Koulupaikkaa etsimässä

Muistan, että peruskoulussa haku toisen asteen opintoihin tehtiin tunnilla opinto-ohjaajan valvomana. Tai ainakin suurin osa teki, en muista enää oliko se pakollista tehdä koulussa, vai vapaaehtoista. Toisen asteen opinnothan eivät siis ole pakollisia, mutta muistaakseni osallistuminen yhteishakuun oli, niin kuin normaali oppitunti. Myöhemmin pystyi kieltäytymään koulupaikasta, jos niin halusi. Se jännitys oli kyllä aivan kauheaa, vilkuilin kavereitani ja katsoin, mihin kouluihin he hakivat ja hermoilin, missä järjestyksessä hain mihinkin kouluun. Sitä mietin varmaan viikon verran, ennen kuin h-hetki lähestyi.

Vielä senkin jälkeen, kun kouluun on haettu, pitäisi vielä käydä pääsykokeessa, jos sellainen järjestetään. Minun kohdallani jännitin aivan turhaan pääsykoetta, ne olivat loppupeleissä aika helpot. Yhteen kouluun muistan pääseväni ilman soveltuvuuskoetta, vaikka se oli osa pääsykoetta, kävin vain haastattelussa, koska olin kipeänä. Onneksi Kemissä on paljon opiskelumahdollisuuksia. Vaikka täällä ei ole luovia aloja, tekniikan sekä hyvinvointialan koulut täältä löytyy ja se on paljon. Jos käykin niin, että haluaa lähteä opiskelemaan jotain vähän luovempaa, vähän matkan päästä Torniosta löytyy loput. Itsekin kuljin Torniossa koulussa, koska täällä on kuitenkin hyvät kulkuyhteydet Tornioon, vanhaa tietä ja moottoritietä.

Nyt media-alan opinnot ovat loppusuoralla, itse asiassa jo tämän kuukauden sisällä. Nopeasti meni tämä aika, ainakin minun mielestäni, välillä tuli koettua turhautumista siitä, etteikö tämä ikinä lopu, mutta nyt kun ajattelee, ei tässä kauan nokka tuhissut. Ensi kuussa onkin sitten haku ammattikorkeakouluihin, pelottaa kyllä, mikä on tulos, toivomalleni alalle on aika paljon hakijoita, joten se on melkein arpapeliä, pääsenkö vaiko en. 
Paikkakuntakin jännittää hieman, 22 vuotta olen Kemissä asunut, nyt jos pääsen kouluun, se tulee olemaan Oulussa. On vaikea kuvitella itseään minnekään muualle, koska ei ole mitään kokemusta toisella paikkakunnalla asumisesta. Tosin, kyseessä on minun tulevaisuuteni, joten tietenkin täytyy tehdä se, mikä edistää minun koulutustani ja elämääni. Vuoden 2020 alussa on jo ehtinyt kyllä muutenkin tapahtua paljon. Opintojen suorittamisen lisäksi, kävin 40 tuntia kestävän järjestyksenvalvojan peruskoulutuksen, johon sisältyi voimankäyttöä ja hätäensiapua. Tammikuun viimeisenä päivänä suoritin kokeen ja läpäisin sen. Seuraavaksi vain lupahakemusta poliisilaitokselle.

Ne jotka painivat koulupaikan valitsemisessa, ota rennosti, mieti ihan rauhassa, mikä ala tuntuu itselleen luontevalta ja pystyisitkö tekemään sitä mahdollisesti työksesi opintojen jälkeen? Vai onko se vain yksi polku kohti jotain suurempaa tavoitetta, kuten korkeampaa tutkintoa? Jos mielessäsi on useampi vaihtoehto, mutta et tiedä, minkä niistä laitat ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, laadi plusmiinus – lista kouluista joihin haet ja lopuksi tarkkaile sitä listaa, mistä alasta löydät eniten positiivisia asioita. Yhteishaku kauhistuttaa minua, mutta pyrin ottamaan rauhallisesti ja varmaan itsekin toteutan tuon listan, jos alan empimään koulupaikkojen järjestyksestä. Joillakin voi olla ongelmana se, ettei ole mitään hajua, mihin hakea, heille osaan sanoa vain että, sulje silmäsi ja kuvittele työ, mitä mieluiten tekisit ja lähde siitä suunnittelemaan sinulle sopivaa opiskelupaikkaa.  Onnea yhteishakuun teille, joille tämä on nyt ajankohtainen asia!