Historia tulee polulla vastaan, osa 4

Näin videon, missä Pallakselle johtavan tien varressa oli kilometrien pituiset autoparkkijonot tien molemmin puolin. Tunnetuimmilla paikoilla Lapissa on ruuhkaa. Meri-Lapissa, hieman tuntemattomammilla lähikohteilla saa kulkea rauhassa.

Kemin kaupunki on viimein saanut kauan odotetut kuntoportaat alulle Junkoon. Rinteeseen tulee noin 35 metriä pitkät portaat, jossa kyllä saa sykkeen kiihtymään nopeasti.

Myös retkeilijöille on luotu uusia kohteita: Rovan metsäiselle laelle on tehty tulistelupaikka penkkeineen ja pöytineen kivirakan reunaan. Kivilonkaan Takajärven taakse silokallion päälle on laitettu nuotiopaikka. Täältähän ne Kemin kirkon peruskivet on louhittu. Lisäksi Pertajärvelle on tehty upouusi laavu kuntopolun varteen. Sitä vain ihmettelen, miksi tulistelupaikoilla ei ole vajaa polttopuille? Rovalle oli kasattu tulistelijoiden varalle männyn oksia, mutta ne kastuvat sateessa ennen pitkää. 

Oli mukava huomata, kun Karihaaran koululaiset oli tuotu kahden opettajan opastamana retkelle Murhaniemen laavulle. Oppilaat olivat pyöräilleet Karihaarasta asti Ajokseen. Näin uusi sukupolvi pääsee tutustumaan luontoon ja retkeilyyn liikunnallisella tavalla.  

Kemin lähikohteena voidaan pitää Penikan vaaroja Kivaloilla. Keski-Penikan (185 metriä) palotornin maisemat ovat monelle tutut, mutta Pömiön tien päässä oleva Ala-Penikka (160 metriä) on jäänyt tuntemattomaksi. Tämä johtuu paljon siitä, että vaaran laella toimi armeijan tutka-asema vuosina 1955–2007. Ennen tutka-asemaa vaaralla oli palovartijan mökki, samoin kolmiomittaustorni, joka on yhä pystyssä.

Reilu sata vuotta sitten olleen ensimmäisen pookin nuppiin oli asetettu suuri lohitynnyri. Tutka-aseman aikaan alueelle ei ollut mitään asiaa. Nyt vaaralla voi tehdä suhteellisen vapaasti mielenkiintoisia patikkaretkiä. Entinen tutka-asema on kuitenkin yhä ympäröity verkkoaidalla ja toimii nykyään yksityisenä marjavarastona. Armeijan linkkimasto seisoo viereisellä harjanteella. Nämä molemmat on helppo kiertää. 

Vanhan valokuvan arvoitus 

Sain pari vuotta sitten eräältä tuttavalta 1900-luvun alkupuolella otetun mustavalkoisen kuvan. Siinä oli pikku tyttö, vuonna 1912 syntynyt ja vuonna 2000 edesmennyt Anni Sofia Kauppi (Kähkölä). Hän poseerasi noin viisivuotiaana luola-aukon edessä tuntemattomassa paikassa Ala-Penikalla. Kuva oli hänen isänsä, Pömiön talollinen Eemil Kaupin ottama. 

Mainittakoon sivujuonteena, että 10.10.1944 suomalainen pommikone putosi läheiselle Sarkakankaalle. Kolme lentäjistä paloi hylyn vankeina kuoliaaksi. Tähystäjä pääsi irti ja jäi eloon. Mies taivalsi henkihieverissä melkein viikon läpi erämaan, kunnes osui Pömiön koululle. Eemil Kauppi vei tähystäjän hevoskärryillä talolleen. Sieltä hän kuljetti pahoin haavoittuneen miehen autollaan Kemiin sairaalaan. Haastattelemani Lauri Kauppi muistaa vielä, kuinka lentäjä, Aarne Keko, makasi selällään kärryissä. Simon Sarkakankaalla oleva Ensio Seppäsen suunnittelema lentäjäpatsas muistuttaa tapahtuneesta. 

Minulla tietysti heräsi kiinnostus löytää tuo samainen, suorastaan mystinen luola. Useammankin reissun jälkeen en onnistunut luolaa löytämään kunnes. Yllättäen eräs lähimaastot tunteva pömiöläinen lähetti vinkin tuttavani kautta minulle. 

Pari päivää sitten suuntasin taas Ala-Penikalle. Edelleenkin erämaiset kalliomaisemat ja niiden levollinen rauha tekivät vaikutuksen. Suuntasin vinkin antamaan suuntaan, missä kohosi jylhä kalliopahta. Jo viiden minuutin etsimisen tuloksena löysin tämän mysteerinomaisen luolan kantikkaan suuaukon.

Onkalo oli melko tilava, 2 x 3 metriä lattiapinta-alaltaan ja reilut pari metriä korkea. Kalliokammio oli siisti ja tiivis. Tarina kertoo, että karhu on joskus nukkunut siellä talviuniaan. Luolan kalliosuu ei ole sadassa vuodessa juurikaan muuttunut, paitsi että katajia, pajuja, koivunversoja ja männyntaimi on kasvanut oven eteen. Luolan sisälle on ladottu kiviä ja tukinrunko penkeiksi. 

Penikoiden vaaroilta olen löytänyt joka käynnillä jotain uutta. Pömiöön tulee Kemistä teitse matkaa noin 37 kilometriä. Keski-Penikan Oravakankaalle kilometrejä kertyy noin 40.

Lopuksi on pakko todeta, että on tehty onnettoman lyhytnäköisiä päätöksiä. Huonomaineisille kaivosyhtiöille on myönnetty malminetsintälupia Penikoiden alueelle. Kivaloita on kaavailtu kansallispuistoksi jo vuosikymmeniä sitten. Siihen alueella olisi edelleen kaikki edellytykset, mikäli kaivosyhtiöt eivät ehdi aluetta sitä ennen pilata.