Jouko Eskelisen valokuvia

Kemin kulttuurikeskuksen Aulagalleriassa on esillä upea Jouko Eskelisen valokuvanäyttely 13.8.-30.10.2026.

Jouko Eskelisen tie valokuvaajana ulottuu yli viiden vuosikymmenen taakse. Vuonna 1956 syntynyt Eskelinen sai ensimmäisen kerran ”palkkaa” valokuvaamisesta jo vuonna 1972. Vuosien mittaan kamerasta on tullut hänelle paitsi ammatin väline myös tapa tarkastella ihmistä ja ympäröivää maailmaa. Keminmaan Lautiosaaressa toimivan Valokuvaamo Datafunin kuvaajana hän on työskennellyt muotokuvien, häiden, perheiden, juhlatilaisuuksien ja tuotekuvauksen parissa, mutta erityisen läheiseksi alueeksi on muodostunut ihmisen kuvaaminen. 

Eskelisen valokuvissa ihminen ei ole vain kohde kameran edessä. Parhaimmillaan kuvattavasta rakentuu henkilöhahmo, jonka olemuksesta katsoja alkaa vaistomaisesti etsiä tarinaa. Kasvojen uurteet, katseen suunta, käden asento, vaatteen pinta tai pieni yksityiskohta voivat olla yhtä merkityksellisiä kuin itse ilme. Eskelinen ei pyri näyttämään kaikkea. Hän jättää tilaa myös katsojan omalle mielikuvitukselle. 

Näyttelyssä on esillä 15 suurta näyttävää valokuvaa, jotka vangitsevat katsojan katseen.

Näyttely on avoinna Kemin kulttuurikeskuksen aukiolojen mukaan, on maksuton ja esteetön.

Tervetuloa!

Valokuvaaja: Jouko Eskeline
Kotisivut: www.datafun.fi
Instagram: @jouko_eskelinen

Muotokuvien mestari

Muotokuvavalokuvauksessa Eskeliselle tärkeäksi työvälineeksi nousee valo. Monissa hänen muotokuvissa valo tulee määrätietoisesti yhdestä suunnasta ja ympärillä oleva pimeys saa jäädä pimeydeksi. Kasvot, kädet tai jokin yksittäinen yksityiskohta nousevat esiin varjoista. Valo ei tällöin ainoastaan valaise kuvattavaa, vaan rakentaa koko kuvan. Varjo puolestaan ei ole jotakin, joka pitäisi poistaa, vaan yhtä tärkeä osa kuvaa kuin valaistu alue. 

Eskelisen kuvallinen ilmaisu on usein pelkistettyä. Katsojan ei tarvitse pitkään etsiä kuvan pääkohdetta. Tausta voi kadota lähes kokonaan, värimaailma supistua muutamaan sävyyn ja kuva rakentua yhden katseen, kasvojen tai eleen ympärille. Samalla pienet yksityiskohdat saavat suuren merkityksen. Ihon, parran, hiusten, kankaan, turkiksen tai savun tekstuurit tuovat kuvaan aineellisuutta ja tuntua. Kuvattava saa näyttää ihmiseltä ja materiaalit saavat säilyttää oman luonteensa. 

Mustavalkoisessa ilmaisussa tämä pelkistäminen tulee ehkä selvimmin esille. Kun väri katoaa, jäljelle jäävät valo, varjo, pinta ja muoto. Eskelisen vahvimmissa mustavalkokuvissa nämä elementit muodostavat lähes graafisia kokonaisuuksia. Kuva ei tunnu värikuvan mustavalkoiseksi muunnetulta versiolta, vaan se näyttää syntyneen ajatuksesta, jossa maailma on alusta lähtien nähty sävyinä ja valoina. 

Vaikka Eskelisen henkilökuvissa voidaan tunnistaa tällaisia toistuvia piirteitä, hän ei itse määrittele tekemistään yhden tietyn tyylin kautta. Pikemminkin hänen tyylinsä on monipuolisuus.

Meritoitunut useissa valokuvakilpailuissa

Valokuvaamisen monipuolisuus näkyy Jouko Eskelisen kilpailutuotannossaan. Muotokuvat, mustavalkoiset teokset, toiminnalliset kuvat ja erilaiset kuvalliset kokeilut elävät rinnakkain. Yhtenäisen ulkoasun sijasta niitä yhdistää pyrkimys siihen, että kuvassa on jotakin, mikä pysäyttää katsojan. 

Kilpailukuvaamisesta on vuosien kuluessa muodostunut merkittävä osa Eskelisen valokuvaajanuraa. Hänen teoksiaan on hyväksytty ja palkittu lukuisissa kotimaisissa, pohjoismaisissa ja kansainvälisissä valokuvanäyttelyissä. Menestyksen joukkoon kuuluu muun muassa FIAPin kultamitalilla palkittu Black. Pitkäjänteisestä työstä kertovat myös hänelle myönnetyt korkeat valokuvauksen arvonimet, kuten SKsLE, EFIAP/b sekä pohjoismainen Nordic Grand Master, Diamond 1 eli NSMiF/d1. 

Arvonimien ja palkintojen taakse kätkeytyy kuitenkin jotakin numeroita olennaisempaa. Kilpailuihin osallistuminen merkitsee kuvaajalle jatkuvaa vuoropuhelua muiden valokuvaajien ja kuvien kanssa. Eskelinen on kertonut lähteneensä kilpailutoimintaan myös nähdäkseen muiden kuvaajien töitä ja saadakseen niistä uusia ajatuksia. Tässä mielessä kilpailut eivät ole vain mittari sille, kuinka hyvin yksittäinen kuva menestyy. Ne ovat osa jatkuvaa oppimista ja oman kuvallisen näkemyksen kehittämistä. 

Varmuus ja uteliaisuus näkyvät valokuvissa

Pitkä ura näkyy Eskelisen kuvissa varmuutena, mutta ehkä vielä kiinnostavampaa on uteliaisuuden säilyminen. Yhteen ilmaisuun lukkiutumisen sijasta hän on jatkanut erilaisten aiheiden ja kuvallisten ratkaisujen tutkimista. Tekniikka on tärkeää, mutta se ei ole kuvan päämäärä. Tarkka valaisu, hallittu sommittelu ja huolellinen viimeistely ovat välineitä sille hetkelle, jolloin kuva alkaa elää myös katsojan mielessä. 

Juuri tähän kiteytyy jotakin olennaista Jouko Eskelisen valokuvauksesta. Hyvä kuva voi olla kaunis, dramaattinen tai teknisesti vaikuttava, mutta nämä ominaisuudet eivät yksin riitä. Kuvan täytyy pysäyttää. Sen täytyy saada katsoja katsomaan vielä kerran. 

Yli viiden vuosikymmenen jälkeenkin valokuvaajan työ palautuu lopulta samaan yksinkertaiseen tapahtumaan: ihmiseen kameran toisella puolella, valoon hänen kasvoillaan ja siihen ratkaisevaan hetkeen, jolloin niistä syntyy kuva. 

Jouko Eskelinen