Anna Huhtilainen: Marjaterapiaa

Ihmisiä kuunnellessa tuntuu, että lähes kaikki elävät jo syksyä. Hei, elokuuhan on vielä virallisestikin kesää – ja vaikka sää antaa viitteitä jo muusta, aion nauttia tästä meneillään olevasta vuodenajasta loppuun saakka. Niinpä voin vielä kirjoittaakin kesäisestä teemasta, eikö? 😉

Marjat ja marjanpoiminta ovat olleet itselleni aina todella tärkeä juttu. Tai okei, jälkimmäisestä en voi sanoa että aina, koska kuulemani mukaan lapsena lähdin kyllä äitini ja mummini seuraksi metsään mutta lähinnä marjansyöntimielessä. Varhaisaikuisuuden kynnyksellä intoni marjanpoimintaan syttyi ihan uuteen liekkiinsä, kiitos mansikoiden. Niistä nimittäin taisi tulla makunsa lisäksi lemppareitani myös kokonsa eli keruuastian nopean täyttämisensä vuoksi 😉 Tuossa iässä aloin myös aidosti ymmärtää lähimarjojen arvon niin ravitsemuksellisesti, eettisesti kuin taloudellisestikin. Sen jälkeen minua ei olekaan saanut pois mansikkamailta ja metsästä tai lapsuuskotimme viinimarjapensaiden ja omppupuiden ääreltä.

Marjaterapia on itselleni yksi paras kesän ja syksyn aktiviteetti. Lisäksi mustikka-, puolukka- ja tyrnilähetyksiä tulee kotiväen vierailuiden yhteydessä ihanasti pitkin vuotta, ja talven mansikat sekä niiden poimintaseura ovat olleet jo useampana vuonna joululahja äidiltäni.

Niinpä mansikat poimittiin ja pakastettiin tänäkin kesänä Itä-Suomen reissullamme. Myös viinimarjojen kanssa kävi onni, sillä sentään mustien kanssa olin räksiä nopeampi. Mutta Kiteeltä Kemiin lähtiessä oli suorastaan haikea katsella melkeinmuteiihan-tyyppisellä kypsyysasteella olleita kahdeksaa omppupuutamme. Reissua olisi ollut ihana venyttää vielä hetki myös mustaherukoiden alaoksille kypsymään jääneen sadon vuoksi. Heti ajomatkalla olikin otettava puhelu kotipuoleen ja muistutella, että pensaista ja puista saa vielä paljon irti.

Viime kesänä oli viittä vaille, ettemme jääneet ilman marjoja. Oli marjasatoihinkin vaikuttanutta kuuluisaa käristyskupolia ja kovasti työllistäneitä muuttohommiamme toiselta puolelta Suomea asti. Niinpä muuton suoritettuamme päädyin kyselemään Facebookissa pitkin Meri-Lapin annetaan, lahjoitetaan, kirppistellään -ryhmiä, josko jollain oli jäämässä viinimarjoja yli omien tarpeiden. Eräs juuri sairaalaan joutunut rouva laittoikin viestiä, että hänen pihaltaan saisi käydä poimimassa vaikka kaikki talteen. Juuri paikkakunnalle muuttaneena ja etenkin yhteydenottajan omassa haastavassa tilanteessa tuollainen hyväsydämisyys lämmitti todella! Tässä taas mainio esimerkki siitä, miten hyvän voi laittaa kiertämään vaikkapa sitten marjojen muodossa – ja samalla tietämättäänkin luoda mukavan mielikuvan sekä seutukunnasta että sen ihmisistä 🙂

.
Vaikka en vielä tulevia pimeitä ja kylmiä talviaamuja haluakaan miettiä, niin on niissä onneksi jotain mitä (puuron kylkeen) odottaa,

Anna

.


Olen Anna Huhtilainen, 30-vuotias kiteeläislähtöinen vuoden verran Kemissä asunut eli kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Eija Kinnunen: Kesä-FOMO

Kesällä se iskee. FOMO. Fear of missing out. Pitäisi ehtiä joka paikkaan, muuten jään jostain hauskasta paitsi. Mutta vielä tähän ikään en ole oppinut olemaan useammassa paikassa yhtä aikaa. Pitäisi matkustella, pyöräretkeillä, kokea kesä-Kemin tapahtumat, kokea kesä-Suomen tapahtumat, järjestää ystäville pihajuhlia, osallistua ystävien pihajuhliin, piknikkeillä rannalla ja puistoissa, uida mahdollisimman paljon, syödä jäätelöä, kylästellä, mökkeillä, lukea läjä kirjoja, pestä matot ja pakastaa mansikat. Ja olla vaan.

