Anna Eveliina Koivunen, 21-vuotias kemiläinen opiskelija.

Anna Eveliina Koivunen

5.5.2020

Olen Anna Eveliina, 22-vuotias kemiläinen opiskelija. Olen ihan syntyperäinen kemiläinen henkeen ja vereen. Asun Kemissä avopuolisoni ja teddyhermeliini-kääpiökanin kanssa. Opiskelin Ammattiopisto Lappiassa lähihoitaja-alaa, tein työharjoitteluita Kemin Lämäreillä. Olen valmistunut vuonna 2020 mediapalvelujen toteuttajaksi. Kirjoitan myös omaa blogia nimeltä Nuoren tytön mietteitä. Harrastan kirjoittamista ja laavuilua rakkaani ja kavereiden kanssa, en pidä urheilusta, vaikka hiihtoa harrastinkin aikoinaan, nykyään tykkään luovista asioista, kuten valokuvaus ja piirtäminen. Rakastan matkustamista, tähän mennessä olen uinut Kreikan rannalla, nähnyt Alanyan moskeijat ja kävellyt Amsterdamin kaduilla. Olen outo, mukava persoona ja lähestulkoon absolutisti, joka meinaa välillä aiheuttaa ihmetystä, kun ottaa huomioon nuoren iän. Nautin hyvästä seurasta ja elän kahvista! Tätä menoa kolmas nimeni on Kulta Katriina.

Virkistävässä ulkoilmassa

Nyt kun ei ole ollut paljon tekemistä, ollaan otettu aika hyödyksi ja käyty laavuilemassa jonkin verran. Lumet eivät olleet vielä pahemmin sulaneet tuolloin ja hyvä niin, olisimme saaneet varmaan uiden paistaa makkaraa tuolla.

Yleensä käymme jossain Mansikkanokalla laavulla tai Veitsiluodossa, mutta päätimme nyt piipahtaa Majaputaan laavulla.

Syy, miksi emme  tuolla käy, on se, että yleensä siellä ei ole puita. Varmaan ihmiset itse tuo omat puunsa, joten meidän nuotio ei ollut mikään järin suuri, kun käytimme ne puut, mitä tuonne oli jätetty.

Pääasia, että makkaroista tuli syötäviä ja sain paahtaa muutaman vaahtokarkin odotellessa. Laavuilu on aina kivaa, mutta inhoan sitä aikaa sen makkaranpaiston jälkeen: kaikkien tavaroiden purkaminen repuista ja vaatteiden pesu, kun kaikki vaatteet haisee savulle. 

Laavu ja metsikköä kevättalvella.
KUVA: ANNA EVELIINA KOIVUNEN

Saatiin olla rauhassa makkaranpaistossa, paitsi kun olimme jo tekemässä lähtöä, seuraava laavuporukka ilmaantui paikalle.

On se kyllä mukavaa nauttia tuollaisista yksinkertaisista asioista, kuin ulkona istuminen ja syöminen. Vähän vaihtelua kotona istumiseen ja ihmettelyyn. Tuolla laavulla oli kivat maisemat ja aurinko paistoi suoraan kasvoille istuskellessa, ainoa huono puoli on se, kun puita ei ole valmiiksi, hankala tämmöisellä kerrostaloasukkaalla hankkia puita.

Muutenkin, aika harvoin näen tuolla Majaputaan laavulla ihmisiä, käykö siellä sitten loppupeleissä paljonkaan väkeä, vai satunko ajamaan siitä aina vain väärään aikaan? Kesällä siellä olen nähnyt isommankin porukan paistamassa makkaraa ja laulamassa kuorossa, mutta muuten en olekaan nähnyt siellä ketään. Harmi kyllä, se oli ihan hyvä paikka, jos ei näitä puita nyt oteta huomioon.

Makkara tikun nokassa laavulla.
KUVA: ANNA EVELIINA KOIVUNEN

Nyt kun lumet sulavat kunnolla, voimme käydä Kuivanuorossa päin yhdessä kodasssa paistamassa makkaraa, se on meidän kolmas lemppari makkaranpaistopaikka. Siellä taitaa olla tällä hetkellä aika isot kinokset lunta, niin ei pääse ihan perille asti autolla. Siellä on kyllä paljon puita käytettäväksi ja kota on aina parempi kuin laavu. Eikä mene niin herkästi nuotion savu silmiin siellä.

Ehkä nyt voisin odotella, että lumet ovat kunnolla sulaneet pois, ennen kuin menemme seuraavan kerran laavulle. Laavuillakin on aika paljon vettä, kun lumet sulaa. Eiköhän tämä kevät tästä mene rytinällä läpi, kun ilmatkin on jo lämmenneet aika paljon.

Ihan vastikään kävin ihan huvikseen kuvailemassa ympäri Kemiä, viime aikoina olen kuvannut vain laavuilun yhteydessä, mutta kun olin yksin kotona, päätin lähteä kuvaamaan Kemiä sieltä sun täältä. Ei ollut mitään tiettyä paikkaa, missä kävisin niin kiertelin vain autolla ja etsin sopivia kuvauskohteita.

Ehkä saisin niistä jotain kirjoittamisen aihetta keksittyä seuraavaksi. Minulla jo pari kirjoitusideaa pyörii mielessä, mutta ensin ne pitäisi jotenkin osata oikoa järkeviksi lauseiksi. Ei se auta, kuin alkaa kehittelemään, kyllä minä jotain fiksua saan aikaan, ehkä.

Makkaroita paistumassa ritilällä laavulla.
KUVA: ANNA EVELIINA KOIVUNEN
Takaisin listaukseen