Virkistävässä ulkoilmassa

Yleensä käymme jossain Mansikkanokalla laavulla tai Veitsiluodossa, mutta päätimme nyt piipahtaa Majaputaan laavulla.

Syy, miksi emme  tuolla käy, on se, että yleensä siellä ei ole puita. Varmaan ihmiset itse tuo omat puunsa, joten meidän nuotio ei ollut mikään järin suuri, kun käytimme ne puut, mitä tuonne oli jätetty.

Pääasia, että makkaroista tuli syötäviä ja sain paahtaa muutaman vaahtokarkin odotellessa. Laavuilu on aina kivaa, mutta inhoan sitä aikaa sen makkaranpaiston jälkeen: kaikkien tavaroiden purkaminen repuista ja vaatteiden pesu, kun kaikki vaatteet haisee savulle. 

Saatiin olla rauhassa makkaranpaistossa, paitsi kun olimme jo tekemässä lähtöä, seuraava laavuporukka ilmaantui paikalle.

On se kyllä mukavaa nauttia tuollaisista yksinkertaisista asioista, kuin ulkona istuminen ja syöminen. Vähän vaihtelua kotona istumiseen ja ihmettelyyn. Tuolla laavulla oli kivat maisemat ja aurinko paistoi suoraan kasvoille istuskellessa, ainoa huono puoli on se, kun puita ei ole valmiiksi, hankala tämmöisellä kerrostaloasukkaalla hankkia puita.

Muutenkin, aika harvoin näen tuolla Majaputaan laavulla ihmisiä, käykö siellä sitten loppupeleissä paljonkaan väkeä, vai satunko ajamaan siitä aina vain väärään aikaan? Kesällä siellä olen nähnyt isommankin porukan paistamassa makkaraa ja laulamassa kuorossa, mutta muuten en olekaan nähnyt siellä ketään. Harmi kyllä, se oli ihan hyvä paikka, jos ei näitä puita nyt oteta huomioon.

Nyt kun lumet sulavat kunnolla, voimme käydä Kuivanuorossa päin yhdessä kodassa paistamassa makkaraa, se on meidän kolmas lemppari makkaranpaistopaikka. Siellä taitaa olla tällä hetkellä aika isot kinokset lunta, niin ei pääse ihan perille asti autolla. Siellä on kyllä paljon puita käytettäväksi ja kota on aina parempi kuin laavu. Eikä mene niin herkästi nuotion savu silmiin siellä.

Ehkä nyt voisin odotella, että lumet ovat kunnolla sulaneet pois, ennen kuin menemme seuraavan kerran laavulle. Laavuillakin on aika paljon vettä, kun lumet sulaa. Eiköhän tämä kevät tästä mene rytinällä läpi, kun ilmatkin on jo lämmenneet aika paljon.

Ihan vastikään kävin ihan huvikseen kuvailemassa ympäri Kemiä, viime aikoina olen kuvannut vain laavuilun yhteydessä, mutta kun olin yksin kotona, päätin lähteä kuvaamaan Kemiä sieltä sun täältä. Ei ollut mitään tiettyä paikkaa, missä kävisin niin kiertelin vain autolla ja etsin sopivia kuvauskohteita.

Ehkä saisin niistä jotain kirjoittamisen aihetta keksittyä seuraavaksi. Minulla jo pari kirjoitusideaa pyörii mielessä, mutta ensin ne pitäisi jotenkin osata oikoa järkeviksi lauseiksi. Ei se auta, kuin alkaa kehittelemään, kyllä minä jotain fiksua saan aikaan, ehkä.