Pelkästään Kemin tapahtumiin osallistuminen riittäisi hyvinkin kesän ohjelmaksi, mutta perspektiiviä on hyvä laajentaa ja vierailla muuallakin. Matkoilta tarttuu sitä paitsi hyviä ideoita: Pori Jazzien euron pullo-/tölkki-/lasipantti vähensi ko. roskan määrän lähes olemattomiin alueella – kannattaa ottaa tapahtumissa käytännöksi.

Yyterissä on rannalle menijöille tarjolla pieniä kannellisia tuhkakuppeja, jotka voi palauttaa lähtiessään samaan paikkaan. Vesistöille erityisen haitallisten tumppien määrä rannalla vähenee. Ei olisi pahitteeksi Keminkään rannoilla.

Vinkki ulkoilijoille: Kun sadekuuro yllättää pyöräretkellä, bongaa roskakatos, siirrä roska-astia ulkopuolelle (puhdistuu samalla sateessa) ja mene kätevästi katokseen pitämään sadetta. Huom! Muista palauttaa astia lähtiessäsi takaisin katoksen alle. Kahdelle henkilölle suoja on vähän ahdas, joten katokseen pääsee nopeampi tai sadeherkempi. Jos katoksen omistaja ei tämän vinkin toteuttamisesta pidä, älä toteuta.

Matkailun avulla näkee myös kotikaupungin hyvät puolet paremmin: Kemi Cardia vastaavia kaupunkikortteja kaipailin useissa kaupungeissa mm. ruokapaikkoja, kahviloita ja nähtävyyksiä etsiessämme. Harvalla kaupungilla on mobiilikortti, varsinkaan niin kattava kuin Kemi Card.

Kemin sisäsatama on näyttävä ja viihtyisä palvelukeskittymä. Suuremmissakin kaupungeissa vastaavat ovat harvassa. Ja se Kemin tapahtumien määrä ja laatu!  Näin kaupungin juhlavuonna tapahtumia on ollut ja on erityisen runsaasti. Ollaan ylpeitä 150-vuotiaasta Kemistämme!

Olen palannut töihin, joitain kesäsuunnitelmia on vielä toteuttamatta, mutta toisaalta kesääkin on vielä jäljellä. Töiden jälkeen ja viikonloppuisinkin ehtii tehdä vaikka mitä. Tai olla tekemättä.

Mukavaa loppukesää siis!
Eija



Olen virkaiältäni nuori Vihreä ja kestävä Kemi hankkeen projektipäällikkö Eija Kinnunen, kierrätys-Kinnusena tai Vihreänä Kyylänäkin tunnettu. Synnyin jonkin verran Kemiä myöhemmin eli 57 vuotta sitten Simossa, josta koukkasin mieheni kanssa Oulun, Vaasan ja Helsingin kautta kolmisenkymmentä vuotta sitten Kemiin enkä ole katunut paluumuuttoamme päivääkään. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri eli ekonomi ja aiemmin olen työskennellyt pääasiassa IT-alalla. Helsingissä asuvat kolme lastamme alkavat olla kanssamme samanikäisiä. Harrastan puuhastelua, rentoilua yksin tai ystävien kanssa, pyöräilyä, hiihtelyä ja niistä kirjoittamista.

JON SEBASTIAN PANORAMA CAFE

5.7.2019 klo 19 JON SEBASTIAN PANORAMA CAFE

Ensimmäistä kertaa ikinä, nyt pääset nauttimaan livemusiikista Kemin korkeimmalle paikalle, Panoramaan.
Kaupungintalon katolla sijaitseva Panorama Cafe on viihtyisä, A-oikeuksin varustettu kahvila-ravintola, josta saa pientä suolaista purtavaa, kylmiä juomia, ja kahviherkkuja.

Panoraman kesän 2019 akustiset liveillat aloittaa komeasti ja varmalla soundilla kovassa nosteessa oleva, Kemin oma Jon Sebastian !!

