Anna Eveliina Koivunen, 21-vuotias kemiläinen opiskelija.

Anna Eveliina Koivunen

11.9.2020

Olen Anna Eveliina, 22-vuotias kemiläinen opiskelija. Olen ihan syntyperäinen kemiläinen henkeen ja vereen. Asun Kemissä avopuolisoni ja teddyhermeliini-kääpiökanin kanssa. Opiskelin Ammattiopisto Lappiassa lähihoitaja-alaa, tein työharjoitteluita Kemin Lämäreillä. Olen valmistunut vuonna 2020 mediapalvelujen toteuttajaksi. Kirjoitan myös omaa blogia nimeltä Nuoren tytön mietteitä. Harrastan kirjoittamista ja laavuilua rakkaani ja kavereiden kanssa, en pidä urheilusta, vaikka hiihtoa harrastinkin aikoinaan, nykyään tykkään luovista asioista, kuten valokuvaus ja piirtäminen. Rakastan matkustamista, tähän mennessä olen uinut Kreikan rannalla, nähnyt Alanyan moskeijat ja kävellyt Amsterdamin kaduilla. Olen outo, mukava persoona ja lähestulkoon absolutisti, joka meinaa välillä aiheuttaa ihmetystä, kun ottaa huomioon nuoren iän. Nautin hyvästä seurasta ja elän kahvista! Tätä menoa kolmas nimeni on Kulta Katriina.

Entinen kemiläinen kiittää ja kuittaa!

Nyt on käynyt niin, että olen ensimmäistä kertaa lähtenyt kokeilemaan siipiäni jonnekin muualle. Uuteen kaupunkiin muuttaessani en ollut vielä ihan varma, mitä tulen tekemään. Tässä parin kuukauden aikana olen onneksi päässyt tekemään jonkin verran töitä ja ihan vasta aloitin avoimen ammattikorkeakoulun opinnot, jotka voivat vain olla eteenpäin opinnoissa.

Kaikki kyllä aina jotenkin selkenee, kunhan vain antaa aikaa, eikä menetä malttiaan heti. Vaikka Kemi onkin yllättävän lähellä, tuntuu suurelta muutokselta lähteä omasta kotikaupungistaan itselle aika vieraaseen kaupunkiin. Kotikaupunki on kuitenkin aina lähellä sydäntä, niin kuin pitääkin.  Olen suuresti nauttinut kirjoittamisesta, varsinkin teille lukijoille.

Merenrantaruovikkoa auringossa, lähikuva.
KUVA: ANNA EVELIINA KOIVUNEN

Ei väliä, missä asustan, mutta kemiläinen tulen aina olemaan henkeen ja vereen.  Vaikka matkani täällä blogin puolella päättyy, vierailen Kemissä yllättävän useasti. Kemissä järjestettyihin tapahtumiin en harmikseni ole päässyt, mutta olen käynyt nauttimassa kemiläisten ravintoloiden ruuista satamassa ja käynyt pelaamassa illan bingot, tosin voitin vain tunnin ilmaiset pelit – pelionnea ei ole minulle pahemmin siunattu.

Tehdasrakennuksen ja tornin kellot lähikuvassa.
KUVA: ANNA EVELIINA KOIVUNEN

Vaikka käynkin Kemissä paljon muutonkin jälkeen, eniten varmaan tulen kaipaamaan ilta-ajeluita kaupungissa ja sataman ruokia – ystävien ja perheen jälkeen tietysti.

Kemi ei tunnu suurelta kaupungilta, onhan siinä se oma pieni viehätyksensä, lähes kaikki tuntevat toisensa tai ainakin tietävät jollain tavalla. Tärkeissä päätöksissä ja tapahtumissa voi nähdä sen yhteisöllisyyden. Sitä ei vain aina ehkä osaa ajatella tarkemmin, kun kaikki ovat kerääntyneet yhteen ja me kaikki nautitaan vaikka siitä samasta musiikista, joka soi Täiköntorin lavalla.

Tässä lopuksi voin vain sanoa, että kiitos tästä, kun sain olla mukana Ihmekaupunkilaisena. Minulle riittää, jos edes yksi ihminen on mielenkiinnolla lukenut kirjoituksiani. 🙂

Vain kesyt linnut kaipaavat, villit lentävät.
– Elmer Diktonius

Merenrantaa ja ulappaa auringonlaskussa.
KUVA: ANNA EVELIINA KOIVUNEN

Eveliina

Takaisin listaukseen