuun

Kielisoittimet

Viulutunnilla musiikkiopistossa oppilas ja opettaja.
Viulutunnilla Meri-Lapin musiikkiopistossa opettaja Teija Häkkinen ja oppilas Frida Kilpiäinen. KUVA: NINA SUSI

Harppu

Harppu on näppäilemällä soitettava kielisoitin, jolla voidaan soittaa yksittäisiöä ääniä, sointuja ja melodiaa. Harpussa on pedaaleita, joita jalalla painamalla voidaan muuttaa näppäilemällä tuotettua ääntä.

Soittimen koot: Pedaaliharppu iso, pikkuharppu

Suositeltava aloitusikä: 7-vuotiaana

Kantele

Kantele on kielisoitin ja Suomen kansallissoitin, jolla voi soittaa hyvin monenlaista musiikkia kansanmusiikista klassiseen ja kevyeen musiikkiin.
Musiikkiopistolla on kantelemuskariryhmiä eskari-ikäisille lapsille.

Soittimen koot: Yleensä pienillä soittajilla on ensisoittimena 5-kielinen kantele, jolla pienenkin lapsen on helppo oppia soittamaan sointuja ja yksinkertaisia melodioita. Taitojen ja iän karttuessa oppilas siirtyy isoon koti- tai konserttikanteleeseen, jossa kieliä on 36–39. Soittamisen voi aloittaa myös suoraan isolla kanteleella.

Suositeltava aloitusikä: 5–6 -vuotiaana.

Kitara

Akustisen kitaran herkkä ääni ja rikas sointimaailma ovat antaneet sille paikan maailman suosituimpien soittimien joukossa. Suureen suosioon on vaikuttanut myös kitaran soveltuvuus hyvin monenlaiseen musisointiin. Melko vähäiselläkin harjoittelulla voi olla mukana erilaisissa yhtyeissä, ja pidemmälle ehtineen soittajan käsissä kitara soi kuin pieni orkesteri!

Meri-Lapin musiikkiopistossa akustisen kitaran opiskelu tapahtuu nailonkielisellä kitaralla ja sormilla näppäilemällä (plektraa käytetään teräskielisissä kitaroissa). Käyttökelpoisen kitaran minimivaatimuksena on yleensä kokopuinen kansi. Tällaisen soittimen hankintahinta pussin tai laukun kanssa on alimmillaan noin 300 euroa, mutta parinsadan euron lisäpanostuksella saa jo todella laadukkaan ja kauttaaltaan kokopuisen oppilassoittimen.

Soittimen koot: Kitaroita on saatavilla monenkokoisia, joten jokaiselle kitaransoiton aloittavalle löytyy juuri oikeankokoinen soitin.

Tavallisimmat kitaran koot ovat:

  • ¼ = 4–6 -vuotiaille
  • ½ = 6–9 -vuotiaille
  • ¾ = 8–12 -vuotiaille
  • täyskoko 11–

Kannattaa muistaa, että perustasoisissa kitaroissa pienempi koko ei merkitse alhaisempaa hintaa, koska hinta perustuu pääasiassa rakentamiskustannuksiin eikä juurikaan käytetyn materiaalin määrään. Soitinta ei tarvitse hankkia etukäteen. Parasta on yleensä neuvotella hankinnasta opettajan kanssa.

Tervetuloa opiskelemaan intiimiä kotisoitinta, joka ei vaadi muuta perhettä käyttämään kuulosuojaimia!

Alttoviulu

Alttoviulu on viuluun verrattuna tummempiääninen jousisoitin. Viulun korkean E-kielen sijaan alttoviulussa on matala C-kieli. Matalampi ääni tarvitsee täysikokoisessa soittimessa suuremman kaikukopan ja pidemmän kaulan soidakseen mahtavasti myös alimmalla C-kielellä. Täysikokoinen alttoviulu on viulua kookkaampi, joten notkeat pitkät sormet helpottavat huomattavasti soitonopiskelua.

