Nuori nainen istuu pöydällä.

Anna Huhtilainen

27.3.2020

Olen Anna Huhtilainen, 30-vuotias kiteeläislähtöinen vuoden verran Kemissä asunut eli kaupungista vasta pintaraapaisun tunteva ja sitä vielä tarpeeksi ulkopuolisen virkein silmin katsova tuore äiti. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokan- ja aikuisopettaja, mutta nykyisin työskentelen freelance-kirjoittajana tehden ”kaikkea teksteihin liittyvää”, kuten usein yrittäjyyteni kiteytän. Vapaa-ajallani olen ja ajattelen pääosin hiihto- ja kävelylenkeillä. Voit seurata minua myös henkilökohtaisessa blogissani sekä Instagramissa @annahuhtilainen.

Lähestyvän kevään tutut ja turvalliset

Maailma on heittänyt hetkessä sellaista häränpyllyä, joka ylittää meidän keskivertoihmisten ymmärryksen kovaa ja korkealta. Jätetäänpä siis koronan käsittely hetkeksi ammattilaisille ja katsahdetaan näin huhtikuun kolkutellessa ovelle välikevennyksenä meidän maallikkojenkin tajuntaan mahtuviin jokakeväisiin, mutta tässä ajassa ah, niin ihanan arkisiin vitsauksiin. Sellaisiin, joita koronakaan ei tältä pallolta onnistu hävittämään.

Ja eikös sitä meidän suomalaisten tässä vaiheessa vuotta ala jo olla pian korkea aika alkaa spekuloida muun muassa

– katupölystä. Ah tuosta jokakeväisestä tuulahduksesta, joka kertoo kesän olevan pian täällä. Rasittaa hengitysteitä korkeintaan hetkellisesti – ja siihenkin vaivaan on tarvittaessa saatavilla lääke

– tienvarret valtaavista koirankakoista, kevään ominaisnäyistä ja -tuoksuista! Niin tutusta ja turvallisesta, kaiken lisäksi vielä maatuvasta luonnonvarasta

– lumen alta paljastuvista puunlehdistä, jotka eivät muuten taaskaan talven aikana mihinkään hävinneet, vaikka niin näppärästi olivatkin muutaman kuukauden poissa silmistä, poissa mielestä. Nythän meillä kaikilla on onneksi aikaa tarttua haravaan ja viettää kevätpäiviä ulkosalla, koska etätyöt (paitsi että pitikö nekin tehdä, eivätkö nämä järjestelyt tarkoittaneetkaan lomaa?)

Kukkivia orvokkeja, päälle satanut lunta.
Lumen alta saattaa paljastua myös jotain samankeväistä, jos on oikein innokas istuttaja kuten itse olin vuosi sitten. KUVA: ANNA HUHTILAINEN

– siitepölystä, jokaisen allergikon ja fanaattisen autonpesijän unelmasta. Turvonneisiin silmiin ei kuitenkaan kuole ja ihanan hentoinen keltainen huntu vain peittää sopivasti alleen pienen ruostetäplän

– pääsiäismuna- ja uutuusjäätelövertailuista, noista varmoista iltapäivälehtien keväänmerkeistä. Kannattaahan se selvittää jo etukäteen, millä kindereillä on herkullisinta hankkia itselleen tämänvuotinen suklaaähky. Jäätelöskene elää kulta-aikaansa, ja nyt kun palstatilaa tuntuu riittävän vain koronalle, saattaa tässä joutua tekemään itse empiiristä tutkimusta näiden herkkujen suhteen. ”Voi harmi!”

– pyörillään keulivista lapsista. Toisin kuin puhetta koronasta, näitä taitureita sentään pystyy väistellä ja taitavimmat väistelevät itsekin. Kypärä suojaa pahimmilta kolhuilta ja jos muksahtaa, niin jatkossahan kyseinen kohta kehossa on vain entistä kestävämpi vai miten vanha kansa opettikaan

– junien myöhästelystä, koska tähän-joku-keväinen-luontoilmiö. Vaikka nythän ne varmaankin puksuttelevat täysin ajallaan, kun matkustajamäärät ovat sattuneesta syystä radikaalisti laskeneet 😉

– terasseiden aukeam…eiku. Katsotaanpa vuoden kuluttua uudestaan

Nainen nojailee kaiteeseen meren rannalla. Talvikuva.
Ihanaa kevätaurinkoakaan korona ei vie – enkä tätä kyllä antaisi viedäkään.

Totta puhuen kun yhtäkkiä ollaan kaikista perustavanlaatuisimpien asioiden – kuten liikkumisvapauden tai sen rajoittamisen – äärellä, muun muassa nuo listaamani aina aiemmin kenties ärsyttäneetkin kevään kestopuheenaiheet tuntuvat nyt vain tutuilta ja turvallisilta. Kuka olisi uskonut, että ehkä jopa odotetuiltakin…onneksi jotkin asiat eivät vain muutu. Sittenkään.

Terveyttä, luottoa tulevaan ja viisautta meille kaikille tässä koko maailmaa ravistelevassa tilanteessa. Pidetään huolta!

Anna

Takaisin listaukseen