Historia tulee rannassa vastaan

Harvemmin tulee ajateltua, kuinka värikäs kadun historia onkaan. Siihen mahtuu Venäjän vallan aika venäläisine kyltteineen ja purjelaivoineen, Suomen itsenäistyminen ja sisällissota, toinen maailmansota ja höyrylaivojen aikakausi. Matkustajaliikenne kukoisti Kemin, Tornion ja Oulun välillä ja myöhemmin Kemin ja Luulajan välillä. Lumilinna nousi sisäsatamaan 18 kertaa vuosina 1997-2016 (Paitsi 2002 ja 2003 kauppatorille).

Rantabulevardi johtaa ainoaan rantaravintolaan Kemin rannassa, joka on ympärivuotisesti auki. Perämeren ja Wanhan sataman kulttuurihistoria on ollut innoittajana Sataman Krouwi -tapahtumaravintolalle. Toinen toisiaan seuraavat vettä ja räntää tihkuvat matalapaineet eivät haittaa krouvin aittamaisessa makasiinimiljöössä. Sisätila muistuttaa merihenkistä museota ja sellainen se itse asiassa onkin. Puulämmitteisen takan lämmössä on mukava lämmitellä ja syödä jotain perinteistä merilappilaista ruokaa, kuten lohikeittoa ja talon saaristolaisleipää. “Pikku Merirosvo” sisältää jo hieman raskaampaa apetta. Pienemmille voisi maistua “Muksujen Mörkö-menu”.  Tiloihin mahtuu reilu sata henkeä ja syömään 60. Seinät ovat täynnä Kemin historiallisesta museosta saatuja vanhoja mustavalkoisia valokuvia mm. sisäsatamasta purje -ja höyrylaivakaudelta. Ja sokerina pohjalla, krouvi ei olisi krouvi ilman sen mainiota isäntää – Ollia. Vastuullinen yritys – sertifikaatti tuli ansaitusti. Teatteriesitykset ja livemusiikki kuuluvat myös krouvin toimintasapluunaan.

Hinaajat vetivät puutavaraproomut suurten valtamerihöyryjen kylkeen. Laivat purkivat tai täyttivät lastejaan rantamakasiinien edessä. Vanha makasiini paloi maaliskuussa 2000 lumilinnan muurien takana, mutta uusi monikäyttömakasiini rakennettiin vuonna 2003 vanhaa tyyliä kunnioittaen. Punaiseksi maalatun makasiinin vieressä seisoo korkealla kivijalalla varapakkahuone, joka valmistui vuonna 1874.

Kerrataanpa vähän historiaa. Kemin kaupunki ja satama perustettiin vuonna 1869. Aluksi puutavaralaivat liikennöivät Laitakarin sahalle. Laitakarin länsireunaan mahtui jopa kolmisenkymmentä laivaa kerralla, kerrotaan Taisto Saaren toimittamassa kirjassa “Laivoja Kemiin”. Sauvosaaresta tuli tuonti- ja vientisatama, kun vuonna 1873 valmistui ensimmäinen laiturimöljä. Puinen tullimakasiini valmistui 1874. Nykyään se kuuluu Kemin kaupunginteatterille. Kivinen tullikamari rakennettiin 1912. Vuonna 1986 siihen perustettiin jalokivigalleria kultaseppä-kuvanveistäjä Teuvo Ypyän aloitteesta. Mansikkanokalla saha aloitti 1895. Sitä laajennettiin 1920-luvulla ja toiminta loppui vuonna 1936. Punatiilinen sahan voimalarakennus toimii nykyään venevarastona. Ossi Hedmanin kirjoittamassa 1940-sivuisessa Kemin kaupungin historiassa kerrotaan, että seppä Ivar Ulén perusti muurari Rosenbergin kanssa rantaan valimon, Kemin konepajan vuonna 1895. Siellä rakennettiin ja korjattiin mm. hinaajia. Talvisin laivoja oli rivissä rannalle nostettuna. Konepaja paloi kaksi kertaa ja 80-luvulla toiminta siirtyi muualle. Pajan perustuksiin rakennettiin Kemin purjehdusseuran uusi paviljonki. Paraatipaikalla oleva valkoinen Ulénin talo valmistui 1905. Siinä toimii nykyään Kemin Meriklubi. Vuonna 1931 rakensivat Nobel- ja Shell -yhtiöt Hahtisaareen ja nykyisen uimahallin paikalle suuret öljysäiliöt. Saksalaiset räjäyttivät Hahtisaaren säiliöt ja Ulenin rannan säiliöt purettiin ja siirrettiin Ajokseen 1960-luvulla. Nykyisen parkkipaikan kohdalla oli hiilivarasto. Hiiltä käytettiin kerrostalojen lämmittämiseen.   

Ennen kuin Pajusaaren sellutehdas valmistui, Kemistä vietiin maailmalle kuorittuja pöllejä paperin valmistukseen. Esimerkiksi vuonna 1877 Kemissä kävi jo 142 laivaa. Kemissä vieraili 1900-luvun alussa jo todella suuria höyrylaivoja. Laivojen purkajat saattoivat olla usein työaikana humalassa, kun alkoholia sai laivoista. Alkoholitynnyreiden tuonti loppui vuonna 1919, kun kieltolaki alkoi. Pirtun salakuljetuksesta tuli tuottavaa toimintaa Kemissäkin. Höyrylaiva Tornio hoiti Kemin, Kuusiluodon ja Tornion välistä linjaliikennettä.