Suositeltava aloitusikä: 5–9 vuotiaana.

Vanhemmalla iällä aloittaneet ovat päässeet innostuksen auttamana nuorempia nopeampaan edistymiseen. Aloitussoitin voidaan valita soittajan koon mukaan ja vaihtaa tarpeen mukaan isompaan myöhemmin.

Musiikkiopistolta löytyy vuokrattavaksi muutamia erikokoisia alttoviuluja oppilaille.

Kontrabasso

Kontrabasso on jousisoitinperheen suurikokoisin soitin. Kontrabassossa on matala ääniala ja soi oktaavin selloa alempaa. Soitinta voi soittaa orkesterissa tai soolona.

Suositeltava aloitusikä: koosta riippuen

Sello

Sello on jousisoitin, joka muistuttaa viulua. Sello on kuitenkin paljon suurempi kuin viulu, ja sitä soitetaan istuen. Sellon ääniala on laaja ja ihmisääntä muistuttava. Sellon sointi on syvä ja sillä voi soittaa monelta eri korkeudelta: matalasta c-kielestä kirkkaan a-kielen korkeisiin ääniin.

Sello on hieno soolosoitin jolla voi soittaa myös orkestereissa ja erilaisissa yhtyeissä kamarimusiikkia. Yhteismusisointi ja esiintymiset ovatkin tärkeitä asioita soittamisessa ja ovat soittoharrastuksen suola!

Sellonsoittoa opetellessa korvat ovat tärkeä työkalu. Soitonopiskelun myötä opitaan kuuntelemaan sävelpuhtautta ja omaa sellon sointia. Sellonsoitossa tarvitaan tahtoa ja intoa. Säännöllinen harjoittelu ja päättäväisyys palkitsevat soittajansa!

Suositeltava aloitusikä: 6-vuotiaana

Musiikkiopistosta löytyy erikokoisia selloja aloittelevalle sellistille vuokrattavaksi.

Viulu

Viulu on jousisoitinperheen pienokainen, jonka perheeseen kuuluvat alttoviulu, sello ja kontrabasso. Viulunsoittajalle on tarpeen tarkka sävelkorva, joka kehittyy ahkeralla harjoittelulla. Lastenlaulujen kuuntelu ja laulaminen on yksi parhaista keinoista kehittää korvaa. Päättäväisyys, sinnikkyys ja määrätietoinen harjoittelu tekee mestarin. Yksilöllisessä opetuksessa on mahdollista ottaa huomioon henkilökohtainen kehitys.

Soittimen koot: Viuluja on monen eri kokoisia, aina tulitikkuaskin kokoisesta kokoviuluun (4/4), joten jokaiselle löytyy omansa. Iän karttuessa viulua vaihdetaan suurempaan kasvun mukaan.

Suositeltava aloitusikä: 5–9 -vuotiaana

Takaisin sivun alkuun

Kosketinsoittimet

Harmonikka

Monipuolinen soitin, jota soittamalla kehittää samalla koordinaatiokykyä. Kaksi erilaista järjestelmää käsittävällä harmonikalla soitetaan yhtäaikaisesti sekä melodiaa oikealla että säestystä vasemmalla kädellä. Käytössä on myös melodiabassoharmonikka, jossa nimensä mukaisesti voi bassopuolella (vasen käsi) soittaa melodiaa. Kyseisessä harmonikassa on kaksi samanlaista sormiota molemmille puoliskoille. Harmonikan sormiot jakaa palje, joka on harmonikan sielu. Palje tuottaa sävelet, jotka syntyvät näppäimiä painamalla ja paljetta liikuttamalla.

Harmonikka on kätevä keikkasoitin, koska sitä voi soittaa melkein missä vain joko yksin, säestää laulajaa tai soittaa toisen soittajan kanssa ja porukassa.