Tapahtuma on ilmainen ja Panorama on avoinna niin pitkään kuin porukka haluaa fiilistellä Keikan jälkeenkin.
Jon aloittaa klo 19, ja jos kesä näyttää parastaan, tämä live nautitaan, ainakin osittain, terassilla, koko Kemin katolla 🙂

TERVETULOA! Keikka on ilmainen ja ikärajaton 🙂
Tule sinäkin tekemään historiaa!

Anna Huhtilainen: Kemistä kotiin ja kotiin Kemiin

Niin kauan kuin muistan, road tripit ovat kuuluneet omiin kesiini. Kiteeltä Helsinkiin ajelimme useita kertoja pitkin vuotta, mutta muut kuin valtatie 6:tta pitkin tehdyt reissut sijoittuivat usein kesälomaan. Kävimmepä lapsuudessani autoillen Euroopassakin, ja nekös ne vasta olivatkin mukavia pari-kolmeviikkoisia 🙂

Osaatte ehkä arvata, että Kemiin muutettuamme nämä road tripit eivät ole osaltamme ainakaan vähentyneet. Kun perheemme ovat reilun 600 kilometrin päässä, missä myös iso osa sosiaalisesta elämästämme yhä tapahtuu, ajamiemme reissujen määrässä ei meinaa enää perässä pysyä. Jokainen ajettu kilometri, myös takaisin tänne pohjoiseen tullessa, on kotiinpäin erityisesti tässä elämäntilanteessa, kun oma sydän on hyvällä tapaa pirstaleina eri puolilla Suomea.

Lapsena Kiteen ja Helsingin väliä ajellessamme Somerharju makeistukkuineen oli the paikka, jossa maalaisina olimme jo melkein kaupungissa. Ja entäs myöhemmin, kun Uttiin aukesi iso liikenneasema? Silloinhan oltiin jo melkein perillä, vaikka tosiasiassa pikitien päähän Helsinkiin oli vielä puolentoista tunnin ajomatka jäljellä.

Sama ajatusmalli pätee vieläkin.

Nyt Itä-Suomeen lähtiessämme Oulu tuntuu ensimmäiseltä etapilta, eikähän siitäkään ole enää kuin hetki ennen kuin ikkunasta vilahtaa Tupoksen kolmen kirjaimen asema. Pulkkilan peukun kohdalla meillä on usein ensimmäinen pysähdys, jolloin matkaa on taitettu jo mukavasti. Toiselta perinteiseltä stopiltamme Kuopiosta onkin enää vain lasketella kohti Savonlinnaa, joka on usein ollut Itä-Suomen reissujemme ensimmäinen kohde.

Takaisin pohjoiseen ajellessa maamerkit ovat edelleen paikallaan ja muistuttavat tällöinkin kodin lähestyvän koko ajan. Vaikka lähtö Itä-Suomesta on usein ollut haikea, viimeistään vesihöyryä nostavien tehtaiden piiput nähdessä mielen valtaa tunne, että onpa vain hyvä ja kiva tulla Kemiinkin takaisin. Kertonee siitä, että koteja voi tosiaan olla siellä ja täällä, vaikka fyysisesti mahdollista onkin vain yksi tukikohta kerrallaan.

Mökkititetä pitkin takaisin pohjoiseen 🙂

Kesäreissuterveisin
Anna

.


Olen Anna Huhtilainen, 29-vuotias kiteeläislähtöinen uudehko kemiläinen. Kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Anna Huhtilainen: Kemin kesässä on vara mistä valita

Kyselin parin viikon takaisessa tekstissäni Kemin kesätekemisten, -näkemisten ja -kokemisten perään. Itse tähän blogialustaan ei teknisistä syistä pysty kommentoimaan, ja ilahduttavasti olittekin löytäneet tienne Facebookiin – tai sitten sieltä tänne – mutta joka tapauksessa 🙂

Jotta yksikään hyvä vinkki ei menisi hukkaan, kokosin alle jakamianne ideoita. Osa on suorina lainauksina, ja koska muutama ajatus tuli useampaan kertaan, pidätin oikeuden yhdistää joitakin kommentteja.

”Laitakari ja saaristo kokonaisuudessaan!”

”Rantabulevardi keskustassa.”

