Lukio mukana Erasmus+-projektissa

Olen toisen vuoden opiskelija Kemin lyseon lukiossa. Olin tänä lukuvuonna mukana kansainvälisessä Erasmus+-projektissa, jonka yhteistyökoulu sijaitsee Cáceresissa, Espanjassa. Projektin pääteemana oli käsitellä eurooppalaisia demokraattisia arvoja yhdessä espanjalaisten opiskelijoiden kanssa.

Erasmus+-projektista uusia ystäviä ja lämpimiä muistoja

Projekti alkoi jo syksyllä, kun teimme opettajille hakemukset hankkeeseen pääsemisestä. Lopulta kasassa oli kahdeksasta opiskelijasta ja kahdesta opettajasta koostuva ryhmä. Valitsimme suomalaisten opiskelijoiden kanssa omaksi näkökulmaksemme saamelaisten aseman Suomessa 1900-luvulla, ja tätä kautta lähdimme käsittelemään laajemmin demokraattisia arvoja.

Mielenkiintoisin osa projektia alkoi helmikuussa, jolloin joukko espanjalaisia opiskelijoita tuli meille vaihtoon viikoksi. Espanjalaiset yöpyivät suomalaisten isäntäperheiden luona ja pääsivät mukaan vauhdikkaaseen kouluarkeen, johon sisältyi heidän täällä ollessaan sekä penkkarit että vanhojentanssit!

Viikon aikana esittelimme työt, joita olimme syksyn ja talven työstäneet omissa kouluissamme. Oli mielenkiintoista kuulla diktaattori Francon ajasta Espanjassa suoraan ihmisiltä, joiden vanhemmat ja isovanhemmat olivat nämä ajat kokeneet. Yhtä lailla nautin omasta esityksestämme, joka kertoi niin saamelaisten kulttuurista kuin heihin kohdistuneista vääryyksistä Suomessa.

Maininnan arvoista on myös se, että kaikki tämä tapahtui in English. Eli sen lisäksi, että pääsimme oppimaan paljon uutta espanjalaisten historiasta sekä saamelaisten asemasta, pääsimme jonglööraamaan kieltemme kanssa. Onneksi englannin puhuminen sujui lopulta hyvin, vaikka alku tuntuikin hieman kankealta. Hauskaa oli myös huomata, miten vaikeaa oli vaihtaa takaisin suomen kieleen englanniksi puhutun päivän jälkeen. Onneksi sen suurempia ongelmia ei ollut, ja viikon aikana saatiin avartuneen maailmankäsityksen mukana monia uusia ystäviä.

Espanjalaisten lähdettyä Suomesta alkoi odotus kevääseen ja sitä seuraavaan reissuun Espanjaan. Lopulta huhtikuussa kone lähti ilmaan soisesta Suomen maasta ja laskeutui tuntien päästä aurinkoisen Espanjan maaperälle. Madridiin saavuttua auringon lämpö iski luuperiin asti ja siinä saivat sitten suomalaiset mustine huppareineen hikoilla hulluksi asti. Ei sillä että olisin valittanut.

Matka jatkui Madridista Cáceresiin, jossa vietimme viikon isäntäperheiden luona. Uuden espanjalaisen perheen kotona oli tosi tervetullut olo, vaikka en koko perhettä etukäteen tuntenutkaan. Omaa asemaa helpotti se, että minun isäntäperheeni vanhemmat puhuivat englantia paremmin kuin suurin osa heidän ikäluokastaan. Espanjassa nimittäin englannin kielen taito ei ole samalla tasolla kuin Pohjoismaissa, ja siksi englannin lisäksi viikon aikana sain harjoitella myös espanjan kieltä. 

Erilaisen kielen lisäksi suuri ero oli myös ihmisten suhtautuminen tuntemattomiin. Suomessa tuntemattomille ei puhuta, heidän suuntaansa ei katsota ja samaa ilmaakin hengitetään vain, koska on pakko. Espanjassa tilanne on kuitenkin eri, ja Cáceresin kouluun saavuttuamme kimppuumme suorastaan hyökkäsi lauma espanjalaisten ystävien tuttuja. Eikä siellä nyökätty kiusallisesti ja annettu uudelle tuttavalle kaunista pepsodenthymyä; tervehtiessään ihmiset hyppäsivät kaulaan kiinni ja antoivat pusun poskelle. Hieno tapa, jos mukaan ei lasketa pientä pelkoa siitä, että vahingossa kääntää pään väärään suuntaan, kun joku tervehtii. En myönnä, että näin olisi itselle käynyt – ja jos joku väittää nähneensä minut tässä kiusallisessa tilanteessa, he varmasti valehtelevat.

Kaiken kaikkiaan koko projekti Espanjaan oli avartava kokemus, josta käteen jäi uusia ystäviä, lämpimiä muistoja ja Espanjan auringossa palanut iho. Mielestäni on hienoa, että koulun kautta on päässyt tällaiseen hankkeeseen mukaan etenkin, kun suurinta osaa matkan kuluista ei pitänyt maksaa itse. 

Uskon, että erityisesti nykyään, kun maapallo pienenee pienenemistään, on tärkeää antaa nuorille mahdollisuus nähdä omaa naapurustoa kauemmas. Siihen juuri tämänkaltaiset projektit ovatkin hyviä. Jos tulee tilanne, että saan mahdollisuuden lähteä mukaan tällaiseen hankkeeseen uudestaan, olen valmis sekunneissa!

Aino Tölli
Kemin lyseon lukio