Soittimen koot: Harmonikkoja on erikokoisia. Siksi soiton voi aloittaa hyvin nuorena ja soittajan kasvaessa myös soittimen koko suurenee.

Suositeltava aloitusikä: 6–8 -vuotiaana

Piano

Piano on kuin taikalaatikko – hieman mielikuvitusta, ripaus taitoa ja tuloksena musiikkia, jolla voi värittää maailman! Vaikka pianolla on nopeasti helppo tuottaa mukavalta kuulostavaa musiikkia, soittimen todellinen hallinta vaatii kärsivällistä harjoittelua ja periksiantamatonta luonnetta. Pitää myös viihtyä itseksensä – palkinnoksi pianosta on mahdollista saada elinikäinen ystävä.

Pianolla voi tuottaa sekä melodian että harmonian. Pianisti ei siis tarvitse säestäjää, mutta yhteismusisointi on tietysti hauskaa!

Pianistin tarvitsee yhdistää sormet, aivot ja jalat. Tämä vaati soittajalta hyvää keskittymiskykyä ja koordinaatiota.

Vielä eräs tärkeä seikka: onhan kotisoittimesi oikea akustinen piano? Silloin opettajasi voi heti alkeista alkaen saattaa sinut soittotekniikassa oikealle tielle. Opit myöskin kuuntelemaan ja tuottamaan musiikissa merkityksellisiä sävy- ja tunnelmaeroja.

Pop-piano

Rytmimusiikin linjalla voi opiskella pop-pianoa, jonka painopisteenä on kevyen musiikin eri tyylit. Pop-pianon soittaminen on hauskaa ja monipuolista: ainetta opiskellessa voi tutustua esimerkiksi pop-, tai rocktyylisiin soolopianokappaleisiin, vapaaseen säestykseen eli sointumerkeistä soittamiseen, sekä tietysti bändisoittoon. Myös improvisointi kuuluu olennaisena osana pop-pianistin taitoihin.

Pianisti/kosketinsoittaja voi opettajan ohjauksella harjoitella myös syntetisaattorin eli ”syntikan” käyttämistä. Syntikalla voi maalata musiikillisesti erilaisia äänimaisemia esimerkiksi jousi-, tai urkusoundeja käyttämällä sekä opiskella soolojen soittamista siinä missä bändin kitaristitkin.

Takaisin sivun alkuun

Laulu

Klassinen laulu

Nuotinlukutaito ja jonkin soittimen soittotaito ovat suotavia, muttei pakollisia. Laulunopiskelun opinto-ohjelmaan kuuluvat paitsi omat laulutunnit, myös säestystunnit, musiikin hahmotusaineiden opiskelu, esiintymiset oppilaskonserteissa ja suoritukset oman edistymisen tahdissa.

Laulun pääsykokeissa esitetään yksi klassinen laulu (esimerkiksi kansanlaulu tai lied). Jos lauluun halutaan säestys, nuotti on hyvä ottaa mukaan.

Suositeltava aloitusikä: 16–17 -vuotiaana

Pop-laulu

Rytmimusiikkilinjan laulutunneilla harjoitellaan ensisijaisesti tervettä ja vapaata laulutapaa. Laulutunnin osa-alueita ovat hengitysharjoitukset, laulutekniikkaharjoitukset ja ohjelmiston harjoittelu.

Laulettava ohjelmisto sisältää opiskelun vaiheesta riippuen kansanmusiikkia, laulelmia, iskelmämusiikkia, pop- ja rockmusiikkia, R ’n’ B -musiikkia, musikaali- ja elokuvamusiikkia sekä bluesia ja jazzia. Tietyssä opintojen vaiheessa opiskelija osallistuu myös opiston bändiopetukseen laulajana esiintyen oppilaitoksen konserteissa.

