Pikkukaupungin etuja

Sitä tulee unelmoitua jo lapsena sellaisesta katsoessaan esimerkiksi elokuvia ja sarjoja, jotka sijoittuvat isompiin kaupunkeihin. Sitä tavallaan romantisoidaan niin, että olisi tosi siistiä asua jossain suuressa kaupungissa. Muutan itsekin varmasti lukion jälkeen opiskelemaan jonnekin muualle. Nyt tällä hetkellä ollessani Tampereella olen kuitenkin huomioinut yhden asian. Vaikka pidänkin ihmisistä, käy oikeasti jopa hieman raskaaksi kun joka puolella on paljon ihmisiä. Tavallaan joka paikassa tungetaan päälle, kun esimerkiksi menet kauppakeskuksen ovesta ulos, sieltä tulee yhtä aikaa kymmenen ihmistä. Kaikilla tuntuu olevan kiire jonnekin, eikä oikein tiedä miten päin olla. Pitäisikö itse väistää ja antaa tilaa, vai yrittää mennä nopeammin pois edestä.

Autotiet menevät sieltä sun täältä, joka tietysti hämmentää. Jatkuvasti on melko ruuhkaista, jonka takia on mukavampi liikkua kävellen tai bussilla, vaikka silloinkaan ei välty ruuhkalta. Siinäkin mielessä Kemi on oikein mukava, kun keskusta on suurinpiirtein ristikon muotoinen. Aina tietää mihin mikäkin tie vie ja eri paikkoihin pääsee useampaakin eri reittiä. Kaupoissa on mukavampi käydä etenkin tälläisenä aikana, kun pitäisi turvavälejä noudattaa. Kassalla ei saata olla lainkaan jonoa. 

Tietenkin löytyy myös ehkä ristiriitaisiakin asioita, kuten se, että aikalailla kaikki tuntevat toisensa pienessä kaupungissa. Itsekin todella sosiaalisena, paljon tuttavia omaavana ihmisenä olen ehkä jopa helpottunut siitä, ettei kukaan tunnista minua täällä Tampereella, mutta on se Kemissä tavallaan myös ihan hauskaa, kun melkeinpä jokaista vastaantulijaa voi tervehtiä, kun jostain tuntee kuitenkin.

Täällä Tampereella majoituspaikkani on suhteellisen syrjässä. Vähän yli puolen tunnin kävelymatkan päässä keskustasta. Silti myös täällä on todella paljon ihmisiä päivisin. Kemin kaltaisessa pikkukaupungissa saa halutessaan oman rauhan helposti. Kiinnostavissakin paikoissa on se viisi ihmistä lisäksesi, jolloin et ole kenenkään tiellä ja voit mennä vapaasti jonnekkin itse viettämään aikaa, kun taas tämmöisessä isommassa kaupungissa on vaikea löytää tilaa edes puistosta.

Aikaisemmin Kemissä tällä viikolla, kävimme valokuvaamassa Uitossa. Siitä tuli varmaan heti uusi lemppari kuvauspaikkani. Pari hylättyä rakennusta siellä olivat mielenkiintoisen näköisiä ja niissä oli paljon asioita, jotka muuttuivat aavemaisesta kuvauksellisiksi melko nopeasti. Lisäksi kukaan ei ollut häiritsemässä, kun koko alueella oli ehkä viisi ihmistä lisäksemme.

Myös valmentaminen on helppoa, kun suurin osa treeneistä on nyt siirtynyt ulos. Sauvosaaren kentällä on aina vapaata tilaa käydä vetämässä tytöille treenit. Sielläkin on usein vain muutamia itsekseen treenaavia ihmisiä.

Kemi pienenä kaupunkina on yllättävän jees, kun alkaa vertaamaan johonkin suurempaan. Tietysti kaikessa on varmaan puolensa, mutta uskon, että nautin kyllä enemmän Kemissä asumisesta tästä edespäin siihen asti, kunnes muutan pois.