”Pyörälenkki pitkin makeavesikanavaa on aika kiva (lähtö esim. Ristikangas “putken suu”, polku yhtyy etelämpänä Takajärven kuntopolkuun).”

”Omalla veneellä tuleville voi suositella Laitakarin-Syväleton-Selkäsaaren kohteiden lisäksi vaikkapa Selkä-Sarvea. Vähän kauempana avomerellä, mutta kannattaa käydä. Pääsee sinne veneetönkin mm. Jähdillä, kannattaa seurata milloin sinne on risteilyjä.”

”Kaupungintalon katolta löytyy kohde, joka tuntui olevan Keski-Euroopan vieraille erittäin mieluisa: panoraamakahviosta näkee horisontin, mainio juttu kun ei ole kaiken maailman vuoria sotkemassa näköaloja.”

”Korpelan Penan suunnittelemat patikointireitit olisi syytä nostaa julkisuuteen. Reittien varrella mielenkiintoisia maisemia ja lähihistorian kohteita.”

’Nämä Pentin patikointireitit ovat juuri sitä, mitä monet hakevat täältä. “Suomea brändätään maailmalla eri kohderyhmille mm. luonnonrauhalla, turvallisuudella, ruuhkattomuudella, puhtaudella ja aitoudella. Luonto ja sen hyvinvointiulottuvuus ovat yksi globaaleista megatrendeistä.” Sari Eskelisen artikkeli Itä-Suomen yliopistolehdessä 2/2019.’

”Sisäsatama, purjehduskeskus, Jalokivigalleria/Sarjismuseo, Ajoksen uimaranta, puistokadut, Vähämaan uimaranta, Leila- ja Jähtiristeilyt, Mansikkanokan uimaranta. Laavuja mm. Mansikkanokalla, Ajoksen kalasatamassa, Majaputaalla ym.”

”Meripuistossa riittää nähtävää lähihistorista kiinnostuneille. Savupirtti näyttää olevan taas auki, kotiseutumuseon aukiolosta ei tietoa. Siinä museon pihapirissä on kuitenkin nähtävissä jatulintarha, lastaustyössä käytetty isompi vene jne.”

Ihan mahtavia juttuja, kiitos! Tästä saakin jo hyvää to do -listaa, ja ilokseni voin todeta jo käyneenikin muutaman kohteen. Sisäsatamassa viihtyisin vaikka kuinka kauan vain merelle tuijotellen, rantabulevardia pitkin pyöräilen aina hiljaa hissukseni nautiskellen ja usein Mansikkanokan uimarannalle hetkeksi seisahtuen (mutta uimisen vielä rohkeammille jättäen ;)), saaristoon on tullut tutustuttua pariin otteeseen ja itselleni sopivan tyynen sään sattuessa hyppään veneemme kyytiin jatkossakin enemmän kuin mielelläni. Panorama Cafe maisemineen ja patikointireitit ovat vielä korkkaamatta, mutta nyt nekin ovat alitajunnassani työstymässä.

Kommenteissanne tuli ilmi myös pari tärkeää muistutusta, jotka nekin on mielestäni syytä jakaa:

”Ja muistakaa ladata puhelimiinne Cardu ja sieltä Kemi Card, löytyy kattavasti tietoa Kemin nähtävyyksistä, historiasta, tapahtumista, palveluista, tarjouksista… kuka vaan voi sen ladata. Kemiläiset voi lisäksi ladata Kemiläisten kortin, jossa vähän eri sisältöä.”

”Ja kemiläiset tapahtumanjärjestäjät: pistäkäähän tapahtumat Kemin tapahtumakalenteriin, sieltä ne menevät automaattisesti tuohon Kemi card -sovellukseen.”

”Muista raportoida kohteet Trip Advisoriin.”

Kyllä vain, otetaanhan kemiläiset ja tänne suuntaavat turistit sekä vierailijat kaikki hyöty irti meille suunnatuista palveluista! Plus että ei unohdeta laittaa hyvää kiertoon, tarkoittipa se sitten mielenkiintoisen tapahtuman järjestämisestä ilmoittamista tai jonkin paikkakuntamme piristysruiskeen kehaisemista Trip Advisorissa 🙂

Mihin sie suuntaat ensimmäisenä tai viet jo vaikka juhannusvieraasi Kemin kesässä?