Takaisin sivun alkuun

Lyömäsoittimet

Kaksi poikaa rumputunnilla musiikkiopistossa.
Olli Talus (vas.) ja Arttu Antinoja opiskelivat syyskuussa 2019 Meri-Lapin musiikkiopiston rumpuryhmässä. KUVA: NINA SUSI

Lyömäsoittimiksi voidaan kutsua melkein mitä tahansa esineitä ympärillämme. Niitä voivat olla myös vaikkapa sormien napsuttelu, käsien taputus tai vaikka jalkojen tömistely.

Varsinaiset lyömäsoittimet, joita musiikkiopistossa opiskellaan, voidaan jakaa neljään ryhmään:

  1. Rummusto eli rumpusetti, jota yleisesti käytetään vaikkapa rock- yhtyeissä.
  2. Patarummut, jotka taas ovat yleisimmät sinfoniaorkesterin lyömäsoittimet.
  3. Mallet-soittimet, kuten Xylofoni, Marimba, Kellopeli, Grotales, Vibrafoni ja Putkikellot. Näillä soittimilla voidaan soittaa melodioita, tai sointuja, kuten vaikkapa pianolla.
  4. Kaikki muut pienet ja isot soittimet, esimerkiksi Pikkurumpu, Isorumpu, Lautaset, Triangelit, Tamburiinit, sekä loputon määrä mitä erilaisimpia ja mielikuvituksellisempia soittimia.

Lyömäsoittimia voidaan myös tarkastella ja ryhmitellä maantieteellisesti. Soittimia on käytetty jo tuhansia vuosia eri puolilla maailmaa ja joskus samankaltainen soitin voi olla aivan eriniminen kahdessa eri maassa. Erilaiset lyömäsoittimet usein antavatkin viitteen siitä, mistä päin maailmaa musiikki on kotoisin.

Musiikkiopiston lyömäsoitinopetus alkaa aina soittamisen perusasioista joiden harjoittelu luo perustan myöhempää vaativampaa opiskelua varten. Alkeita opiskellaan aina pikkurumpua soittaen. Oppilaan taitojen karttuessa opiskelu laajenee rumpusetin soittoon, jossa tutustutaan erilaisiin rytmimusiikin peruskomppeihin sekä setin käyttöön erilaisissa kokoonpanoissa. Nuotinlukutaidon lisääntyessä opiskelu laajennetaan Patarumpujen soittoon ja edelleen Mallet-soittimiin, joiden soitossa aluksi keskitytään sävelasteikkojen harjoitteluun. Tukena tässä työssä ovat teoriaopinnot, jotka kannattaakin aloittaa heti opintojen alussa. Melodioita ja helppoja kappaleita soitetaan aina asteikkoharjoittelun lomassa.

Lyömäsoitinten soitto avaa tien erilaisiin orkestereihin, joihin usein tarvitaan useampi lyömäsoittaja. Siten töitä yleensä riittää kaikille halukkaille. Samassa orkesterissa voikin soittaa samanaikaisesti eritasoisia soittajia oman osaamisensa mukaan. Pidemmälle ehtineet soittavat vaikeammat osuudet ja aloittelijat helpommat. Lyömäsoitinten soitto on erittäin mielenkiintoista ja mukavaa hommaa. Suosittelen.

Reima Halme, Lyömäsoitinten soiton opettaja

Rummut

Kun rumpali soittaa rumpusettiä, on hänellä edessään vähintään neljä erilaista rumpua, kaksi symbaalia ja jalkapedaalilla toimivat lautaset. Hänen työpisteensä keskus on rumpupenkki, jolla istuen hän hallitsee setin suurimman bassorummun jalkapedaalilla, toisella jalalla hihat-lautaset, molemmin käsin virvelirummun ja kaksi tom tom -rumpua sekä telineellä olevat symbaalit eli lautaset. Työvälineinä ovat rumpukapulat, joiden lyönti saa setin osista aikaan erisävyisiä ääniä. Rummut on voimakas soitin, ja niitä käytetään komppaamiseen eli säestykseen rytmimusiikkiyhtyeissä ja bändeissä.

