Nuori nainen istuu auton takaluukun päällä.

Fanni Frant

11.9.2020

Olen Fanni, vielä 16 vuotias ihan syntyperäinen kemiläinen ja käyn tällä hetkellä lukion toista vuotta. Olen entinen joukkuevoimistelija ja laji on säilynyt elämässäni valmentamisen merkeissä. Nykyään harrastan tankotanssia ja teatteria. Lisäksi valokuvaan ja kirjoitan jonkin verran omalla ajallani. En juuri jaksa olla päiviä kotona, koska elän muiden ihmisten seuralla, joten olen joka päivä jossain liikkeellä.

Pysähtyykö Kemi iltojen pimetessä?

Koronarajoitusten loputtua ihmisten sosiaalisuuden lisääntyminen oli käsin kosketeltavissa. Terassit avattiin ja ne olivat tupaten täynnä jo melko aikaisin päivällä. Se oli tavallaan kaunista sen jälkeen, kun oli katsellut tyhjiä katuja useamman kuukauden ajan. Ihmisten iloisuus näkyi pitkälle.
Kemin sisäsatamaa, lähimpänä Rantamakasiinin terassiravintola.
KUVA: FANNI FRANT
Sisäsataman terassiravintola etualalla, taustalla meri.
KUVA: FANNI FRANT

Nyt kun mennään jo talvea kohti, olen pistänyt merkille sen tyhjyyden, mitä viilenneet ilmat ovat saaneet aikaan. Satama on hiljentynyt, veneitä on enää vain muutamia ja terasseilla ei ole ihmisiä. Minigolf on tyhjä. On erikoista, kuinka vuodenajat vaikuttavat koko kaupungin elämään ja ulkonäköön. Ruska ja pimenneet illat luovat ihan erilaisen tunnelman, kuin kesän valoisat ja melko vilkkaat yöt.  Ei enää kauaa, kun kaikki veneet ovat poissa ja satamassa ei näe enää ketään istumassa iltaisin. 

Pienvenesatama ja veneitä etualalla, taustalla meri.
KUVA: FANNI FRANT

Entä mitä jää, kun lumet tulevat? Koko kaupunki hiljenee. Satama näyttää tyhjältä valkoiselta taululta lukuun ottamatta punaisia rakennuksia. ”Tabula rasa”, kuten tätini sen tiivisti. Sitten odotellaan joulua ja uutta vuotta, jolloin kaupungissa on taas eloa. Siinäkin on jotain kaunista, kuten oikeastaan ylipäätään ihmisyydessä. Illat ovat pimeitä ja hiljaisia, kylmyydestä en pidä ollenkaan, mutta lumi toimii valokuvauksessa.

Jään kuitenkin kaipaamaan sitä huoletonta elollisuutta, mitä kesä toi tullessaan. Ihmisestä riippuen varmaan vuodenajat muutokset voivat vaikuttaa niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Toiset pitävät siitä pimeydestä, tyhjyydestä ja rauhallisesta hiljaisuudesta, kun taas toiset (kuten minä) jumittuvat paikoilleen ja väsähtävät sen takia. Vilkkaat kesäpäivät tuovat joidenkin elämään paljon. Pelkästään sen ihmisten iloisuuden näkeminen piristää huomattavasti huononakin päivänä.

Syyspimeää, valaistu tehdas näkyy.
KUVA: FANNI FRANT

Haluaisin nyt siis tavallaan listata vuodenaikojen vaihtumisen tuomien muutoksien positiivisia puolia, ettei juuri tämä kaupungin hiljentyminen vaikuttaisi niin negatiivisesti. Samalla voin tsempata itseäni jaksamaan pimeyttä.

  • Pimeät illat saavat katuvalot, autojen valot ja mainoskyltit sun muut sellaiset näyttämään todella kauniilta. Ilta-ajelut kavereiden kanssa ovat ehkä jopa rennompia kuin valoisina iltoina. Ne iskevät tavallaan eri tavalla.
  • Syksy on värikkäin vuodenaika, kun lehdet vaihtavat väriä ja putoavat puista. Joillekin valokuvaajille tai sitä harrastaville se on täydellistä aikaa.
  • Ensimmäiset lumet ovat merkki joulun lähestymisestä. Lumisade näkyy pimeinä iltoina parhaiten katuvalojen alla, joka on jotenkin rauhoittavaa.
  • Nyt, kun ei ole vielä liian kylmä, iltakävelyt yksin ovat mielenkiintoisia. Kun on pimeää ja rauhallista, voit olla yksin ajatustesi kanssa.
  • Vesisateet ovat välillä masentavia, mutta niiden jälkeen on aina kaunista. Myös sateen ropinaa on loppupeleissä aika kiva kuunnella.
  • Siitepölyallergikoiden elämä helpottuu, kun voi taas hengittää. Tarvitseeko edes perustella enempää?
  • Aamuisin on viileää ja rauhallista. Yöpakkaset raitistavat ilmaa.
  • Tähdet alkavat näkyä kirkkaasti. 

Näin viimeisenä voin todeta, että pimeän ja kylmän talven jälkeen kesän tulo tekee ihmisistä taas iloisia. Jos olisi jatkuvasti vain valoa ja lämpöä, tottuisimme siihen, eikä kesä tuntuisi enää niin erityiseltä. Kannattaa siis olla vain kiitollinen siitä, että täällä Suomessa, etenkin täällä Lapissa on vielä selkeät neljä vuodenaikaa.

Takaisin listaukseen