Krouvin lähellä sijaitseva mastomökki “Seilari” valmistui 1800 -luvun lopulla ja toimi vuodesta 1904 sataman konttorina. Nyt tupa on myytävänä. Hiekankeltainen, L-kirjaimen muotoinen Raikamon suuli rakennettiin 1880-luvulla. Junarata valmistui satamaan vuonna 1903. Sama junarata purettiin 1970 -luvulla. Sähkövalot syttyivät satamaan 1914. Juuri ennen toista maailmansotaa vuonna 1938 Kemin satama eli vilkkainta aikaansa. Satamassa kävi 539 laivaa. Proomulaivasto oli valtava. Kemissä oli 371 suurta proomua. Niistä ei ole säilynyt yhtäkään. Hinaajia oli kolmisenkymmentä. Sodan lopussa 5.10.1944 saksalaiset räjäyttivät sisäsataman laiturit. Vain laiturin pohjoispää korjattiin. Kaikki makasiinit säilyivät ehjinä, paitsi yksi, joka sijaitsi pistolaiturilla, missä nykyään on Katariinan terassi ja esiintymislava. Sodan jälkeen Ajoksesta tuli Kemin pääsatama.

Krouvin takaa katoksen alta löytyy suuri, mustaksi tervattu 32 -paikkainen puuvene 40-luvulta. Näitä sanottiin väkiveneiksi. Tämä yksilö on kymmenistä ainoa jäljelle jäänyt. Sellaisilla vietiin lastausporukat redillä oleviin laivoihin lastaamaan lankkuja ja sellua. Veneen vieressä oleva punavalkoinen rakennus, Ape Rantaniemen kotitalo, siirrettiin Liedakkalasta Meripuistoon vuonna 1950. Samoin kivistä aseteltiin jatulintarha, joka on kopio Ajoskrunnissa sijaitsevasta jatulintarhasta. Rantaniemen talon seinustalla makaa Kemi-yhtiön hinaajien potkureita. Vanhin potkuri kuuluu pirtulaiva Heinrichille. Samoin vuonna 1950 Meripuistoon siirrettiin Yli-Jaakheikin mustaksi maalattu savupirtti, joka on Kemin vanhin rakennus ja vuodelta 1796. Väkiveneen vieressä oleva tullin valkoinen huvila oli Kemin ensimmäisiä asuinrakennuksia ja on vuodelta 1873. Laululavan luona seisova suuriovinen Pentinsaaren makasiini/Näätsaaren aitta on 1900 -luvun alkupuolelta. Sotalapsipatsaan vieressä oleva Palosteen maalimakasiini rakennettiin 1880. Nykyään siinä toimii Safaris Cafe.  

Rahtilaivojen kyydissä pääsi halutessaan Etelä-Eurooppaan ja junalla Pietariin. Kirjakauppias August Lindström myi pilettejä Amerikan pika-jättiläishöyryihin. Vuonna 1904 valmistunut laituri oli 213 metriä pitkä. Laiturisyvyys oli 4-4,5 metriä, keskiredillä syvyys oli 4,9-5,8 metriä ja ulkoredillä 6,1-7,3 metriä. Satamassa, tai sen luona, oli usein seitsemänkin laivaa purkamassa lastiaan. Osa tavarasta tuotiin höyryhinaajien vetämillä lotjilla redille ankkuroituneista laivoista sisäsatamaan. Ensimmäisen maailmansodan aikaan viisi ruotsalaista laivaa toivat Kemiin amerikkalaista sokeria 25 320 säkkiä, eli yli miljoona kiloa. Laivat toivat Pohjolan Sanomissa julkaistujen ilmoitusten mukaan Kemiin jatkuvasti eksoottisia herkkuja, kuten kuivattuja omenoita ja aprikooseja, persikoita, luumuja, rusinoita, sekahedelmiä, manteleita, hassel – ja muskottipähkinöitä, Standard-kahvilisäkettä, kaakaota, karamelleja, marmeladia, teetä, suolakurkkuja, Islannin rasvasilliä ja silakoita.

Hurjin myrsky miesmuistiin koettiin lokakuussa 1917. Pohjolan Sanomissa veden arvioitiin nousseen 8 jalkaa eli 2,4 metriä. Alavimmat niityt latoineen joutuivat veden valtaamiksi. Kemin satamassa vesi nousi makasiineihin. Kauttakulkutavaraa kuten tulitikkuja, paperia, vaatteita ja väriaineita vesi pääsi turmelemaan aiheuttaen suuria vahinkoja. Yhtä hurja myrsky koettiin jo viisi vuotta aiemmin marraskuussa, kun tuuli puhalsi päinvastaisesta suunnasta. Vesi laski Kemissä 2,5 metriä. Höyrylaivat juuttuivat pohjaan kiinni ja moniin lähisaariin pääsi kävellen. Laskuvedestä on sisäsatamasta otettu valokuvakin todisteena, samoin eri sanomalehtiartikkelit. Kuva löytyy aiemmin mainitusta kirjasta “Laivoja Kemiin”.