Kuulonsuojaus on ensiarvoisen tärkeää rummunsoittoa harrastettaessa. Rumpalin taitoa mittaa kyky soittaa intensiivisesti, mutta samalla pienellä voimakkuudella.

Tällä harrastuspolulla pääsee treenaamaan erittäin monipuolista lajia, tasapainoa, hengitystä ja lihaskuntoa sekä tietenkin keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä.

Suositeltava aloitusikä: 10-vuotiaana

Takaisin sivun alkuun

Puhallinsoittimet

Neljä poikaa puhallintunnilla musiikkiopistossa.
Meri-Lapin musiikkiopiston tunnilla Kemin puhaltajista vasemmalta lukien Niilo, Atte, Onni ja Antti. Opettajana Hiromitsu Kobayashi. KUVA: NINA SUSI

Alttotorvi

Alttotorvi on kolmiventtiilinen puhallinsoitin jota soitetaan puhallinorkestereissa. Soitin muistuttaa baritonia, muttaon äänialaltaan Es- vireinen.

Suositeltava aloitusikä: 7-vuotiaana

Baritoni

Baritonitorvi on tuuban pikkuveli. Se on hyvin paljon samannäköinen kuin tuuba, mutta kooltaan pienempi. Baritonissa on kolme tai neljä venttiiliä joiden avulla äänenkorkeutta vaihdetaan.

Baritoni on vaskiyhtyeiden, seitsikoiden ja puhallinorkesterien tärkeä osa. Baritonissa on pyöreä ja pehmeä ääni, joka usein pääsee oikeuksiinsa sille sävelletyissä kauniissa melodioissa.

Suositeltava aloitusikä: 7-vuotiaana

Fagotti

Fagotti on matalaääninen puupuhallin, joka koostuu kahdesta rinnakkaisesta putkesta joiden alapäät on yhdistetty toisiinsa.

Suositeltava aloitusikä: 9-vuotiaana

Huilu

Huilu kuuluu puupuhallinperheeseen, vaikka nykyään poikkihuilut valmistetaankin useimmiten metallista. Huilu kootaan kolmesta osasta: suukappale, runko ja jalka, joten se menee pieneen tilaan ja on helppo kuljettaa mukana.

Huilulle on sävelletty hyvin monenlaista musiikkia ja sitä voi soittaa niin yksin kuin erilaisissa kokoonpanoissa pienistä yhtyeistä aina sinfoniaorkesteriin asti.

Hyvän aloittelijan huilun saa noin 500-600 eurolla. Soitin kannattaa valita aina opettajan opastuksella. Opistolla on myös muutamia vuokrasoittimia.

Suositeltava aloitusikä: 6–7 -vuotiaasta ylöspäin

Klarinetti

Klarinetti on puupuhallin, jossa on kauniin pehmeä ja taipuisa ääni. Sen ääniala ja ilmaisuvoima ovat vertaansa vailla: hyvin matalista äänistä hurjan korkeisiin ja hyvin hiljaisista todella koviin ääniin.

Soiton alkuun pääsee yleensä helposti ja nopeasti. Nuoremmat lapset voivat aloittaa klarinetin soiton hiukan pienemmällä ja hyvin kevyellä Clarineoklarinetilla ja vaihtaa normaalikokoiseen klarinettiin sitten, kun sormet yltävät koskettimille.

Hyvä uusi klarinetti maksaa noin 500 euroa ja clarineo noin 150 euroa. Soittamiseen tarvitaan lisäksi ruokopuusta valmistettuja klarinetin kieliä. Opistolla on muutamia soittimia vuokrattavaksi.

Suositeltava aloitusikä:
7-vuotiaana Clarineoklarinetti
9-vuotiaana Klarinetti

Kornetti

Kornetti kuuluu vaskisoittimiin. Kokonsa puolesta kornetti on trumpetin ja taskutrumpetin välistä ja siinä on hieman pehmeämpi ääni. Moni lapsi aloittaa soittamisen kornetilla ja siirtyy sitten isompana trumpettiin.

