Kemiläistä arkirakkautta

Minusta sellainen tuiki tavallinen päivä on ihan paras. Minua ei koskaan ole vaivannut se kuuluisa FOMO-ilmiö, eli fearing out missing out. Suomeksi se tarkoittaa, että koko ajan miettisi, onko jossain  meneillään jotain mielenkiintoista, josta jää paitsi. Kotini seinältä löytyy rautalangasta väännetty arkirakkaus-teos muistuttamassa tästä tärkeästä arvosta elämässäni. Omilla blogivuoroillani tulenkin keskittymään arkisiin juttuihin ja arjen juhlaan täällä kotikaupungissani Kemissä.

Kun kirjoitan tätä on torstai ja sataa vettä. Iloa tähän päivään toi vierailu kulttuurikeskuksen museossa, jossa on juuri avattu Neuvostoliiton aikaisten julisteiden näyttely. Siellä oli monta työn sankareita juhlistavaa posteria, joten sen inspiroimana ensimmäisenä aiheenani on arkirakkaus ja työni.

Minut tunnetaan, tai ainakin ounastelen niin, Kemissä Sauvosaaren koulun opettajana ja rehtorina. Aika monta oppilasta ja heidän perhettään, opettajaa ja ohjaajaa on kolmenkymmenen vuoden aikana ehtinyt kanssani yhteistyötä tehdä. Koulu on olennainen osa perheiden arjen sujuvuutta. Tykkään todella paljon omasta työstäni, vaikka se välillä on kovin vaativaa ja monimutkaista. 

Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan työskennellä koulukaunottaressa keskellä kaupunkia ja elämän ydinenergian ytimessä, sillä oppilaat pitävät kiinni reaaliajassa ja -maailmassa. Ja someosaamisessa. Olen nyt viitisen vuotta kuvannut kouluarkea ja tuonut sitä esille koulumme Facebook-sivuilla (Voit käydä vilkaisemassa: https://www.facebook.com/Kemin-Sauvosaaren-koulu-538305449574087).

Kouluissa tapahtuu paljon hienoja asioita ja niistä pitää kertoa koko maailmalle. Tasapainoinen kouluarki on iso osa oppilaiden ainutkertaista lapsuutta. Olen huomannut, että kun itse aktiivisesti etsii arjesta hyvää ja kaunista, sitä myös alkaa löytää sieltä ja täältä. Kun on paljon aikaa vieviä haasteita, täytyy tasapainon vuoksi antaa aikaa ja huomiota myös positiivisille asioille. Se on valinta ja arkirakkautta minulle se.

Ja vaikka olen siis ”kekkosmaisesti” pysynyt pestissäni vuosikymmeniä, niin onneksi tässä kaupungissa  pääsee mukaan virkistäviin ja mielenkiintoisiin juttuihin. Tämän minun ensimmäisen blogipostaukseni rinnalla on Kinnusen Eijan heippablogi. Minäkin vilkutan Eijalle ja kiitän samalla kaikesta yhteistyöstä, jota olen Eijan kanssa saanut viime vuosina tehdä. 

Eija on tehnyt ihan valtavan ison ja hienon, tärkeän työn, kun on luotsannut Kemiä kestävän kehityksen vihreäksi Perämeren keitaaksi. On arjen juhlaa, kun ne pienet teot, joita nykyään esimerkiksi koululla teemme, pelastavat maailmaa yksi ekoteko kerrallaan. Vihreän Kemin rakentamisprosessi on ollut yhtä aikaa yksi järkevimmistä ja hienoimmista asioita, joissa olen saanut ollut mukana. Ehdottomasti ihan kympin arkirakkautta ja työ.

Tässäpä siis muutama pilkahdus ja neljän viikon päästä muutama lisää.

Heli