.
Aurinkoisin terveisin itsekin-melkein-vielä-turistina-Kemissä
Anna

.


Olen Anna Huhtilainen, 29-vuotias kiteeläislähtöinen uudehko kemiläinen. Kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Sisäsataman kesäkauden avajaiset la 8.6. klo 12

Sisäsataman kesän avajaiset koko perheelle lauantaina 8.6. klo 12-16! Monipuolisesti ohjelmaa sisäsataman yrityksissä.

Tervetuloa viettämään mukavaa päivää Sisäsatamaan!

(Ohjelma päivitetään myöhemmin)

Anna Huhtilainen: Vinkkisi kesä-Kemiin?

Kuten aiemmista teksteistäni on ilmennyt, on alkanut kesä ensimmäiseni Kemissä. Siinä missä tunsin kesäisen Kiteen kuin omat taskuni ja Kouvolassa osasin suunnata Repoveden kansallispuistoon tai Käyrälammen uimarannalle, olenkin nyt yhtäkkiä ihmettelemässä uudessa kaupungissa. Tai ainakin uuteen vuodenaikaan.

Kun säätkin ovat viimepäivinä tuntuneet vallitsevan vuodenajan mukaisilta, olen alkanut entistä enemmän miettiä, mihin Kemissä kannattaisi lähteä viettämään kesäpäivää? Mieleeni tulee ensimmäisenä Sisäsatama, joka onkin varmasti yksi kauneimmista, viihtyisimmistä ja eloisimmista kohteista. Mutta ei varmasti ainoa kokemisen arvoinen kesäkohde, vai mitä olette kaupunkia paremmin tuntevat mieltä?

Erilaiset oppaat ja kesälehtiset antavat omat vinkkinsä, mutta uskon, että niiden ulkopuolelle jää paljon hiljaista tietoa. Niinpä ajattelinkin heittää pallon nyt teille blogin lukijoille: kertokaa, mikä tai mitkä kohteet ovat ”must see” Kemin kesässä? Onko talvisten hiihtolenkkien varrelle jäävä Takajärvi käymisen arvoinen tähänkin vuodenaikaan, tai mistä löytyy mukavin puisto piknikin viettämiseen? Mihin retkisatamaan veneillessä kannattaa rantautua, tai mihin kohteeseen mantereella hurauttaa näppärästi polkupyörällä tai miksei autollakin?

Voitte jättää omia ajatuksianne vaikkapa Kemin kaupungin Facebook-sivulle tähän kirjoitukseen tuovan linkkijulkaisun alle. Parin viikon päästä juhannuksen alla on taas oma bloggausvuoroni, jolloin voisin koota tekstiini antamianne vinkkejä. Uskon, että itseni lisäksi ideoista hyötyisi moni muukin matkailijoista aina kaltaisiini hiljattain paikkakunnalle muuttaneisiin – ehkäpä pidempäänkin täällä asuneisiin. Totuushan on se, että joskus sitä sokeutuu helposti asioille, jotka todellisuudessa ovat aivan nenän edessä 🙂

Nyt rohkenisi ehkä jo jättää toppatakin kotiin toisin kuin vielä toukokuussa

Suomalaisilla kaupungeilla on tapana herätä kesäisin eloon, enkä usko Keminkään olevan poikkeus. Tai itse asiassa tiedän, ettei se ole, koska vaikutuinhan tästä paikkakunnasta viimekesäisellä pikavisiitillämme niin, ettei ensivaikutelma ainakaan saanut epäröimään muuttopäätöstämme 😉 Kyseisellä reissulla aikamme tosin kului asuntonäytöissä, ja pintaraapaisu kesään oli edellä mainitsemassani Sisäsatamassa tehty pieni aamukävely. Sekä jokunen paahteinen asuntonäyttö kerrostalohuoneistoissa 😉

Siispä nyt ihan luvan kanssa kehumaan niin itseä kuin naapuria. Ja miksei laajennettaisi reviiriä vaikka koko Meri-Lapin alueelle – varmasti näkemisen ja kokemisen arvoista seutua yhtä kaikki! 🙂

Vinkeistänne kiitollisena
Anna (ja varmasti moni muukin)


Olen Anna Huhtilainen, 29-vuotias kiteeläislähtöinen uudehko kemiläinen. Kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.