Suositeltava aloitusikä: 7-vuotiaasta ylöspäin

Käyrätorvi

Vaskipuhaltimiin kuuluvan käyrätorven ääni on kaunis ja pehmeä. Käyrätorvi kuuluu sekä puhallin- että sinfoniaorkesteriin. Orkestereiden lisäksi soitinta käytetään myös pienemmissä yhtyeissä.

Toivottavaa olisi, että suussa olisi ainakin edessä rautahampaat. Torven ääni muodostetaan huulilla ja sen korkeutta säädellään puhaltamisen lisäksi venttiileillä. Soittaminen on tekniikkalaji, eikä se ole raskasta (kaikki ilma menee putken sisälle hyötykäyttöön).

Musiikkiopistolla on muutamia aloitussoittimia, joita voi vuokrata. Omaa soitinta ei siis tarvitse heti hankkia.

Soittimen koot: Käyrätorvia on kahta kokoa.

Suositeltava aloitusikä: 7–8 -vuotiaana

Oboe

Oboe kuuluu puupuhaltimien soitinperheeseen yhdessä huilun, klarinetin ja fagotin kanssa. Sen kaunis, hieman nasaali ja kantava ääni on kuultavissa erityisesti sinfoniaorkesteriteoksien koskettavissa sooloissa.

Oboen persoonallinen ääni mahdollistaa monipuolisen ilmaisun aina koomisista kommenteista kauniisiin pitkälinjaisiin sooloihin. Yhdessä fagotin kanssa oboe kuuluu niin sanottuihin röörisoittimiin.

Suositeltava aloitusikä: 10-vuotiaana

Pasuuna

Pasuuna on vaskisoittimista ainoa, jossa ei ole venttiilejä vaan niin sanottu slide eli veto. Sen avulla äänestä toiseen voidaan liikkua portaattomasti.

Pasuuna on monipuolinen soitin, jolla voidaan soittaa musiikkia laidasta laitaan, esimerkiksi sinfoniaorkesterissa, puhallinorkesterissa ja big bandissä.

Soittimen koot: Pasuunoita on yleensä kolmenlaisia: altto-, tenori- ja bassopasuunoita. Näistä tavallisin on tenoripasuuna, jolla soittoharrastus useimmiten aloitetaan. Tenoripasuunoita tehdään myös pienemmässä koossa, joten soittamisen voi aloittaa jo melko nuorena.

Suositeltava aloitusikä: 7–9 -vuotiaana

Saksofoni

Saksofonissa on pehmeä ja soinnukas ääni, joka muuntautuu helposti niin klassisen musiikin taiturointiin kuin kevyen musiikin svengaaviin rytmeihinkin. Saksofoni kuuluu puupuhaltimiin soittimessa käytettävän ruokopuisen kielen takia, vaikka soitin onkin muuten täysin metallinen. Soiton harrastus aloitetaan yleensä alttosaksofonilla.

Soittimen koot: Saksofoneja on useita eri kokoisia. Pieni ja korkeaääninen sopraanosaksofoni sekä alttosaksofonia isommat tenorisaksofoni ja baritonisaksofoni ovat yleisimmin tunnetut saksofonit.

Hyvä uusi oppilasmallinen alttosaksofoni maksaa noin 800–1000 euroa. Lisäksi soittamiseen tarvitaan saksofonin lehtiä (kieliä). Opistolla on muutamia soittimia vuokrattavaksi.

Suositeltava aloitusikä: 9–10 -vuotiaana

Trumpetti

Trumpetti on pienikokoisin ja korkeaäänisin vaskipuhallin. Trumpetti on monipuolinen soitin ja sitä voi käyttää sekä yksittäisenä soolosoittimena että orkestereissa ja yhtyeissä.

Soittimen koot: Trumpetista on olemassa pienempi malli, taskutrumpetti. Taskutrumpetti on soittotavaltaan samanlainen kuin trumpetti.

Suositeltava aloitusikä: 8–9 -vuotiaana (taskutrumpetti 6-vuotiaana).

Tuuba

Tuuba on vaskipuhaltimista suurin ja äänialaltaan matalin. Tuubansoiton aloittamiseen vaikuttaa ikää enemmän soittajan koko, soitinta tulee jaksaa kannatella ja kantaa.

Tuuba on monipuolinen soitin, jolla on tärkeä osa niin puhallinorkesterissa, sinfoniaorkesterissa kuin pienemmissäkin kokoonpanoissa. Se on bassosoitin, joka luo pohjan musiikille.

Suositeltava aloitusikä: 7–9 -vuotiaana

Takaisin sivun alkuun

Sähkösoittimet

Sähköbasso

Sähköbasso on sähkökitaran lähisukulainen ja sen vastuulla ovat bändin kaikkein matalimmat taajuudet. Sitä voidaan käyttää lähes kaikissa rytmimusiikin tyyleissä.

Basson tärkein tehtävä bändissä on soittaa tiukasti yhteen rumpujen kanssa. Kun oikea rytmi ja svengi löytyy harjoittelun kautta, soittaminen tuntuu todella palkitsevalta.

Sähköbasso on myös melodia- ja sointusoitin: sillä voidaan soittaa solistisesti siinä missä sähkökitarallakin. Basso ei myöskään aina tarvitse rumpuja kaverikseen, vaan sillä voidaan soittaa myös soolokappaleita.

Huomaa, että kuten useimpia sähkösoittimia, myös sähköbassoa voidaan tarvittaessa harjoitella kuulokkeilla, jolloin soittaminen on lähes äänetöntä.

Sopiva aloitusikä sähköbasson soittoon riippuu paljolti soittajan pituudesta, koska aivan pienimpien kädet eivät vielä yllä basson otelaudalle.

Suositeltava aloitusikä: 8–12 -vuotiaana

Sähkökitara

Sähkökitara on kielisoitinten kuningas, jota käytetään monipuolisesti rytmimusiikissa. Oli tyylinä sitten pop, rock, heavy metal, hip hop tai jazz löytyy sähkökitaralle aina soitettavaa. Soittimen soundiskaala on todella laaja: erilaisia efektejä käyttämällä sähkökitaran soundia voi vaihdella kauniin pehmeistä kaiuista aina voimakkaseen säröön asti. Se on siis kielisoittimien kameleontti, jonka ääni muokkautuu lähes rajattomasti soittajan mielikuvituksen mukaan.

Sähkökitaraa voi soittaa joko yksin tai yhdessä. Palkitsevinta on kuitenkin bändissä musisointi, jolloin pääsee samalla tutustumaan muihin samanhenkisiin soittajiin. Heti kun soittamisen alkeet ovat hallinnassa, voidaan jo kokeilla bändissä soittamista.

Huomaa, että kuten useimpia sähkösoittimia, myös sähkökitaraa voidaan tarvittaessa harjoitella kuulokkeilla, jolloin soittaminen on lähes äänetöntä.

Sähkökitaratunneilla voidaan soittaa myös akustista kitaraa. Rytmimusiikissa käytetään paljon teräskielistä akustista kitaraa, joka soveltuu hyvin esimerkiksi pop-kappaleiden säestykseen. Esimerkiksi laulajat säestävät usein itseään juuri teräskielisellä akustisella kitaralla. Teräskielisen akustisen kitaran heleää soundia käytetään usein myös bändissä sähkökitaran rinnalla.

Soittamisen aloitusikä sekä sähkökitarassa että akustisessa kitarassa riippuu paljolti soittajan pituudesta, koska aivan pienimpien kädet eivät vielä yllä kitaran otelaudalle.

Suositeltava aloitusikä: 8–12 -vuotiaana

Takaisin sivun alkuun